Hallitus aikoo nostaa alkoholiveroa kymmenellä prosentilla. Tarkoituksena lisätä verotuloja (n. 65 m€) ja vähentää haittoja. Edellinen Vanhasen hallitus laski veroa 33% prosenttia. Tarkoituksena oli ilmeisesti vähentää viinarallia itä- ja etelärajalla. Kuinkas sitten kävikään?
No, kansa älysi vaihtaa keskikaljan kossuun ja väkevien kulutus nousi viidenneksellä maksakirroositapausten määrän noustessa 50%. Hesarin mielipidepalstalla Pekka Reinikainen vaatii veron nostoa n. 50%, jotta päästäisiin takaisin vuoden 2004 hintatasolle.
Eihän se ihan näin toimi. Lipas on auki ja paha henki poissa pullosta. Jos vero nousisi 50% vain Tallink kiittäisi päätöstä.
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että alkoholin verotusta tulisi tarkastella monipuolisemmin – päämääränä haittojen minimointi ja toisaalta joidenkin ”etujen” maksimointi.
”Terveellisintä” alkoholia on sosiaalisessa kontekstissa nautittu mieto alkoholi. ”Epäterveellisintä” on yksin ryystetty väkevä viina. Veropolitiikan tulisi kuvastaa tätä tosiasiaa. Jo kulmapubin tikkarinki riittää kontrolloimaan alkoholin käyttöä ja vähentämään haittoja.
Eikö olisi mahdollista muokata alkoholiveroa siten, että ravitsemusliikkeissä tarjoiltu mieto alkoholi olisi hinnaltaan suurinpiirtein samalla tai jopa alemmalla tasolla kuin sama tuote kaupasta ostettuna? Tämä koskisi myös viinien hintoja. Samalla väkevien veroa nostettaisiin huomattavasti sekä Alkoissa että ravintoloissa, jopa yli Reinikaisen ehdottaman 50%. Näin kulutus kohdistuisi varmasti nykyistä enemmän ravintoloissa nautittavaan mietoon alkoholiin.
Muistan muutaman vuoden takaiselta Prahan reissulta, että kaupassa Pilsner Urquell (pullo) maksoi jopa hiukan enemmän kuin sama olut hanassa kulmakuppilassa. Ja kaljabaareja olikin sitten vähän joka nurkalla. Alkoholipolitiikalla on siis myös suora yhteys palvelualan työpaikkojen syntyyn.
Suomalainen alkoholiveropolitiikka on ollut linjatonta poukkoilua todellisten tai koettujen ulkoisten paineiden edessä. Politiikka takaisin alkoholipolitiikkaan!