Muutama vuosi takaperin Konginkankaalla jysähti. Yön pimeydessä 24 ihmistä, lähes kaikki nuoria, kuoli kun heitä kuljettanut bussi törmäsi paperinkuljetusrekan luisuun joutuneen peräpään kanssa.
Tragedia päätyi lööppeihin Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa. Maailmalla pahakin kolari on vain osa normaalia uutisvirtaa. Kuski joutui käräjille mutta yksittäistä syyllistä turmaan oli vaikea löytää. Kuski, joka ajoi liian kovaa tilannenopeutta? Tiepiiri, jonka jäljiltä tie oli jäässä? VR, joka olisi voinut kuljettaa paperit myös kiskoilla? Yleisesti syytettiin ”vaikeita ajo-olosuhteita” – synonyymi inhimmilliselle virheelle.
Eilen yksinäinen nuori mies otti hengiltä 8 ihmistä ja itsensä. Huomionarvoista on ulkomaisen median osoittaman kiinnostuksen määrä; Tuusulan tapahtumat olivat mm. CNN Internationalin nettisivujen pääuutinen koko eilisen illan. Lisäksi kaikki suuret viestimet Euroopassa uutisoivat tapahtuman näyttävästi.
Ampuja ihannoi Columbinen lukion tappajia Harrisia ja Cleboldia. Muutkin koulusurmat, kuten viimekeväinen Virginia Techin murhenäytelmä, olivat varmasti vaikuttaneet häneen – teossa on niin monia yhteneviä piirteitä; videointi, syrjäytyneisyys, vääristynyt maailmankuva, yksinäinen susi.
Rikosoikeudellisesti Pekka-Eric Auvinen on selkeästi yksin syyllinen tapahtumiin. Hän hankki aseen ja ampui sillä koulutovereitaan. Mutta mikä on sensaatiohakuisen median vastuu ja onko tämänkaltaisten tapahtumien saama suhteeton huomio osittain syyllinen uusiin ”copycat”-surmiin? Vähenevätkö koulusurmat vasta kun ne arkipäiväistyvät niin, että niitä ei enää jakseta uutisoida? Pitäisikö median, myös suomalaisen ns. ”laatumedian”, rajoittaa uutisointiaan jotta saisimme kierteen päättymään? Mikä sitten on sopiva uutisoinnin määrä?
Entä onko vähemmän tuomittavaa tappaa 24 ihmistä paperipaaleilla kuin 8 aseella? Vapauttaako yksittäinen selvä tekijä ympäröivän yhteiskunnan vastuusta?
Tulevaa keskustelua on mielenkiintoista seurata. Vaaditaanko Suomeen uusia lakeja? Etsitäänkö syntipukkia Youtubesta, hevimusiikista, historiasta, vanhempien Linkolalaisuudesta? Parannetaanko koulujen oloja? Budjetoidaanko nuorten ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön enemmän rahaa?
Suomessa kuolee vuosittain lähes 400 henkeä liikenneonnettomuuksissa ja Euroopassa n. 40 000. Mitä tarvittaisiin, että näihin suurilta osin estettävissä oleviin turmiin puututtaisiin? Mikä saisi meidät edes järkyttymään liikenteen ”uhreista”. (Kuvaava sana.)
Tällaisten tapahtumien jälkeen mielessä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hiljaiseksi vetää.