Tuli taas eilen käytyä fillarilla keskustassa. Ei ole tehty asiointia liian helpoksi ei. Mukulakivikaduilla pyöräilyn tuntee ranteissaan, pyörätiet katkeavat välillä täysin sattumanvaraisesti ja lasin sirpaleita on lähes joka nurkalla.
Pyöräilyn vastainen perusasenne tulee kuitenkin parhaiten esille ”pienistä seikoista”.
Pyöräilijät! Hajurako! Fillarit pois meidän nurkilta! Entäs autoilijat?
Aaaahhh! 600 uutta paikkaa! Tervetuloa!
Stockmann Q-Park on viiden tähden pysäköintilaitos. Sen valtteja ovat valoisuus, siisteys, turvallisuus, pysäköinnin helppous ja kaupungin paras sijainti. Se tarjoaa keskusta-alueen tilavimmat parkkiruudut 600 autolle.
Miksei Stockmannila ole edes pientä fillariluiskaa? Suora ajoväylä kellarin polkupyörä-osastolle? Pieni siisti pyöräparkki Espalle? Varmasti halvempaa lystiä kuin tunneleiden louhiminen Ruoholahdesta saakka. Ylipäätään julkisilla, jalan tai fillarilla asiointia helpottaisivat selvästi pienemmät investoinnit kuin mitä autoilun helpottamiseksi tehdään. Keskitetty ja edullinen tavarankuljetuspalvelu keskustan liikkeille pääkaupunkiseudulle? Säilytystavaralokerot ”shoppailukokemusta” heikentäviä nyssäköitä varten?
Lisäksi toivottavaa olisi että maanpäällistä pysäköintiä vähennettäisiin samassa suhteessa kuin mitä paikkoja louhitaan maan alle. Nyt Pohjois-Espalta autot pois ja jalkakäytävät, pyörätiet ja terassit levämmäksi! Lisää kävelykeskustaa heti!
Kuulin asiaan liittyen mielenkiintoisen huhun Ruoholahdessa työskentelevältä ystävältäni. Hänen mukaansa osa Stockmannin pysäköintilaitoksen käytöstä on ”läpikulkuliikennettä”. Halvimmalla 1€ pysäköintimaksulla (12 minuuttia arkisin) saa ajaa ruuhkatonta tunnelia pitkin Ruoholahdesta Manskulle. Kuulemma kannattaa.
Tämä ei varmaankaan ollut alkuperäinen tarkoitus? Jos huhu on lainkaan paikkansa pitävä voidaan tästä päätellä ainakin se, että suomalaiset olisivat valmiita hyväksymään tietullit, jos niiden avulla voidaan sujuvoittaa liikennettä. Onko ruuhkamaksujenkaan vastustus niin absoluuttista autoilijoiden keskuudessa kuin usein annetaan ymmärtää?
Näin viime yönä friikkiä fillaripainajaista, ehkä Alppipuiston sakkohassuttelujen kirvoittamaa. Kaikkiin kaupungin ”väärin” eli ei johonkin kiinteään pyörätelineeseen paikoitettuihin pyöriin oli asennettu jonkun suomenruotsalaisen (?!) antipyöräilyaktivistin toimesta uudet, vaaleanpunaiset (?!??) lukot. Osa menopeleistä oli niputettu lukoilla yhteen viiden ryppäissä. Pyöriin oli jätetty ystävällinen viesti Jarl-Erikiltä, jossa kerrottiin että pyörät tullaan lähiaikoina upottamaan Itämereen.
Tämä ei varmaankaan ollut alkuperäinen tarkoitus? Jos huhu on lainkaan paikkansa pitävä voidaan tästä päätellä ainakin se, että suomalaiset olisivat valmiita hyväksymään tietullit, jos niiden avulla voidaan sujuvoittaa liikennettä. Onko ruuhkamaksujenkaan vastustus niin absoluuttista autoilijoiden keskuudessa kuin usein annetaan ymmärtää?
Pohdin tätä ajatusta pidemmälle. Mahtaisiko olla siten, että jos sama matka-ajan lyhentymä saavutetaan joko a) kaikille yhteisellä ja yleisellä ruuhkamaksulla tai b) ”ekslusiivisella” tietullilla, jonka vain ne, jotka ”haluavat ajaa nopeammin maksavat, ekslusiivinen tietulli tuntuu ”paremmalta” vaihtoehdolta vaikka ne olisivat saman hintaisiakin. Tällöin kiireinen kuljettaja mahdollisesti kokee saavansa enemmän vastinetta rahalleen. Parempi kuluttajakokemus tjms.
Hiukan sama kuin jostain lukemani tutkimus, jossa lentokentällä laitettiin ihmiset joko jonottamaan 10 minuuttia tai kantamaan laukkuja 10 min matkan verran. Ihmiset, joilla oli ”tekemistä” – eli laukkujen raahaamista ympäri kenttää – olivat keskimäärin tyytyväisempiä kuin jonottajat, vaikka kaiken järjen mukaan näin ei tietenkään pitäisi olla.