Viime viikolla sitten saatiin pitkästä aikaa lunta eteläänkin. Kaupunki näytti kauniilta. Noin päivän. Sitten räntä ja loska saivat jälleen vallan. Lumisade toi näkyvästi selville myös pysäköinnin todellisuutta kantakaupungissa. Kuva on torstaiaamulta, neljä päivää lumisateen jälkeen.

autot_lumessa

Mikä on auton todellinen käyttötarve, jos sen kuitenkin voi jättää lojumaan päiväkausiksi katuvarteen? Tarvitseeko meidän autottomien ja toisaalta autollisten, jotka tarvitsisivat parkkipaikkaa sietää raudan säilyttämistä kantakaupungin katujen varsilla?

Asukaspysäköintimaksua (36€ vuodessa, 3€ kuukaudessa) tulee tarkistaa välittömästi. Kadunvarsitila on rajallinen hyödyke. Nyt sitä käytetään väärin – hintamekanismi ei toimi.

Maksua tarkistettaessa pitää käydä keskustelua pysäköinnin kriteereistä yleisemmin. Mielestäni:

1. Hinnoittelun tavoitteeksi tulee ottaa pysäköintipaikkojen 80% keskimääräinen käyttöaste.

Näin satunnainen käyttäjä ja toisaalta jokainen nykyistä korkeamman pysäköintimaksun maksaja voi olla aina varma parkkipaikasta. Mitä järkeä on myydä palvelua, joka ei takaa vastiketta?

2. Hinnoittelua tulee tarkistaa alueittain.

Onko järkevää, että hinta on sama koko kantakaupungissa riippumatta paikkojen kysynnästä ja tarjonnasta? Esim. Kalliossa käsittääkseni paikkoja on yhä saatavilla kohtuullisen helposti, jolloin kohdan 1 ehto täyttyy. Esim. Taka-Töölössä Pihlajatiellä taas tiedän kokemuksesta paikkoja olevan todella rajoitetusti. Hinnoittelulla saadaan ”turhat” autot pois katujen varsilta.

3. Asukaspysäköinnin ajoneuvokohtaisuudesta tulisi luopua.

Käytän itse autoa lähes viikoittain, mutta jos tarvitsen vuokra- tai CCC-kärrylleni edes hetkellistä pysäköintipaikkaa kotini läheltä, täytyy minun maksaa parkkipaikasta hinta, joka ylittää asukaspysäköinnin nykyisen kuukausimaksun jo muutamissa tunneissa.

4. Asukaspysäköinnin kokonaismäärää tulisi tarkistaa.

Helsinki myy noin 30 000 asukaspysäköintitunnusta vuosittain, vaikka paikkoja on alle 20 000. Onko tämä järkevää? Myytävien lupien määrä tulee suhteuttaa pysäköintipaikkoihin. Asukaspysäköintilupien ostamisessa jonkinlainen huutokauppa-mekanismi voisi olla hyvä. Näin ne, jotka paikkoja todella tarvitsevat ne myös saisivat.

5. Pysäköinninvalvontaa tulee tehostaa

Jotta korkeamman asukaspysäköintimaksun maksaneille olisi sitten todella olemassa vapaata parkkitilaa, tulee valvontaa lisätä.

Helsingillä on hiukan alle 60 pysäköinnin valvojaa. Miksei enempää, vaikka ”Parkki-Pirkot” ovat kunnalle tuottavia työntekijöitä? Pysäköintisakon uhan tulisi olla nykyistä kovempi. Park.com -jupakan seuraaminen on ollut mielenkiintoista – eihän yksityisiä pysäköinninvalvojia tarvittaisi, jos kunnallinen toimija olisi riittävän tehokas? Ja toisaalta, miksei kaupunki voisi ulkoistaa pysäköintisakotusta yksityisille puulaakeille, joilla olisi insentiivi sakottaa mahdollisimman paljon*?

6. Rakentamisen autopaikkavelvoitteesta tulee luopua

Asuminen on kallista pääkaupunkiseudulla jo näinkin – autopaikkavelvoite etenkin alueilla, joilla voi elää julkisen liikenteenkin varassa nostaa uudisrakentamisen hintaa keinotekoisesti. Miksei vaikkapa Kalasatamasta voitaisi rakentaa autotonta kaupunginosaa? Autoton elämänmuoto pitää olla todellinen vaihtoehto, ei vain ituhippien haihattelua.

(*Vai onko olemassa jokin piste, ”tipping point”, jonka jälkeen tehokkaampi valvonta vähentää luvatonta pysäköintiä niin paljon, että valvonta ei ole enää kannattavaa?)