HS kertoo että ”Kansan enemmistö ei hyväksy kaupunkiaktivistien tekoja”.

No mitä kansalta kysyttiin?

Viime aikoina on puhuttu kaupunkiaktivisteista, esimerkiksi talonvaltaajista, jotka valtaavat tyhillään olevia taloja, koska haluavat tiloja järjestää omaehtoista toimintaa tai kaupunki-intiaaneista, jotka tyhjentävät maastureiden renkaita ympäristönsuojelulullisin perustein. Hyväksyttekö yleisesti ottaen tämän tyyppisen kaupunkiaktivismin vai ette?

Voi herran jestas sentään. Ei kai nyt sentään kukaan voi vakavissaan rinnastaa talonvaltausta ja renkaiden tyhjentämistä toisiinsa? On kai se nyt aivan selvää, että liikenneturvallisuuden vaarantava, mahdollisesti jopa hengenvaarallinen, anonyymi vandalismi on selkeästi tuomittavampaa kuin väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja osittain jopa institutionalisoitunut talonvaltaus?

Kysymyksenasettelu on järjetön ja tulokset sen mukaiset. En sinällään epäile, etteivätkö kokoomuksen ja kepun kannattajat vihreiden ja vassareiden tukijoukkoa harvemmin hyväksyisi kansalaistottelemattomuutta, mutta prosenttiluvut olisivat varmaan olleet lievempiä esim. seuraavalla tiedustelulla:

Jo parinkymmenen vuoden ajan Oranssi ry on tehnyt Helsingissä valtakunnallisestikin merkittävää nuoriso- ja kulttuurityötä pääosin vallatuissa rakennuksissa. Oranssi ry on kunnostanut käyttämiään tiloja perinteisiä ja rakennuksien alkuperäistä ulkoasua kunnioittavia työmenetelmiä käyttäen. Lisäksi Oranssi on tarjonnut edullisia vuokra-asuntoja nuorille. Hyväksyttekö yleisesti ottaen talonvaltauksen mm. tällaiseen käyttöön? On erittäin todennäköistä, että rakennukset olisivat ilman talonvaltausta rapistuneet käyttökelvottomaan kuntoon.

Vaikea tuollaista olisi vastustaa? Hesarin kyselyn arvolähtökohdat puistattavat vaikka en kaikkia valtausta harrastavien nuorten tempauksia hyväksykään.

Oranssi on hyvä esimerki siitä, miten vastuunannolla saadaan radikaalimmatkin ainekset osaksi yhteiskuntaa. Oranssi aloitti toimintansa vuonna 1990 talonvaltausliikkeenä ja asunnottomien nuorten etujärjestönä. Jos 90-luvun alussa Oranssiin olisi sovellettu poliisin ”nollatoleranssia” olisi meillä varmasti nykyisin enemmän ongelmia. Hyväksynnällä saimme elävää kulttuuritoimintaa, asuntoja, epäkaupallista tilaa, nuorisotyötä – aidosti moniarvoista yhteiskuntaa. Ja järkeviä poliittisia toimijoita.

Miten tuoreisiin squattaajiin sitten pitäisi suhtautua?

Toivottavasti kaupunki tulee puoleen väliin vastaan. Osoittamalla nyt aktiiviselle porukalle tilan jostain päin kaupunkia saataisin monta syrjäytymisvaarassa olevaa tyyppiä perinteisenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen piiriin. Ja vaikka en itse kilju-punk -illoissa viihtyisikään, on niiden olemassaolo kuitenkin osa monimuotoisuutta, joka pitää kulttuuria ja kaupunkikulttuuria elossa.

Millainen Helsinki olisi, jos kaiken kulttuurin tulisi olla väestön enemmistön hyväksymää?