Kinkkua, kinkkua!

Ensin tunnustus: minä rakastan lihaa. Mureaa lammasta pääsiäisenä, kinkkua jouluna, verevää pihviä grillistä, tulista chorizoa lauantai-iltana ja rasvaista pekonia sunnuntaiaamuna.

Myönnän myös auliisti että lihansyönti on syntiä – kuten monet ah niin nautinnolliset asiat.

Kuva: Kjetil Rae (Flickr/cc-license)

Kuva: Kjetil Rae (Flickr/cc-license)

Lihan syntitaakalle on monta syytä. Ensinnäkin me syömme sitä aivan liian paljon – vuonna 2012 keskimääräinen suomalainen lapioi lihaa 77,5 kiloa, josta noin 75% eli 1,1 kg viikossa ns. punaista lihaa. Syöpäjärjestöjen mukaan punaista lihaa ei kannattaisi syödä yli 300 grammaa viikossa. Ylitämme suositellun ylärajan lähes nelinkertaisesti ja paksusuolen syövät lisääntyvät vastaavasti. Liika vaan on liikaa.

Toisaalta lihantuotanto on valtaisa globaali ympäristöhaitta: maailman karjatalous tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin liikenne, se on myös maailman suurin yksittäinen vesistöjen saastuttaja, joka käyttää 70 prosenttia kaikesta maatalousmaasta. Laidunmaan alta kaadetaan vielä metsääkin, joka muutoin toimisi hiilinieluna. Planeettamme peltopinta-ala riittäisi helposti ruokkimaan koko kasvavan ihmisväestön, jos söisimme vähemmän eläimiä. Länsimaisella dieetillä taas tarvitsemme peltoja rutkasti enemmän.

Lisäksi tuotannon arki ei kaikilta osiltaan kestä päivänvaloa eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Argumentit lihansyöntiä vastaan ovat aukottomia. Ihminen ei tarvitse lihaa elääkseen ja nykyisin kuluttamamme määrät ovat haitallisia terveydellemme. Ja nämä ovat ihan vaan faktoja – vaikket välittäisi maailmanpelastamisesta niin kai oman peräsuolen kohtalo kiinnostaa?

Kuva: Misha Kenner  / Feedlots

Kuva: Misha Kenner / Feedlots

Miten nämä tosiasiat ovat sitten soviteltavissa yhteen oman lihansyöntini kanssa? Miten voin jyystää ulkofilettä vaikka tiedän että se tuhoaa planeetan eikä ole hyväksi edes omalle suolistolleni? Hahaa! Vihreää kaksinaamaisuutta! Siellä se litkii lattea ja matkustaa etelään mutta vaatii muita savimajoihin lanttua jyrsimään!

Sallinette että palaan ajassa hiukan taaksepäin.

Kouluaikoinani en juuri ajatellut mitä söin. Ihan oikeasti. En vaan funtsinut asiaa. Eikä se tullut vastaan edes lukiossa. Tytöt, kalja ja musiikki kiinnostivat paljon enemmän. Ruoka oli jotain jota oli tarjolla koulun ruokalassa, sinne mentiin päivittäin ja suoritettiin mättö. Sama suhde ravintoon jatkui opiskellessa. En minä miettinyt mitä suuhuni paiskoin. Nälkä lähti ja sillä hyvä.

Vasta Helsingissä ja vihreisiin liityttyäni aloin miettiä syömisiäni ja sitä että ravinnolla ylipäätään on jotain muutakin merkitystä. Että valinnat voivat vaikuttaa sekä omaan että koko planeetan terveydentilaan. En kuitenkaan vuosiin ollut valmis tekemään mitään muutoksia.

Sitten yhtenä iltana grillillä baarista kotia kohti kolutessa tajusin että oikeastaan se hampparin lihapihvi ei maistu kovin kummoiselta. Itse asiassa se halvan rasvan ja halvan lihan yhdistelmä maistuu… …pahalta. Tilasin kasvishampurilaisen. Sillä tiellä ollaan.

Vähitellen ystävien kautta aloin tutustua muihinkin vaihtoehtoihin. Noin seitsemän vuotta sitten hankin ensimmäisen kerran kotiin tummaa soijarouhetta, ja aika pian sen jälkeen myös tofua. Nykyään kaapista löytyy myös hyvä valikoima papuja ja linssejä.

