Uusi yleiskaava on parasta mitä Helsingin kaupunkisuunnittelussa on saatu aikaan vuosikymmeniin. Vihdoinkin suunnitellaan lisää kaupunkia. Ja vihdoin voidaan lisätä rakentamisen määrää merkittävästi - asumisen hinta kun loppujen lopuksi määräytyy markkinoilla, joten meille poliitikoille asuntorakentamisen lisääminen on oikeastaan ainoa keino hillitä asumisen hinnan nousua.

Uusi yleiskaava mahdollistaa nykyistä tiiviimmän ja ilmastokestävämmän, joukkoliikennettä ja pyöräilyä suosivan kaupungin rakentamisen. Juuri tätä lupasimme neljä vuotta sitten, nyt meillä on sen mukainen yleiskaava. Tulevan valtuustokauden aikana päätetään miten yleiskaava konkreettisesti toteutetaan.

Tällä valtuustokaudella on hyväksytty myös sekä strateginen pyöräilyn edistämisohjelma että neuvoteltu investointiohjelmaan rahat näiden hankkeiden toteuttamiseksi. Pyöräilyyn ja erityisesti raiteilla kulkevaan joukkoliikenteeseen tulee satsata tulevaisuudessakin.

Kasvavassa aidossa kaupungissa kaupungin rooli on olla vielä nykyistäkin enemmän mahdollistaja, joka luo yhteisiä pelisääntöjä, mutta ei torppaa hyviä uusia ajatuksia, jotka elävöittävät kaupunkia, sen puistoja ja katuja. Tällainen pieni askel ovat mm. parkletit, joita aloitteeni ansiosta kokeillaan.

Kuluvalla valtuustokaudella on monessa asiassa saatu aikaan lähes vallankumous. Mutta vallankumous on vasta lähtöpiste. Tulevalla valtuustokaudella viitoitetaan Helsingin suunta useammaksi vuosikymmeneksi.

Haluan olla mukana varmistamassa että se tehdään oikein.

Koko Suomen talouskasvu on ollut viime vuosina matalaa, laman rajalla on häilytty. Helsingin tilanne on monella tapaa toinen, rakennusala on osin jopa ylikuumentunut.

Nopeasti kasvavan kaupungin talous on tiukoilla - investointikohteita on lähes rajattomasti ja palveluverkko natisee. Hyvä esimerkki on se että tulevan kymmenen vuoden aikana Helsinkiin ennustetaan tulevan 12000 peruskoululaista lisää. Tämä tarkoittaa vääjäämättä satsauksia uusien koulujen rakentamiseen nykyisten korjaamisen lisäksi.

Onneksi kuluneen neljän vuoden aikana Helsingin taloutta on hoidettu vastuullisesti. Investointikatto on toiminut toivotusti - kaupungin nettolainanotto on pysähtynyt (2016 lainakanta per asukas aleni 2518 eurosta 2157 euroon) ja myös menokasvua on hillitty. Pähkinänkuoressa: kaupungin talous on hyvällä tolalla, vaikka tiukkaa leikkauspolitiikkaa on vältetty.

Paljon parjattu investointikatto on puutteistaan huolimatta parantanut kaupungin investointien laatua: me poliitikot jouduimme valitsemaan ja priorisoimaan. Siksi investointikatosta ei kokonaisuudessaan kannata luopua. Sitä tulee kuitenkin kehittää siten, että se ei ole sokea investointien erilaisille luonteille: on esim. sulaa hulluutta lykätä uuden asuinalueen perusrakentamista investointikattoon vedoten, jos uuden alueen tonttien myynti ja vuokraus tuovat investoinnin moninkertaisena takaisin.

Myös käyttötalouden kasvua on hillittävä, mutta Helsingin palvelutarpeen kasvu on niin valtaisaa että leikkauksiin ei oikein edes voida ryhtyä. Päivähoitopaikat on vaan hoidettava. Kilpailuttamalla nykyistä suurempi osa palveluiden ostoista voitaisiin varmasti saada lisää tehokkuutta.

Tulevan kauden suurimmat kysymysmerkit liittyvät maakuntauudistukseen: sen myötä valtiolle leikattavaan kuntaveron osuuteen ja muun kaupungin rahoituksen tulevaisuuteen. Veroprosenttia en mielellläni nostaisi. Jos lisärahoitusta on tarpeen etsiä verotuksen kautta, tutkisin ensimmäisenä mahdollisuudet nostaa eri kiinteistöverokantoja. Helsingin kiinteistöverokannat ovat mahdollisen vaihteluvälin alapäässä.

Tasa-arvoisen Suomen peruskiviä on laadukas koulutus. Varhaiskasvatuksesta lukioon ja toiselle asteelle siitä huolehtivat kunnat. Koulut ja päiväkodit ovat myös ehkä tärkein osa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasvun torjunnassa.

Helsingissä tulee siirtyä puolipäiväisesti ilmaiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen lapsimäärää tulee seurata nykyistä tiiviimmin siten että lapsimäärien kasvu näkyy vastaavana kasvuna päiväkotipaikkojen määrässä nykyistä paremmin. Lapsiperheet ovat tulleet takaisin kantakaupunkiin jäädäkseen.

Helsingin tulee jatkossakin tarjota turvallinen lähikoulu erityisesti pienimmille koululaisille.

