Kulttuurin tuen tarkoitus on tuottaa markkinahäiriöitä: esim. tehdä klassisen musiikin ammattimaisesta esittämisestä Suomessa taloudellisesti ja taiteellisesti mielekästä.

Kuitenkin olisi hyvä pyrkiä kohdentamaan tuki siten, että se a) ei olisi ylimitoitettua ja b) ei aiheuttaisi tarpeettomasti haittaa tuen ulkopuoliselle taiteen tekemiselle.

Pieni taulukko kausikorttien ja lippujen hinnoista jääkiekon ja orkesterimusiikin areenoilla:

  kausikortti kallein kausikortti halvin kausikortti erikoishinta Huom.
HIFK 870€ 290€   (hintaan sisältyy 29 matsia)
Jokerit 780€ 336€ 239€ (hintaan sisältyy 29 matsia)
RSO 321€ 270€ eläkeläinen: 188€ opiskelija: 124€ (hinta 28 konsertin mukaan)
HKO 336€   eläkeläinen: 291€ (hinta vain 21 konsertin mukaan)

 

  kertalippu kallein kertalippu halvin / eläkeläinen kertalippu opiskelija/työtön
HIFK 36€ 12,50€  
Jokerit 30€ 13€  
RSO 18€ 13,00€ 6,50€
HKO 20€ 13,00€ 6,00€

Tietenkin taulukkoni vertaavat toisiinsa jossain määrin omenoita ja appelsiineja*, mutta rinnastus on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen. Ja herättää hyviä kysymyksiä:
– ovatko kausikortit HKO:n ja RSO:n konsertteihin liian halpoja? Erityisesti RSO:n?
– ovatko konserttien kertaliput liian halpoja?
– ovatko konserttien erikoishintaiset (opiskelija/eläkeläinen) liian halpoja?
– pitäisikö myös orkestereiden ”monipuolistaa hinnoitteluaan” (Lätkäpuolelta löytyy hintatasoa jokaiselle kukkarolle)
– mitä huippulaatuisen ja suuren koneiston tuottaman klassisen musiikin lippujen hinnoittelu noin alas tekee klassisen musiikin muulle tarjonnalle?
– puristaako tuen piirissä olevan taiteen alhainen hinnoittelu myös tuen ulkopuolisen kentän esitysten hintoja alaspäin?

*Erityisesti HKO:n suora vertaileminen on hiukan epäreilua – kausikortin hinta vertailukelpoisemmalla 28 konsertin hinnalla ”suoralla kertolaskulla” olisi 448€.