Sisäisen vuokrauksen periaatteen perustarkoitus on hyvä. Tilakustannusten pitää olla näkyvissä taseessa, jotta tilojen käyttöä voidaan ylipäätään tarkastella ja resursseja käyttää järkevästi. Populistinen sisäisten vuokrien kritiikki ei ole kovin kestävää.
Optimaalisesti järjestelmä ei kuitenkaan Helsingissä toimi. Kiinteistöviraston sisäisen vuokrauksen esitteestä:
Kaupungin tilan vuokraan vaikuttavat yhtäältä pääomakustannukset ja toisaalta ylläpitokustannukset. Vuokra muodostuu siis pääomavuokrasta ja ylläpito-vuokrasta.
Pääomavuokran osuus on suurin. Sillä on katettava korko, tontinvuokra ja
tilaan tehtyjen investointien poistot.Ensimmäinen investointi tehdään, kun tila rakennetaan, ja seuraavan kerran investoidaan tilan peruskorjausvaiheessa. Pääomakustannuksiin sisältyvä korko tarkoittaa tuottoa, jonka tilan omistaja omistukselleen haluaa. Yksityiset omistajat asettavat omistuksilleen usein korkeammat tuottotavoitteet kuin kaupunki.
Ylläpitovuokralla katetaan kiinteistön jokapäiväisestä hoidosta, ylläpidosta
ja esim. energiakuluista aiheutuvat kustannukset.
(Tilakeskuksen sivuilta ei valitettavasti löydy tuota pdf-tiedostoa enempää tietoa sisäisten vuokrien määräytymisperusteista.)
Suurin ongelma kaupungin budjetoinnissa syntyy siitä, että sisäisiä vuokria käytetään paitsi kustannusten näkyvyyden vuoksi myös säästöihin pakottavana instrumenttina.
Esimerkiksi kulttuurikeskukselle asetettiin tälle vuodelle 1,5% säästötavoite. Tämä tavoite sitten puristettiinkin kasaan eri paikoista leikkaamalla. (Mm. Aino Ackten huvila)
Tämän lisäksi säästöjä kuitenkin aiheutti sisäisten vuokrien indeksinousu. Kaupunki siis puristaa säästöjä kahdella eri ruuvilla. Ongelmallista tämä on monestakin syystä:
Sisäisten vuokrien kautta säästäminen kohtelee hallintokuntia todella eriarvoisesti. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuritoimi käyttävät lähinnä kaupungin omia kiinteistöjä, jolloin tämä aiheuttaa niille selvästi suuremman säästöpaineen kuin joillekin muille hallinnon aloille.
Toisaalta todellinen säästöprosentti ei tällä tavalla näy päättäjille valtuustossa. Jos halutaan että kulttuuritoimi vähentää 2,5% 1,5% sijaan, tulisi sen olla helposti ja läpinäkyvästi todennettavissa.
Sisäinen vuokra toimii kirjanpidollisena instrumenttina hyvin vain, jos vuokran korotukset otetaan täysimääräsisesti huomioon hallintokuntien budjettiraameissa. Nyt sitä käytetään ylimääräisenä säästöihin pakottavana peukaloruuvina.
Kainosti kysyn että mitä tuo kansallisoopperamme symboloi tässä kuvituksena? se ei liene mikään kaupungin omistama kiinteostö. Enepäile etteikö silläkin olisi ongelmansa tilojen käytön ja laskutuksen suhteen, mutta silti…
Miksi tuo asettaisi kaupungin tiloja ja ulkopuolelta hankittuja tiloja käyttävät hallintokunnat eriarvoiseen asemaan? Eikö se mene juuri toisinpäin? Joutuvathan ne muualtakin tilansa vuokraavat tahot ottamaan vuokrakustannukset ja niiden muutokset huomioon säästöjä etsiessään. Miksi sitten eivät myös kaupungin tiloissa majailevat puljut?
@Tuomas: Enne tulevasta. :) Oopperan Almin salin vajaakäyttö johtuu valtion muilta toimijoilta perimästä aivan liian korkeast (osittain) sisäisestä vuokrasta. Ja siitä on tulossa kirjoitus jossain vaiheessa. Siksi. Ja siksi että kirjoitin ton eilen Joensuun lentoasemalla eikä mulla ollu mitään muutakaan kuvaa kovalevyltä heittää.
@Niko L: Siksi että:
– yksityisten vuokranantajien kanssa vuokrasta voi neuvotella taloustilanteen mukaisesti. Taantumassa monet ovat voineet jopa laskea vuokriaan, kaupunki vain nostaa indeksissä.
– Kulken ja opetustoimen tilat eivät ole sellaisia, joita voisi edes hankkia vapailta markkinoilta. Ei päiväkoti voi hankkia edullisempia tiloja Tattarisuolta jos taloustilanne muuttuu. Siksi laskennallisen ”markkinahinnan” niihin soveltaminen ei ole mielekästä.
Mut joo, myönnettäköön että tasapuolisuus-argumentti on heikompi kuin kirjanpitotekninen.