Tästä on vähitellen seurannut huomattava muutos kulutuksessani – meille ei enää kotiin osteta ruoanlaittoa varten lihaa kuin ehkä kerran parissa kuukaudessa jos sitäkään. Soijarouhe on korvannut jauhelihan 100%, kalan ja tofun hoidellessa loput. Noin kerran kuussa ostamme pekonia tai laadukasta leikkelettä – juuri sitä nautintoa varten.

Suurin osa lihankulutuksestani tapahtuukin ravintoloissa, lounailla ja (työ)matkoilla. Uskallan kuitenkin väittää että oma lihanmussutukseni on laskenut erittäin merkittävästi ja lienee tällä hetkellä lähellä syöpäliiton suositusta. Pyrin valitsemaan myös ravintoloissa kasvisvaihtoehtoja ja suosimaan kalaa. Loppujen lopuksi nää on aika pikkujuttuja: tilaan falafelia kebabin sijaan, tofua kanan ja lohta pihvin tilalle. Ei mitään ihan suhteetonta kärsimystä.

Falafel ranskalaisilla ja kaikki mausteet, kiitosh!

Falafel ranskalaisilla ja kaikki mausteet, kiitosh!

Koenko olevani fanaattinen ituhippi? En todellakaan. Koenko tehneeni suuria myönnytyksiä ruokavalioni suhteen? En. Onko ruokavalioni nyt terveellisempi ja ilmastollisesti kestävämpi kuin kymmenen vuotta sitten? Takuulla, rutkasti. Rakastanko yhä pekonin tuoksua sunnuntaiaamuisin? Todellakin.

Pääsyyt miksi en ole täysin kasvissyöjä ovat ihan puhdas hedonismi, kuten jo totesin: rakastan lihaa, ja se että kiertävänä muusikkona elämä vaan on helpompaa kun ei tarvitse miettiä onko kasvisruokaa aina saatavilla vai ei. Kasvissyönti olisi siis mahdollista mutta en koe absolutismia tarpeelliseksi tässäkään asiassa – onhan lihaa kuten esim. riista, joka Suomessa pitää joka tapauksessa pyytää ja syödä. (Mutta ei sillä riistalla kaikkea lihansyöntiä voi perustella, sen osuus kun on kuitenkin vain noin kaksi prosenttia Suomessa syödystä lihasta.)

Jo muuttuneen ruokavalioni vuoksi en kokenut tarpeelliseksi osallistua ”lihattomaan lokakuuhun” – yhden kuukauden absolutismia paljon parempi vaihtoehto kun on vähälihainen vuosi. Mutta lihaton lokakuu oli mielestäni valtava menestys. Se sai ihmiset ylipäätään ajattelemaan syömistään ja sitä että jokin vaihtoehto voi ylipäätään olla mahdollinen. Jopa se miten Tero Vaara reagoi tempaukseen kertoo oikeastaan siitä että asia alkaa saada tilaa ihmisten ajatuksissa – eihän sitä muuten tarvitsisi vastustaa niin voimalla.

Pasted_Image_11_17_13_4_41_AM

Lihankulutuksemme on kasvanut valtavasti.

Miten tästä henkilökohtaisesta valinnasta sitten päästään yhteiskunnalliseen?

Lihansyönnin vähentäminen olisi hyväksi suomalaiselle kansanterveydelle. Me vaan syödään liikaa lihaa. Tähän voi ja pitää vaikuttaa yhteiskunnallisestikin. Jos esim. EU:n laajuisesti tuotantoeläinten oloja parantamalla lihan hinta nousisi, olisivat vaikutukset vain positiivisia. Sekä eläimet että ihmiset voittaisivat. Todennäköisesti näin kävisi myös jos eläintuotanto otettaisiin mukaan EU:n päästökauppaan. Eläinteollisuuden kasvihuonepäästöjen huomioimisella olisi vielä sekin positiivinen vaikutus että porotalouden ja riistan suhteellinen markkina-asema parantuisi.

EU on kuitenkin kaukana – konkreettisemmin minä voin vaikuttaa kasvissyöntikysymykseen vain Helsingin valtuustossa. Ja kuinka ihanaa! Pääsemme keskustelemaan koulujen kasvisruokapäivästä valtuutettu Terhi Koulumiehen tuoreen aloitteen ansiosta!

