Muutama viikko takaperin HS uutisoi Annantalon ”kauhutaidekurssista”. Arvatenkin ”kansan syvät rivit” kauhistuivat ja poliitikot reagoivat populistisesti perässä:

Kulttuuriministeri Stefan Wallin (r) on pyytänyt Annantalolta selvitystä siitä, onko ministeriön tukeman valtakunnallisen Taikalamppu-projektin rahoja käytetty kauhutyöpajojen tukemiseen.

Ilmeisesti tässä meidän täysin ristiriidattomassa ja hyveellisessä maailmassamme kuvataide ja erityisesti taidekasvatus saisi käyttää vain kauniita, mieltä ylentäviä ja pehmeitä asioita. My Little Pony -dioraama kurssi olisi varmaankin päättäjien mieleen? Sateenkaari, aurinko ja valkoisia pumpulipilviä horisonttiin ja paletista sallitaan vain kirkkaita, ystävällisiä värejä. Kurssin jälkeen vielä kaikille osallistujille ilmaiset Prozacit, jotta hymy varmasti säilyy jouluun asti.

Jopa Hesari-raadin jäsenistöstä suuri osa oli ko. työpajaa vastaan. Haloo!

Jos ette arvon päättäjät ole huomanneet, tämä maailma on monilta osin paha, vaikea ja monimutkainen. Ja se ei mene 9-luokkalaiselta enää ohi. Toisina aamuina vituttaa. Toisina ahdistaa. Rossi-Horton kurssi antaa nimenomaan välineitä näiden epämiellyttävien, pelottavien jopa väkivaltaisten tunteiden ja fantasioiden käsittelyyn.

Ei kai kukaan enää Suomessa voi Kauhajoen ja Jokelan jälkeen olla sitä mieltä, että asioista, joista ei voi puhua on parempi vaieta?

Hesarin jutun luettuani olin todella iloinen siitä, että kaupungissamme järjestetään myös tällaisia kursseja. Ensimmäinen oma mielleyhtymäni oli Peter Jacksonin maanmainio ”pehmoeläinmusikaaliparodia” Meet the Feebles:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=PMGuABm-zKk]

Hiukkasen kulttuurillista lukutaitoa voisi edes kulttuuriministeriltä odottaa?