Kaupunginorkestereista kaupunginmusiikiksi

Olen kritisoinut musiikin valtiollisen tukijärjestelmämme jämähtäneisyyttä. Ja lähikuukausina nähdään miten hallitusohjelman linjaukset konkreettisesti vaikuttavat kulttuurin tarjontaan maassamme.

Olen kuitenkin tajunnut että vos-laki on niin voimakas ja laadukas, että sen täysremontista on turha haaveilla. Siksi rakenteellisten muutostenkin täytyy tapahtua VOS-järjestelmän kehikon piirissä. Uudistuksia tarvitaan myös kaupunginorkesterijärjestelmän itsensä vuoksi – jos mikään ei muutu, ennemmin tai myöhemmin järjestelmä menettää legitimiteettinsä, kriisiytyy ja kuihtuu. Tätä ei kukaan kulttuurin ystävä voi toivoa.

Olisiko mahdollista toteuttaa uudistusta nykyistä orkesterirakennetta rikkomatta, nykyisen lain piirissä ja nykyisellä rahoituksella? Olisiko mahdollista säilyttää nykyisen järjestelmän hyviä ominaispiirteitä, kuten ympäri maan asuvia muusikoita? Ja silti laajentaa tarjontaa ja mahdollistaa työtilaisuuksia myös muiden musiikinlajien edustajille? Ehkä. Jos sallitte, hiukan keskeneräistä ideointia keskustelunavaukseksi.

Entä jos tekisimme säädön nykyisten organisaatioiden tarjontaan ? Entä jos kaupunginorkesterien sijaan puhuisimmekin kaupunginmusiikista? Valtion tukeman kunnallisen organisaation tehtävä olisikin tuottaa kuntalaisille laaja musiikillinen kattaus pelkän orkesterin pyörittämisen sijaan.

Ajatuksena tämä mahdollistaisi sekä nykyisen vakituisiin työsuhteisiin perustuvan kk-palkkaisen klassiseen musiikkiin keskittyvän orkesterin että keikkaperustaisen jazz-, rytmi- ja maailmanmusiikin tarjonnan. Ja ehkäpä yhteistyötäkin ”runko-orkesterin” ja keikkailijoiden välille?

Väsen keikalla.

Väsen keikalla.


Mitä esitys konkreettisemmin voisi tarkoittaa? Ravistan hihasta stetson-arvion. Luvut ovat Joensuun talousarviosta, mutta kaupungin nimeen tai numeroiden yksityiskohtiin ei kannata takertua – yritän hahmotella ideaa, en luoda valmista toimintamallia ja talousarviota juuri Joensuulle tai sen orkesterille.

Joensuun kaupunginorkesteri saa valtiolta 39 laskennallista henkilötyövuotta eli noin 780 000€, toimintakatteen ollessa kokonaisuutena noin 2,1 miljoonaa euroa. Toisin sanoen Joensuu tukee itse orkesteriaan noin 1,3 miljoonalla eurolla vuosittain. Joensuun talousarvion mukaan vakituista henkilökuntaa orkesterilla oli 33 henkilöä ja määräaikaisia 6. Keskimääräinen kustannus per työntekijä 57000, pyöristetään alaspäin yleisten kulujen vuoksi vaikkapa 40 000 euroon.

Entä jos Joensuu käyttäisi määräaikaisten muusikoiden resurssit ”muun musiikin” tarjontaan? Tämä tarkoittaisi siis noin 240 000 euron satsausta. Tästä voidaan varata vaikkapa 100 000 euroa tuottajaan, markkinointiin ja tukipalveluihin (mm. äänentoisto). Ostopalveluita (=keikkoja) voitaisiin hankkia noin 140 000 eurolla.

Se mitä tällä rahalla saisi riippuu siitä mitä tilataan. Kansallisen ja jopa kansainvälisen huipputason jazzbändin saanee keikalle 5000-20000 eurolla ja esim. Jazz-liiton tai muun kiertueen yhteydessä selvästi halvemmallakin, niissä kustannus kaupungille voi olla jopa alle tonnin per keikka. Tärkeä huomio onkin se että vaikka kaupunginorkesterin subventio on noin 90%, ei ”muu musiikki” tarvitse yhtä suurta tukiosuutta ja subventio voi vaihdella konserttikohtaisesti 10-90% välillä. Jotain vertailukohtaa saa siitä että Joensuussa vuosittain n. 20 jazz-konserttia järjestävä paikallinen yhdistys saa kaupungilta vuosittain 2500 euron avustuksen ja toimintaa subventoidaan mm. Jazz-liiton suunnasta noin 15 000 euroa vuodessa.

Joensuun kaupunginorkesteri konsertoi kaupungin talousarvion tunnuslukujen mukaan vuosittain 40 kertaa, lisäksi pienyhtye-esiintymisiä on alle 20 kappaletta. On täysin mahdollista että tällä 140 000 eurolla Joensuun Musiikki voisi jopa tuplata korkealaatuisten musiikkitilaisuuksien määrän Joensuussa. Ainakin kolmanneksen lisäys (30 konserttia) olisi helppo toteuttaa, subventio per konsertti olisi yhä peräti 4666 euroa.

Kärjistäen voisi sanoa että kun orkesterin tuki per myyty lippu oli Joensuussa vuonna 2013 lähes 200 euroa, lisääntyisi muun musiikin tarjonta Joensuussa valtaisasti jo sillä että muun musiikin konsertteja tuettaisiin 200 euroa per muusikko. Ja tämä olisi mahdollista toteuttaa jo olemassaolevan organisaation sisällä toiminta-ajatusta laajentamalla.

Eikä ehdottamaani tasoon ja toimintatapaan tarvitse loikata kerralla. On täysin mahdollista kasvattaa muun musiikin tarjontaa hitaasti vakanssien vapautuessa eläköitymisen myötä. Olisiko tässä visio musiikkitarjonnalle 2025? Millainen olisi 10 vuoden polku kohti uutta toiminta-ajatusta?

Ehdotukseni keskiössä on musiikin tarjonnan monipuolisuus, ei enää vain orkesteritoiminta. Mutta samanaikaisesti on mahdollista säilyttää laadukas vakituisiin työsuhteisiin perustuva orkesteritoiminta koko Suomessa. Itse haluaisin uskoa että laajempi tarjonta tuo koko järjestelmälle lisää legitimiteettiä ja kuulijoita. Yhteistä kakkua voidaan myös kasvattaa, ei vain jakaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *