Santahaminan tulevaisuus jakaa vihreitä kahteen leiriin. Tuore kansanedustaja Timo Juurikkala lyttää Osmo Soininvaaran ehdotuksen Santahaminan asuinkäytöstä selvin sanoin:
Vihreältä emeritus-kansanedustaja Osmo Soininvaaralta oli printattu pahanlaatuinen sammakko tämän päivän Hesarissa, kun hän Santahaminan rakentamisesta puhuttaessa vähättelee luontoarvoja ihan legendaariseen Sauli Niinistö -tyyliin: ”Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä”.
Huhhuh, Santahamina on armeijan toiminnan ansiosta (!) saanut säästyä kulutukselta, ja alueen luontoarvot ovat poikkeuksellisen suuret, jopa valtakunnallisessa mitassa. Siellä on esimerkiksi parisen sataa uhanalaista kasvi- ja eläinlajia, luonnontilaisia rantaniittyjä ja vanhoja metsiä. Santahaminan uhanalaista luontoa suojelevat sekä luonnonsuojelulaki että EU-lainsäädäntö, joiden yli ei ihan noin vain edes voitaisi kävellä, mikäli lakeja noudatetaan…
Soininvaaran pääargumenttia ei kuitenkaan voi mielestäni ohittaa:
Jos 20 000 asuntoa jätetään Santahaminaan rakentamatta, ne eivät toteudu toiseksi parhaalle alueelle, koska se rakennetaan joka tapauksessa. Nettomääräisesti tuo rakentaminen sirottuu kehyskuntiin kahden auton kulttuuriin. Jos se tuottaa viisituhatta noin 40 kilometrin automatkaa päivässä ja 250 päivänä vuodessa, sotilaiden mukavuudenhalu maksaa meille 50 miljoonaa ajoneuvokilometriä vuodessa.
Omassa vaakakupissani pääkaupunkiseudun rakenteellinen eheys ja autoiluun perustuvan yhteiskuntarakenteen ehkäiseminen painaa ”heinäsirkkoja” enemmän. On turhaa suojella yksittäisiä laikkuja jos ilmastonmuutos tuhoaa koko ilmastovyöhykkeen luonnon. Ja jo helikopteri- ja satelliittikuvista näkee, että koko Santahamina ei suinkaan ole sotilaiden jäljeltä luonnontilaista ja koskematonta.
Eikö Santahaminaa voitaisi rakentaa jo nyt käytössä oleville alueille erittäin tiiviisti? Metsäalueet etenkin etelä-kärjessä voitaisiin varmaankin jättää rakentamatta? Jo olemassaoleva historiallisestikin merkittävä rakennuskanta antaisi omaleimaisen pohjan uuden urbaanin alueen suunnittelulle. (Huomatkaa mahdollinen Natura-kohde, luonnonvarainen peltilehmä-esiintymä kuvan vasemassa ylälaidassa.)
Helikopterikuvia tutkimalla löytää myös muita ”luontokohteita” kuten esim. armeijan henkilöstön huviveneiden talvitelakan.
Helsingin lähisaaristossa on useita suojelemisen arvoisia paikkoja. Vaikkapa Louesaari ja Vallisaari. Lisäksi Santahaminan rakentaminen vähentäisi paineita Sipoonkorven ympäristöstä, johon todellakin kuuluisi perustaa kansallispuisto.
Voisiko Santahaminan kehittämiseen lisätä vihreille läheisiä arvoja?
Voitaisiinko Santahaminaa suunnitella lähtökohtaisesti autottomana? Raitiotieyhteydellä itäkeskukseen ja keskustaan varustettuna Santahamina voisi olla upea vihreiden urbaanien arvojen koealue Suomessa. Miten voidaan yhdistää autottomuus, luontoarvot ja kestävä kehitys? Voitaisiinko saaresta tehdä ”Suomen Freiburg”? Kysyntää täysin autottomalle asumismuodollekin tuntuu riittävän – Suomenlinnaan ei pääse asumaan kuin jonottomalla.
