Pari kuukautta sitten Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne ehdotti perustettavaksi ”Remontti Oy:n”. Valtiollisen puulaakin, joka hoitaisi homekoulut kuntoon.

Mitä Remontti Oy pitää sisällään ei ole vieläkään oikein tietoa. Lähes varmaa kuitenkin on että Remontti Oy luo ratkaisujen lisäksi myös uusia ongelmia. Homekouluremonttien vaikeus kun ei ole se että kunnilla ei olisi rahaa tai rahoitusvaihtoehtoja.

Antti Rinteen kotikunnasta Mäntsälästä löytyy hyvä esimerkki mistä oikeastaan kiikastaa. Viime viikolla vasta 2010-2011 peruskorjattu sisäilmaongelmainen koulu asetettiin viranomaispäätöksellä käyttökieltoon. Eikä siinä vielä kaikki, myös väistötilahankinta joudutaan perumaan epäonnistuneen kilpailutuksen vuoksi. Tällä hetkellä Mäntsälä ei tiedä mihin se sijoittaisi 250 koululaista loka-tammikuuksi kun korjattu koulu on käyttökiellossa ja väistöparakkeja ei näy. Eipä käy kateeksi Mäntsälän päättäjiä.

Ongelma ei siis ole se että Mäntsälä ei olisi saanut rahaa koulukorjauksiin. Koulu korjattiin ja parakkia oltiin hankkimassa. Suurempi ongelma vaikuttaa olevan kunnan kilpailutusosaamisen puute, joka johti huonoon tulokseen alkuperäisessä remontissa ja väistötilojen täyteen katastrofiin. Julkiset hankinnat kilpailutuksineen ovat tunnetusti vaikeita – säännöt muuttuvat alituiseen ja valittaminen on helppoa.

Jotain siis tartteis tehrä. Nyt Antti kuulolle. Entäpä jos remonttien rahoituksen sijaan autettaisiin kuntia kilpailuttamisessa. Ehdotankin että ”Remontti Oy:n” sijaan perustetaan ”Kilpailutus Oy”.

”Kilpailutus Oy” tarjoaisi kunnille kilpailutuksen erityisosaamisen. Juuri sen minkä hankkiminen ja ylläpito on jokaiselle kunnalle omin voimin kallista ja raskasta. Se myös ratkoisi kilpailtuksista tehdyt valitukset.

Nykyisin kunnan omat virkamiehet, joiden osaamista voi olla esim. opetustoimen pyörittäminen, joutuvat vääntämään vaikeat kilpailutukset alusta loppuun. Ehdottamassani mallissa kuntapäättäjät päättävät vain siitä mitä halutaan hankkia ja millaisella hinnalla, vaikkapa kouluremontin tai uuden sillan. Myös painotuksista voidaan antaa ohjeistusta – painotetaanko hintaa vai jotain muuta, esim. luomua tai puurakentamisen osaamista. Tämän jälkeen pallo siirretään “Kilpailutus Oy:n” ammattilaisille, jotka tuntevat markkinat ja kilpailutuslainsäädännön pykälät kuin omat taskunsa.

Ja kun kaikkien kuntien kilpailutus olisi keskitetty, voisivat ”Kilpailutus Oy:n” työntekijät erikoistua tietyille markkinoiden osa-alueille. Jos sama putiikki hoitaa vuosittain viidenkymmenen kouluremontin kilpailutuksen, olisi jälki takuulla parempaa kuin jos yksittäisen kunnan virasto hoitaa yhden projektin kolmen vuoden välein.

Nyt kilpailuttamisen vaikeus antaa edun markkinoilla rakennusyhtiöille. Erityisesti suuremmille sellaisille, joilla on varaa pitää palkkalistoillaan kilpailutuksista valittamiseen erikoistuneita juristeja. “Kilpailutus Oy” tasoittaisi pelikenttää ja parantaisi markkinoiden toimivuutta.

Konkreettisesti tätä palvelua varten ei välttämättä kannata perustaa osakeyhtiötä, vaan ”Kilpailutus Oy” voisi olla esim. osa Kuntaliittoa ja sen jäsenilleen tarjoamia palveluita.

Mites on Antti? Kääritäänkö hihat ja remontoidaan kilpailutukset kuntoon?