Mitä mieltä olen? Vastaus on helppo. Kasvisruokavalion edistämiselle on olemassa vankat tieteelliset ja terveydelliset perusteet. Kouluruokailu on osa kasvatustehtävää – se ei ole vain energian tankkausta. Kasvisruokapäivä osaltaan valistaa että jokaiseen ateriaan ei tarvitse kuulua lihaa. Ajatus 100% liharuokavaliosta tai kouluruokailusta on itseasiassa lähes absurdi – ei kai kukaan pinaattilettuja, papumuhennosta tai puuroa periaatteellisesti vastusta?

No, näköjään helsinkiläiset lapset ja nuoret ovat selvinneet hengissä vaikka kasvisruokaa on tarjottu kaikille kerran viikossa jo muutaman vuoden ajan. Tulosta voi valtuustokeskustelun uhkakuvien perusteella pitää jopa hiukan yllättävänä. Olisi kuvitellut jonkun vähintäänkin tukehtuvan luomuruusukaaliin.

Mitä ”kestävä” lihansyönti sitten tarkoittaisi kaikkien suomalaisten syömisille? Oikeastaan vain paluuta lähemmäksi 50-luvun ruokavaliota. Aikaa, jolloin miehet vielä oli rautaa ja laivat puuta. Voisimme syödä vähemmän, mutta laadukkaampaa lihaa. Lihaa, joka on tuotettu eettisesti kestävästi ja lähellä. Paisti olisi juhlaa eikä arkea, kinkku antaisi hernekeittoon vain makua eikä toisinpäin.

Minä en omassa ruokavaliossani muutosta ole oikeastaan edes huomannut. Yhä on ylipainoa, yhä jääkaapissa pekonia, yhä nautin syömisestä, yhä nautin eläinkunnan tuotteista. Lihattomat vaihtoehdot ovat tuoneet vain lisää vaihtoehtoja, makuja ja mahdollisuuksia.

Milloin grillataan? Mä tuon halloumia, tuo sä makkaraa. Bisseä löytyy jääkaapista.

Kommentit

  1. Yhdestä mätöstä toiseen sanoo

    Soijarouhetta lihan tilalle? Mikä terveysvalinta tuo nyt on? Soija on soijaa, mutta soijarouhe on lähempänä sitä, mistä paksusuolensyöpäkin saattaisi tykätä.

    No, kaikki on hyvin niin kauan kuin koulu- ja työpaikkaruokalat eivät ala laajasti käyttää rouhetta ruuan korvikkeena.

    • sanoo

      No se on ainakin ympäristövalinta – sen sijaan että possu syö soijan ja minä possun, syön suoraan sen rouheen. Jätetään yksi vaihe välistä pois.

      • Asdf Asdfsson sanoo

        Uskoisin, että kotimainen possu on kaikesta huolimatta ekologisempi valinta kuin sademetsän päälle raivatussa tiluksessa kasvatettu ja toiselle puolelle maapalloa kuskattu soija.

  2. ota todesta kaikki sanoo

    No, harva tajuaa sitä tosiasiaa että paksusuolen hyvinvointi on kuidun määrästä kiinni. Ja Suomessa esim. väitetään perunan sisältävän paljon kuitua.
    http://www.iltalehti.fi/ruoka/2009081610087834_ru.shtml
    Harmi ettei kirjoittaja viitsi laittaa lähteitä ”faktoilleen” tai taulukoilleen.
    Tälläiset mutu-tuntumakirjoitukset vain ruokkivat ennakkoluuloja.

  3. Petja sanoo

    Mulla jalat kipeytyi.
    Kipu nousi viikko viikolta ylös pakaroihin asti.
    Jalat ei aina kantaneet heti ylös noustua ja olivat jäykät.
    Minä funtsin asiaa.
    Lihaa.
    Lisäsin eläinprotskut tuplamäärään.
    Kolmessa päivässä kivut olivat liki poissa.
    Viikossa tilanne oli liki entisellään.
    Kuukautta myöhemmin vyötärömittani oli pienentynyt neljä senttiä, vaikka mitään muuta en ollut tehnyt elämälleni kuin lisännyt proteiinien, ja juuri eläinproteiinin määrää.