Eräs suhdetoiminnan ammattilainen oli PV:n kestittävänä, ja kommentoi ettei voi kuin ihailla kuinka hyvin PV hoitaa julkisuutta. Onhan se nyt vähintään paksua että Santhaminasta julkisuuteen leviävä kuva (kirjaimellisesti) on perhosia ja niittyjä, ei Paseja ja sorakenttiä! Ei todellakaan voi kuin ihailla. Odotan, ja tämä ei valitettavasti ole vitsi, milloin Autoliitto keksii että moottoriteiden rajaamat saarekkeet ovat ”koskematonta luontoa” ja julkaisee aiheesta söpön kuvakirjan.
Kyllä, kuten kirjoitat, esimerkiksi Santahaniman voi rakentaa niin että arvokkaat alueet suojellaan. Tämä on onnistunut esimerkiksi Viikinlahden ympäristössä. Liikkumista voi ohjata ja rajoittaa valistuksella, kielloilla, poluilla, pitkospuilla, jne. Nämä on järjestelykysymyksiä. Mutta kun näistä halutaan tehdä periaatekysymyksiä, tyyliin saako näköetäisyydellä jostain ylipäänsä rakentaa yhtään mitään. En ymmärrä miksi, kaupunkiluonnon suojelu joka ei osaa sanoa yhtään mitään siihen että minne pitäisi rakentaa, vaan ainoastaan että tänne, tuonne ja sinne ei saa rakentaa, on älyllisesti konkursissa. Tämä ei edistä kaupunkiluonnon suojelua vaan haittaa siitä.
Esimerkiksi kysyin Kaupunkimetsäliikkeen edustajalta taannoin että voiko Keskuspuistoon hänen mielestään tehdä nurmetun ratikkaradan (kakkosjokeriin liittyen), enkä oikein saanut vastausta. Minusta voi, harkiten ja hyvällä maulla, ei se vanha satamaratkaan Vantaanjoella ole mikään hirvitys. Ymmärrän myös kielteisen kannan, sen seuraus on tosin sitten kalliit tunneliratkaisut jotka haittaavat joukkoliikenteen toteutusta, tämä pitää sanoa ääneen ja hyväksyä. Se mitä en ymmärrä on että tällaisia tavoiteristiriitoja kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, esimerkiksi Osmon kanssa voi ja saa olla eri mieltä Santahaminan rakentamisesta, mutta haittavaikutukset kaupunkirakenteen hajautumisena pitää sitten tiedostaa ja hyväksyä sen hintana.
Sama koskee Kruunuvuoren siltaa, jos sitä ei maisemasyistä halua niin sen hinta on sitten hitaammat raideyhteydet eli lisääntynyt autoilu Laajasalossa. Toinen vastaava kiskohankke on Vallilan laakso. Ja jahka se kakkosjokerin (bussi) reitti Haltialassa menee yleiseen tietoisuuteen niin eiköhän siitäkin jonkinlainen kränä saada, olen itseasiassa tuon suhteen vähän kielteisellä kannalla itsekin. Samoin jos merta ei saa täyttää, niin esimerkiksi Verkkosaarta Länsimetron varressa ei voi rakentaa. Sitten ne asunnot tulee esimerkiksi Espoon perukoille ja uhkaa Nuuksiota.
Ei voi olla niin että jokaikinen luonnonsuojeluperuste hyväksytään ilman mitään kritiikkiä. Lempiesimerkkini: Kulosaaressa KSV suunnitteli Itäväylän kattamista. Jotta se olisi saatu edes osittain rahoitettua, niin tilalle olisi rakennettu asuintaloja. Siis moottoritien tilalle, metroaseman viereen. Kulosaariseura kuitenkin menestyksekkäästi vastusti tätä, perusteluna mm. että lisäasukamäärä ”tuhoaa saaren luontoarvot”. Ilman mitään selitystä siitä mistä luontoarvoista tarkalleen ottaen on kysymys, jotain uhanalaisi alajeja oli rannoilta kaivettu, tai että miten ne muutama tuhat uutta asukasta ne tuhoaa.
Eräs suhdetoiminnan ammattilainen oli PV:n kestittävänä, ja kommentoi ettei voi kuin ihailla kuinka hyvin PV hoitaa julkisuutta. Onhan se nyt vähintään paksua että Santhaminasta julkisuuteen leviävä kuva (kirjaimellisesti) on perhosia ja niittyjä, ei Paseja ja sorakenttiä! Ei todellakaan voi kuin ihailla.
