Sähköisen äänestyksen kokeilussa kävi juuri niin kuin pahimmissa kuvitelmissa povattiin:
Sähköisen äänestyksen kokeilu ei sujunut kolmessa kunnassa aivan niin kuin piti. Kuntavaalien jälkeen on selvinnyt, että kaikkiaan 232 äänestäjältä ei äänen antaminen koneella onnistunut, vaan operaatio keskeytyi ja ääni jäi kokonaan antamatta.
232 ääntä ei olisi heivannut Helsingin lopputulosta kokonaisuutena juuri mihinkään suuntaan, mutta kokeilu järjestettiin pienemmillä paikkakunnilla ja Vihdissä virheiden määrä ylittää äänikynnyksen 45:llä äänellä.
Törkeää. Samalla noin prosentin ”virhemarginaalilla” Helsingissä olisi jäänyt antamatta 2828 ääntä. Vihdin ongelmat eivät ole lainkaan vähäisempiä vaikka absoluuttinen määrä olikin, luojan kiitos, pienempi. Uusintavaalia tulisi harkita.
Koko ”sähköisen äänestämisen” vouhotuksessa pitää ottaa nyt pitkä aikalisä. Onko olemassa mitään hyvää syytä luopua tutusta ja turvallisesta kynä ja paperi -yhdistelmästä? Tuloksien odottelu noin neljän tunnin ajan ei ole paha hinta maksaa siitä, että kansanvaltainen järjestelmämme on luotettava. Itseasiassa jos hintaa verrataan kotimaisen draaman normaaleihin tuotantokustannuksiin, niin uskaltaisin väittää, että ollaan vahvasti voitonpuolella!
Ja kuten arvata saattaa, sähköisen äänestämisen käytännön järjestelyistä vastasi… *drumroll* …Tieto-Enator! Herra-Jeebus sentään! Eikö tuota firmaa nyt kertakaikkiaan saada irti vastuullisten tietojärjestelmien kehittelystä! Ehkä Timonkaan ei tarvitse lupaustaan toteuttaa… Miksi ihmeessä Tieto-Enatorilta yhä tilataan palveluita, vaikka pulju on kerta toisensa jälkeen ryssinyt hommansa?
edit: Oikeusministeriö tiedottaa asiasta otsikolla: Sähköisen äänestyksen kokeilusta myönteistä palautetta – noin 200 äänestystä kuitenkin keskeytyi erehdyksessä
Anteeksi. Pakko poistua takavasemmalle repimään pelihousuni. Eihän se nyt j-u-m-a-l-a-u-t-a voi olla positiivista, että ”vain” noin 200 äänestystä keskeytyi erehdyksessä! Ja eihän ihmiset ole voineet edes siellä äänestyspaikoilla tietää, onnistuiko homma vai ei? Koko prosessiahan voidaan arvioida ainoastaan lopputulosten perusteella, ei jollain saamarin ”ovensuukyselyllä” – oliko kokeilu mielestäsi myönteinen? [ ] kyllä [ ] ei. Tiedoksi virkamiehille: kokeilu epäonnistui törkeästi. Vastuu on teidän.
Nyt perkele oikeusministeriön kuupille tiedoksi, että sähköinen äänestäminen kokeiluna loppuu tähän! Eikö kukaan oikeasti muka osaa laskea, että koko maassa Vihdin prosentilla olisi jäänyt antamatta 26 161 ääntä! Se ei ole aivan vähän ja mitätöntä!!
Myös äänitekniikkaa puolittain ammatikseni tekevänä minulle on erittäin tuttu sananlasku: ”It ain’t broken, don’t fix it.” Miksi ihmeessä toimivaa vaalijärjestelmäämme pitäisi ”kehittää”?
Hei, olet saanut palkinnon.
Tuli tuossa mieleen: onko joku laskenut kuinka monta ääntä jää antamatta sen takia, että erikseen pitää hankkiutua äänestyspaikalle tiettynä päivänä? Sähköinen etä-äänestäminen voisi tuoda paljon kaivattua aktiivisuutta äänestämiseen ja vähentää nukkuvien osuutta.
Vanhassa pitäytyminen ongelmien pelossa ei ole aina se paras ratkaisu…
Eestissä etä-äänestäminen on käytössä, mutta se toisaalta vaatii kaikille sähköiset henkilökortit ja niiden lukijat. Lisäksi etä-äänestämisen ongelmana on äänien ostaminen ja vaalisalaisuus. On helppo kuvitella vaikkapa tilanne, jossa perheen pää pakottaa vaimonsa äänestämään omaa ehdokastaan väkivallalla uhkaamalla. Eteläisen naapurin järjestelmässä tätä koetetaan välttää sillä, että äänensä voi antaa uudelleen koska tahansa vaalihetkeen saakka – myös äänestyspaikalla kopissa. Toisaalta jos ukko ei päästä ulos vaalipäivänä, niin silloin ei korjausliikettä voi tehdä.
Nykyinen järjestelmä ei ole täydellinen, mutta vaalisalaisuus on tärkeä arvo sinällään, joka ei voi toteutua kunnolla etä-äänestämisessä.
Oliverille suosittelen äänestämistä (käväisin blogillasi) – kannattaa seurata vaikkapa miten Vihreiden voimakkaampi asema vaikuttaa konkreettisesti Helsinkiin. Demokratiassamme tulosten ja muutosten seuraaminen vain on vallan hajautetun luonteen vuoksi hankalaa. Merkitystä äänestämisellä on.
Vaalisalaisuus on tietystikin tärkeä asia, mutta perheväkivalta ei suoranaisesti liity siihen. Jos joku on nyrkin ja hellan välissä, hänet pannaan äänestämään ”oikein” myös suljetussa lippuäänestyksessä – ja sitten tentataan, että varmasti homma meni oikein. Jos puoliso on nujerrettu, hänellä ei ole tilaa ajatella politiikkaa – eikä pokkaa äänestää toisin, vaikka kuinka olisi suljettu äänestys. Nujerretun ihmisen saa kertomaan totuuden hyvin helposti, ja hän oman etunsa vuoksi äänestää juuri niin kuin käsketään.
Perheväkivalta – ja kaikenlainen painostus muutenkin – on sairaan yhteiskunnan oire, ei peruste pysyttäytyä vanhoissa metodeissa. Minä peräänkuulutan todellista demokratiaa – sellaista jossa jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa oman elämänpiirinsä olosuhteisiin, ja jossa jokainen myös kantaa vastuun tekemistään päätöksistä. Edustuksellisessa järjestelmässähän näin ei tapahdu.
Vaalikaudet pitävät yllä sitä, että puhutaan yhtä ja tehdään toista. Kauniit ideologiat rapisevat nopeasti virkamiestodellisuudessa, jossa pyritään lähinnä pitämään rakenteita pystyssä. Vastuuta ei kanneta koska päätökset syntyvät kasvottomissa instansseissa. Muutokset laahaavat vuosia jäljessä. Kansalaiset eivät voi vaikuttaa jos eivät satu olemaan varatuomareita, koska joka asiassa törmätään käsittämättömään pykäläviidakkoon, joka on täysin irrallaan reaalitodellisuudesta. Ihmiset nähdään numeroina. Muutosta vältetään viimeiseen saakka, paitsi vaalipuheissa.
Toisaalta, ihmiset tuntuvat loppujen lopuksi tykkäävän siitä, että joku muu tekee kaikki päätökset. Pysyvyys on turvallista, ja rituaalit – kuten äänestys.
Tervehdys,
Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #45 jaksoon. Olen antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2443
Säähän olit oikein tunteella tulkinnut! Kiitoksia vaan… :)