    Ja sitten toisin päin. Päivä edes puolikkaalla proteiinilla kostaantuu seuraavana aamuna.

    Tällä hetkillä, lukuunottamatta nivelpussintulehduksen rippeitä, voin paremmin kuin kolmeen vuoteen.

    • Essi Karvonen sanoo

      Kuten Hannu sanoi, me kaikki olemme erilaisia – mutta haluaisin silti nostaa yhden asian esiin kommentistasi. Viestistäsi ei käynyt ilmi, olitko kokeillut pitää proteiinin määrää samana vain vaihtamalla lähteet, vai olitko ainoastaan kärsinyt proteiinien puutteesta vähentäessäsi lihansyöntiä – sillä niin voi helposti käydä, jos vain jättää lihan vähemmälle, korvaamatta sitä kehon tarvitsemilla ruoka-aineilla, ja keho kyllä reagoi siihen.

      Haluaisin vain nostaa esille, että kasvissyöjänäkin voi saada proteiinia riittävästi – ja eläinproteiiniakin voi saada muusta kuin lihasta (maitorahka yms). En tosin tiedä tarkalleen, kuinka paljon ekologisempaa ja eettisempää se on lihaan verrattuna – vai onko niissä huomattavaa eroa.

  4. Lotta sanoo

    Harmi, että eriäviä mielipiteitä tuodaan helpommin esiin kuin kannustavia. Tässä kuitenkin yksi sellainen: hieno ja asiallinen teksti lähteineen!:)

  5. Kasvissyöjä minäkin sanoo

    Harmi että nostetaan soijarouhe esiin,
    joka pahimmillaan teollisena tuotteena,
    on kaikkea muuta
    kuin mitä esim. lapselleni haluan syöttää.
    Harvinaisen näköalaton kirjoitus.
    Populismiin tällä vissiin pyrittinkin.

    • yks vege lisää sanoo

      Tekikö soijarouheen mainitseminen koko kirjoitukesta näköalattoman? Puhuttiinhan siinä aika paljon muistakin aiheista.

    • markus c. sanoo

      Voitko hieman avata tota soijarouhekommenttia? Soijan epäterveellisyydestä leviää paljon harhakäsityksiä, mutta tutkimukset kuitenkin puhuvat soijan terveellisyyden puolesta.

  6. Harri sanoo

    Jauhelihan kulutus on muuten tosi helppo puolittaa; korvaa toisen puolen soijarouheella. Kukaan ei huomaa mitään eroa. Ja kun on sitä kautta huomannut että galaksit ei räjähtänyt, voi miettiä miten saman tekis vaikka kanan kanssa.

  7. Karhu sanoo

    http://www.helsinkipaleo.com/2013/05/ekologisuudesta-ja-eettisyydesta/

    Näiden populististen, valmiiksi vihreiden puoluetoimistolla pureskeltujen vanhahtavien näkemysten vastapainona on myös moderneja näkökulmia. Niihin tutustuminen ei ole pahasta. Villi veikkaukseni on, että Oskala ei ole tutustunut esimerkiksi paleoruokavalioon ja sen teorioihin muun muassa ekologisuudesta ja lihan tarpeesta.

    Vastaavanlainen lihan syöntiin liittyvä harhaluulo on koskettaa myös maitoa. Suomalaiseen ajattelutapaan on iskostunut todella vahvasti mielikuva maidosta terveysjuomana, jota tulisi juoda päivittäin. Koska kalsiumia pitää saada ja osteoporoosi vaanii nurkan takana.

    Ja kuinka ollakkaan, juuri me maidon suurtuottajat ja -kuluttajat – suomalaiset – olemme osteoporoosin luvattu maa.

    Myös gluteenia sisältävien viljatuotteiden ja ylipäätään hiilaripitoisen ruoan tyrkytys terveellisenä on ollut tapetilla ja vuosikymmenet, samalla, kun punaisen lihan on kerrottu aiheuttavan ties mitä terveyshaittoja.

    Miksi ihmeessä meillä on sitten diabetestä ja muita autoimmuunisairauksia poikkeuksellisen paljon?