Armeijan päätehtävä Suomessa nykyään on pr-toiminta: ”maanpuolustushengen” ylläpitäminen ja ”ikäluokkien” kouliminen. PR-toiminnan onnistuminen muissakin asioissa ei juurikaan yllätä.
Keskuspuistoon kajoaminen on vihreille vaikeaa vaikka hanke olisi kuinka kannatettava tahansa. Olen antanut kertoa itselleni että keskuspuiston ”koskemattomuus” ts. se, että sitä ei voi juuri mitenkään nävertää nurkistaan on pitkällisen kaavoitussodan vihreä torjuntavoitto. Jos kaava avattaisiin uudelleen, ei muukaan rakentaminen välttämättä pysyisi keskuspuiston ulkopuolella.
Kyllä se minusta on niin, että missä on vielä tärkeitä luontoarvoja, niin (edes) siellä kaupunki, kaupunkilaiset ja kaupunkilainen elämänmuoto yms loiskiehunta saisi aina väistyä. Täytyyhän tässä joku arvojärjestys olla!
”Ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa, joten asialla X ei ole mitään väliä/arvoa” -perustelu on sitäpaitsi aika paha argumentaatiovirhe ja poliittisena retoriikkana se on (tätä ennen) tuttua ihan muualta kuin Helsingin latteosmoilta.
Onko luonnolla itseisarvoa cityvihreille?
Loppuun ihan pelkkää kiukuttelua:
Koko se aatekuvio, että olisi jotenkin suotavaa ja välttämätöntä ja hienoa rakentaa aina vaan uusia kaupunginosia uusille alueille kaatuu, kun sitä vähänkin (kulutus)kriittisesti tai vaikkapa psykiatrian kannalta tarkastelee. Kyllä sen Tsädin pitää mahtua sinne missä sitä jo on. Laittakaa vaikka iso betonikuutio koko Pornaistenniemen päälle, jos ei muuten meinaa mamut ja hipsterit ym. mahtua. Se olisi taatusti helppo tehdä nollaenergiataloksi. Siinä sitä olisi soman ekologista asua, söisitte vaikka Soylent Greeniä. Liikennekin olisi hissejä ymv. lukuunottamatta tarpeetonta. Ja katolle ne puistot.
……
Suomessa ei ole ekologista puoluetta.
(Tähän ”Karthago on hävitettävä” -tyyppiseen lauseeseen päätän kaikki vihreitä käsittelevät kimmasteluni.)
Kyllä se minusta on niin, että missä on vielä tärkeitä luontoarvoja, niin (edes) siellä kaupunki, kaupunkilaiset ja kaupunkilainen elämänmuoto yms loiskiehunta saisi aina väistyä.
Mun mielestä ne ”luontoarvot” voi hyvin laittaa lainausmerkkeihin. Ei se mikään koskematon onnela, joka tuhoutuu asuinrakentamisesta ole. Ei noi armeijan harjoitukset käsittääkseni lähde ympäristöystävällisyydestä.
”Noni miehet! Sininen vastustaja on keskittänyt joukkonsa kolmen kilometrin päähän etelään tien risteykseen. Suorin reitti menisi mukavasti metsän poikki piilossa, mutta siellä on liito-oravain pesimäalue, joten kierrämme tämän avaran pellon kautta. Onko kysyttävää?”
”Eikö se ole myös ylämäkeen ja täysin vihollisen nähtävissä?”
”Toki, mutta tiedustelijoiden mukaan liito-oravien pesintä on juuri tällä hetkellä herkässä vaiheessa. Vaikka onkin sota, täytyy meidän säilyttää ihmisyytemme! Ydinarvojammehan tässä ollaan puolustamassa! Miehet! Eespäin kaukolämmitetyn kodin, ilmastouskonnon ja post-nationalistisen ympäristöliikkeen puolesta!
Ja Esa, mun mielestä ne uudet kämpät (, jotka pitää joka tapauksessa rakentaa) kannattaa rakentaa mahdollisimman tiivisti eikä sinne Sipooseen useamman auton talouteen…
Ahaa, its pleasant dialogue on the topic of this post here at this weblog, I have read
all that, so now me also commenting at this place.