Hotellihuoneen telkussa oli n. 50 kanavaa, joista vain yksi englanninkielinen, CNN.
Vladimirin puhuessa ihmettelin jälleen kerran uutisten dubbausta.
Putinin puhe oli näetsen päälleäänitetty englanniksi venäläisittäin murtaen vaikka herra presidentti puhunee aikalailla täydellistä venäjää.
Kun 60 Minutes-ohjelma haastatteli Saddamia juuri ennen Irakin sotaa, oli hra Husseinin vastaukset myös dubattu ”arabialaisittain” murtaen. Elokuvista tuttu ”paha diktaattori” -stereotypia oli täydellinen. Putinistakin tuli ensimmäisenä mieleen Punaisen Lokakuun metsästys…
Murteellinen ääntäminen, puhevirheiden lisääminen ilmaisuun, jossa niitä ei alunperin ole, on suorastaan törkeää. Alitajuisesti ei-kirjakielistä ilmaisua käyttävää henkilöä pitää jotenkin vähälahjaisempana, sivistymättömämpänä. Etenkin englannin kielellä, jonka puhetavasta voi päätellä sosiaalisen luokan melko helposti.
Miten George Bushin sanoma otettaisiin vastaan, jos hänet dubattaisiin Stadin slangilla? Tai jos Gordon Brown viäntäisikin tukevaa savoa? Loukkaantuisimmeko, jos Stubbin tai Haloskan suomeksi pitämä puhe kaikuisi käännettynä ”ahtikarjalaisittain”?
Aina miettinyt tuota samaa myös ma oon. Mielenkiintoista olisi tietää, dubbataanko saksalaispoliitikotkin teutoniaksentilla, vai tuleeko siitä ehkä liian paha ”huumorinatsi”- (hups! nasukortti!) mielleyhtymä? Ja höpiseekö Sarkozy kuin Renee kapakissaan? Vai tehdäänkö tämä ”kielillä dubbaus” vain sellaisille hahmoille, joihin halutaan toden totta liittää jonkinlaista peloittavaa barbaarisuutta vieraan aksentin avulla?