    Pidetään mielessä, että Suomi tuottaa maataloustuotteita, siis viljaa ja maitoa varsin paljon. Fazerin, Arlan, Ingmanin ja muiden suuryritysten näkökulmasta on hyvin edullista tällainen lihan vastustaminen. Ja eteenkin, kun THL:n johdossa istuvat samat ihmiset, jotka nauttivat luottamusta myös edellä mainittujen suurten yritysten hallituksissa, kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, miksi Suomessa peräänkuulutetaan lihan vaarallisuutta ja samaan aikaan kärsitään autoimmuunisairauksista.

    Oskalan ja muiden vihreiden ja myös vähemmän vihreiden pyrkimys ekologisuuteen ja syödä terveellisesti on totta kai aukottomasti erinomainen asia. Tässä nyt kuitenkin haiskahtaa siltä, että kaikki suodattimet eivät ole olleet päällä ja maataloustuottajien lyhytnäköisille kansalaisille tarkoittama kusetus on mennyt läpi. Hyvin inhimmillistä, mutta valitettavaa.

    Tulee mieleen 60-luvulla herännyt kohu tupakoinnin vaarallisuudesta. Myös Camel ja Marlboro tekivät omat tutkimuksensa aiheesta.

    Tulos oli seuraavanalainen: http://i176.photobucket.com/albums/w200/allievogiovane/Ad-MoreDoctorsSmokeCamels.jpg

    • sanoo

      Monesta on minua syytetty mutta harvemmin MTK:n puolella olemisesta! Kiitos siitä! :)

      Käsittääkseni intialaiset pärjäävät myös ilman lihaa – hindut ainakin. Mitenkähän mahtaa olla osteoporoosin ja muiden elintasosairauksien laita siellä?

      Suuri osa elintasosairauksista selittyy myös ihan sillä että me syödään liikaa. Liikaa lihaa, liikaa kaikkea.

      • Karhu sanoo

        Maailmassa todella on hyvin erikoislaatuisilla ruokavalioilla pärjääviä kansoja.

        Hyvänä esimerkkinä toiselta laidalta ovat inuiitit. Ruokavaliona hylkeet, valaat, kalat ja jääkarhut. Ei maitoa, ei kasviksia, ei oikeastaan mitään muuta koska kyseisillä leveysasteilla ei kasva juuri mitään. Jos lasketaan absoluuttinen rasvan määrä, mitä he päivittäin syövät, se vastaisi aika montaa hampurilaisateriaa.

        Ja inuiiteilla ei ole autoimmuunisairauksia, eikä osteoporoosia, ei keskivartalolihavuutta eikä muuta. Joten siinä missä ihminen voi elää elämänsä ilman lihaa, voi hän elää huoletta sen myös pelkän lihan varassa. Tuossa valossa nämä maataloustuotannon kukoistusta varten laaditut ruokailutottumukset eivät oikein vaikuta kovin päteviltä.

        Ylisuuria kalorimääriä, jotka nyt ovat jo vähän eri aihe kuin lihansyönti ja sen ekologisuus, en epäile yhtään. Päästään pian siihen, että lihansyönnin terveysvaikutusten pohtiminen menee kosmeettiselle tasolle, kun koskenkorvaa kuluu viisi pulloa viikossa. Tälläisiä viinaveikkojakin Suomesta taitaa nimittäin löytyä.

  8. iij sanoo

    Kasvissyöntiin siirtyminen on joillekin haasteellisempaa kuin toisille: meidän perheessämme on kala- ja soija-allergikko, laktoosi-intolerantteja ja trehaloosi-intolerantti (sienet). Siihen lisäksi vielä siitepölyallergiaan liittyvä pähkinä- ja monien tuoreiden kasvisten (porkkana, omena, ym.) allergia.

    Helpoimmaksi olen itse havainnut siirtyä työpaikkalounaalla kasvisruokaan aina silloin, kun siinä ei sieniä ole. Näin onnistuu neljä-viisi kasvislounasta viikossa työvuoden ympäri ja lihankäyttö vähentynyt. Keinonsa kullakin.

    Yllättäen ne ruoanvalmistuksen kannalta helpoimmat kalat (lohi, seiti ja tonnikala) ovat eettisyydeltään hankalimmat.

    • sanoo

      Näinpä, ei tämä yksinkertainen juttu ole. On ihan selvää että erikoisruokavaliota noudattavien on haastavampaa luopua lihasta, enkä ainakaan mä sitä millään tavalla vaadikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>