Tiistain kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli kaksi käsittelyssä hanketta, joiden kokonaiskustannus on lähes 250 miljoonaa: Itäkeskuksen+Mellunmäen risteykset sekä Veturitie tunneleineen. Lisäksi toki Veturitiekin oikeastaan ”vaatii” myös tunnelin Tuusulanväylältä, joka maksanee sitten ainakin pari sataa miljoonaa lisää… Vain kaksi autoiluhanketta siis maksavat enemmän kuin koko kymmenen vuoden pyöräilynedistämisohjelma yhteensä tai kolme keskustakirjastoa.
On aivan mahdoton ajatus että ko. hankkeet etenisivät tänä keväänä ennen kuin syksyllä neuvoteltava 10-vuotinen investointisuunnitelma valmistuu. Tämän kokoluokan hankkeet kuuluvat ehdottomasti valtuustostrategiaan limittyvään investointisuunnitelmaan ja niitä on verrattava muihin isoihin investointeihin. Liikennesuunnittelulla on takataskussaan erilaisia (auto)liikennehankkeita haluttaessa vaikka kahdellakymmenellä miljardilla – se vastaa nyt sovittua investointiraamia 45:ksi vuodeksi. Olen ymmärtänyt että myös muutakin kuin tunneleita ja siltoja pitäisi kaupunkiimme rakentaa. Tarvitaan valintoja. Ehkäpä se investointikatto olikin hyvä ajatus. Ainakin se pakottaa meidät poliitikot priorisoimaan – kaikkea ei voi saada.
Kyse ei ole kuitenkaan vain käsittelyssä olevista hankkeista ja niiden toteuttamisjärjestyksestä, vaan myös siitä millaisia suunnitelmia liikennesuunnittelusta meidän poliitikkojen pöydälle tulee. Esim. Veturitie tunneleineen on aivan absurdin kallis ja edustaa menneiden vuosikymmenten suunnittelufilosofiaa. Kaupunkia se ei ole.
Ongelman ydin on siinä että liikennesuunnittelijat suuunnittelevat ”vain liikennettä” eikä heidän tarvitse välittää rakentamiskustannuksista tai esim. liittymien viemän maan vaihtoehtoiskustannuksista. Se on sitten poliitikkojen ongelma. Meidän tulee saada vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa esim. Itiksen liittymään piirrettäisiin vaikkapa 10m€, 40m€ ja 80m€ -skenaariot. Sitten nähtäisiin, mikä on se lisäsatsauksella saatava palvelutason lisäys. Kannattaako 70m€ tuhrata yhteen liittymään jos ainoa hyöty on väliaikainen liikenteen sujuvoituminen yhdessä pisteessä? Riittäisikö 20m€ muutos? Tarvitaanko monitasoliittymää ylipäätään?
Vaihtoehtoja aina on vaikka suunnitelmat absoluuttisina totuuksina usein näyttäytyvätkin. Hyvä esimerkki oli Koivusaari, joka olisi voitu toteuttaa ”bulevardisoimalla” Länsiväylä ja toteuttaa ilman erittäin kallista kansirakennetta ja monitasoliittymää. Suunnittelemalla fiksummin uuden asuinalueen rakentaminen olisi ollut kaupungille kannattavaa.
Ehkä liikennesuunnittelijoiden pitäisi ottaa oppia Ingvar Kampradin putiikista: IKEA mainostaa suunnittelevansa hintalapun ensin. Miksei liikennettä voisi suunnitella samaan tapaan?
Itse näiden liikennesuunnittelijoiden kanssa keskustelleena voin todeta, että tuo malli ei aivan vähällä toteudu. Suunnitteluorganisaation sisälläkin ilmeisesti kaivattaisiin nykyistä enemmän kustannusarvioita eikä suunnittelijoilla itsellään ole sinällään mitään sitä vastaan, mutta kuulemma heidän koulutuksellaan ja työkaluillaan niitä on mahdotonta tehdä kovin tarkasti. Kaupunkiympäristössä kustannuksiin vaikuttaa liian moni asia, joista ei ole tarkkaa tietoa ennen rakennusvaihetta. Usein viralliset arviot ovatkin enemmän tai vähemmän hatusta vetäistyjä. (Luultavasti eivät sentään tahallaan vääristeltyjä, kuten joidenkin paljonpuhuttujen hankkeiden kohdalla lienee syytä epäillä…)
Kymmenen potenssin saa arvioitua oikein suunnittelemalla ”vain liikennettä”, mutta tarkempi hintalappu edellyttää huomattavasti syvällisempää ja organisaatiorajat ylittävää pohjatiedon keräystä ja suunnittelua. Kukaan ei vain oikein halua nähdä sitä vaivaa varsinkaan ”ylimääräisille” vaihtoehdoille, joita ei koskaan toteuteta. Varmaan pitäisi, mutta se edellyttää asennemuutosta ja lisäresursseja suunnittelutyöhön.
Toki siitäkin voisi olla hyötyä, että olisi edes noin 10 miljoonan ja noin 100 miljoonan vaihtoehdot.
Näin juuri.