Helsingin peruskouluihin ennustetaan tulevan seuraavan 10 vuoden aikana noin 12000 oppilasta lisää. Helsingin haasteet ovatkin aivan toisenlaiset kuin muualla maassa. Kasvu tulee tarkoittamaan vääjäämättä tarvetta rakentaa lisää kouluja - ja korjata nykyiset nopeammin. Juuri päätetty digistrategia täytyy toteuttaa - Helsingin koulujen it-infra on järkyttävässä kuosissa.

Peruskoulujen haasteet liittyvät erityisesti alueellisiin hyvinvointieroihin. Niitä on paikattu niin sanotulla "positiivisella diskriminaatiolla", eli kouluille on jaettu rahaa esim. maahanmuuttajataustaisia alueita painottaen. Tätä rahaa on Vihreän ryhmän ansiosta lisätty. Ja tarve tälle tulee kasvamaan maahanmuuttajataustaisen väestön määrän lisääntyessä. Ilman hyvää peruskoulutusta työelämään ei ole pääsyä koskaan.

Josta päästäänkin toisen asteen koulutukseen. Vielä 5 vuotta sitten Helsingissä jäi vuosittain lähes tuhat nuorta ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Tämän nivelvaiheen vaikutus on suuri. Jos koulutie jää peruskouluun, kasvaa syrjäytymisen ja työttömyyden todennäköisyys merkittävästi.

Tällä valtuustokaudella Helsinki on kunnostautunut. Kaupungin aloitteesta valtio on myöntänyt Stadin ammattiopistolle 1460 uutta opiskelupaikkaa, 20% lisäys. Koulutustakuu toimii Helsingissä. Politiikalla on väliä.

Ilmastopolitiikka oli minulle ratkaiseva kysymys kun aikanaan valitsin puoluetta. Vain me Vihreät otamme ilmastonmuutoksen torjumisen tosissaan.

Kaksi päätöstä, joista viimeiseltä neljältä vuodelta olenkin erityisen ylpeä ovat Helsingin ilmastotavoitteen kiristäminen -30% vuoteen 2020 mennessä ja Hanasaaren Hiilivoimalan sulkemispäätös. Helsinki tekee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Tulevalla valtuustokaudella täytyy jatkaa, 2030 on ihan kohta.

Toivon itse, että Helsingin lämmitykseen löytyisi ratkaisu geotermisestä energiasta. Jos St1:n koereikä Espoossa onnistuu, voitaisiin Helsingin hiilivoimalat korvata aidosti nollapäästöisellä uusiutuvalla energialla.

Tuulivoiman sijoittaminen Helsingin alueelle on osoittautunut kohtuullisen haastavaksi. Tiiviisti asutetussa kaupungissa paikkoja, johon korkeita voimaloita voitaisiin kaupallisesti kannattavasti sijoittaa, ei oikein ole. Vuosaaren sataman alueella toivon ropelleja näkeväni. Aurinkoenergian puolella HELEN on tehnyt hyvää työtä, mutta mittakaavaa voitaisiin skaalata yhä ylös. Ja todennäköisesti aurinkopaneelien hinnan yhä laskiessa aurinkosähköratkaisuja syntyy yhä enemmän täysin markkinaehtoisestikin.

Mutta ilmastopäästöt Helsingissä eivät rajaudu vain energian tuotantoon. Myös liikenteen päästöjä tulee laskea aktiivisesti. HSL testaa jo neljällä linjalla sähköbusseja. Tämä on hyvä alku. Itse toivon että neljän vuoden kuluttua lähestulkoon kaikki kantakaupunkiin ajavat lähiliikenteen bussit ovat sähköisiä. Ilmastopäästöjen lisäksi myös Mannerheimintien ja Hämeentien kaltaisten katukuilujen ilmanlaatu paranee. Omalta osaltaan sähköinen liikenne auttaa myös kaupunkibulevardien suunnittelussa.

Viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksen jäsenenä ovat muuttaneet selvästi perspektiiviäni. Vaikka Helsingin ydintehtävä on pitää huolta peruspalveluista - kouluista, päiväkodeista, terveysasemista, kaduista, kaavoituksesta - on minulle yhä vahvemmin tullut selväksi se että Helsingin pitää ajatella isosti.

Helsingin pitää ajatella isosti Suomessa. Me olemme Suomen pääkaupunki, jossa kuntapolitiikka vaikuttaa koko valtion politiikkaan - mitä Helsinki edellä, sitä valtio perässä. Miltä Helsinki näyttää kansainvälisesti, siltä näyttää Suomi.

Mutta Helsingin pitää ajatella isosti myös koko Itämeren alueella ja Euroopassa. Miten kisaamme turisteista, yrityksistä ja talouskasvusta muiden Itämeren metropolien kanssa. Emme me Espoon tai Lahden kanssa kilpaile. Jos keskitymme vain peruspalveluihimme, käperymme samalla Euroopan Kainuuksi. Vähän kaukana kaikesta - kesällä kaunis ja hyttysiä.

Helsingin pitää edistää junatunnelia Tallinnaan, joka sitoo meidät osaksi tulevaa koko Euroopan kattavan supernopeiden junien verkostoa. Ja samalla meistä tulee asema Euroopan ja Venäjän välillä. On tuhannen miljardin euron kysymys Helsingille kulkeeko Pietari-Pariisi -superjuna vain Tallinnan vai Helsingin ja Tallinnan kautta.

Helsingin pitää etsiä ja hakea uusia avauksia, matkailua, startuppeja, kulttuuria. Rohkeita juttuja. Helsinki tarvitsee kuuraketin. Tai kaksi.