Viime hallitus toteutti ”taksiuudistuksen”, joka mullisti alaa perinpohjaisesti. Ottamatta kantaa uudistukseen sen enempäti, se on hyvä esimerkki onnistuneesta epäonnistumisesta.
Taksiliitto hyökkäsi uudistusta vastaan jo vuosia ennen sen voimaantuloa. Kaikkia keinoja käytettiin ja usein vaikuttikin siltä että iltapäivälehdet lähes kilpailivat sillä kuka tempaisee uhkaavimman otsikon. Turvattomuus! Hinnat nousevat! Takseihin ei voi luottaa!
Vastustuksesta huolimatta, lakiuudistus astui voimaan. Mitä tapahtui?
Kun uudistus tuli voimaan, oletettiin, että alle 35-vuotiaat lisäävät taksipalveluiden käyttöä. Toisin kävi.
Nyt kaikki asiakasryhmät, kuten alle 35-vuotiaat, kaupunkilaiset ja maaseudulla asuvat, ovat vähentäneet taksipalveluiden käyttöä.
Tämä johtuu [Lähitaksin toimitusjohtaja] Juha Pentikäisen mukaan kuluttajien epätietoisuudesta. Samalla, kun epätietoisuus on kasvanut ja luottamus heikentynyt, kuluttajien oma vastuu on kasvanut.
Tämä oli sikäli erikoista että esim. Helsingissä siitä täsmälleen samasta tutusta Taksi Helsingin numerosta sai tilattua yhä Taksi Helsingin taksin, jota ajoi ihan sama kuski ja ihan samanlaisella topatulla mutteriveneellä kuin aiemminkin. Mikään ei ollut muuttunut, ja silti kansa päätti käyttää takseja vähemmän. Miksi?
Voisiko johtua siitä että viestintä onnistui? Kun oltiin vuosia julistettu että koko ala tuhoutuu ja mihinkään ei voi enää 1.7.2018 jälkeen luottaa, niin kansa meni ja uskoi. Vaikka taksiuudistuksessa oli mukana epämääräisyyttä lisääviä puolia, on taksiala kokonaisuutena joutunut kiskomaan itseään ylös ihan itse kaivetusta kuopasta. Turmion manaamisella saatiin turmio toteutumaan. Viestinnän onnistuminen johti epäonnistumiseen, ala menetti miljoonia.
Mistä tämä tuli nyt mieleeni?
Helsingin Yrittäjät on Helsingin Sanomien ja Helsingin Uutisten suosiollisella avustuksella kirjoittanut jo koko joukon juttuja joissa kerrotaan miten ”Aleksi autioituu” tai ”Helsingin keskustan autioitumisesta halutaan saada niskalenkki”.
Kuljen itse päivittäin töihin Helsingin keskustan kautta. Keväällä siellä oli tyhjää – mutta niin oli kaikkialla muuallakin, hyvästä syystä. Mutta nyt kohtuullisen normaaleina aikoina minun on vaikea ymmärtää tätä kauhukertomusta. Keskustassa on laadukkaita liikkeitä, hyvää palvelua, toinen toistaan upeampia ravintoloita, teattereita, terasseja – kaupunkielämää. Aina voi tietysti olla vielä enemmän kaikkea ja isommat lusikat, mutta ei se äkkinäisen silmiin kuolevalta näytä.
Eikä se näytä siltä myöskään vuokrahintoja tarkastelemalla – valtakunnan parhaat liiketilat keskustassa selvästi sijaitsevat. Eikä ihmekään, rautatieasemalta kävelee kymmeniä tuhansia ihmisiä jokaiseen suuntaan päivittäin.
Nyt kannattaisikin vaihtaa laulun säveltä nopeasti. Muuten voi käydä niin että ihmiset taas uskovat viestintää, hupsuja kun ovat. Ja sitten voidaan olla ihan oikeissa ongelmissa.
Mutta poliitikot torppasivat.
