Tein tiistain kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa seuraavan ehdotuksen:

EHDOTUS

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee edellyttää, että Kulttuurikeskus selvittää Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoan ohjelmistopolitiikan tanssilähtöiseksi muuttamisen edellytyksiä sekä mahdollisen muutoksen vaikutuksia talon muuhun nykyiseen käyttöön huhtikuun 2010 kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokoukseen mennessä.

Ehdotus hyväksyttiin, eli nyt virkamiehistö valmistelee huhtikuun kokoukseemme selvityksen Itä-Helsingin kulttuuritalo Stoan ohjelmistopolitiikan muuttamisesta tanssilähtöiseksi. Huhtikuussa asiasta sitten mahdollisesti päätetään. Aikataulu on tämä, sillä toukokuun kokous on ns. budjettikokous, jossa käsittelemme vuoden 2011 taloutta.

Ronja Verkasalo: DIS

Ajatukselle on tukea vihreässä valtuustoryhmässä ja olen keskustellut ideasta paitsi muiden lautakuntalaisten niin myös tanssin kentän toimijoiden kanssa. Kaikki eivät tietenkään ole täysin samaa mieltä kanssani, mutta keskustelu Tanssin talosta ja tanssin asemasta Helsingissä on mielestäni jo arvo sinällään. Pysyypähän päättäjilläkin nykytila mielessä.

Ohessa alustus, jota lähettelin sähköpostilla eri tahoille männä viikolla:

Taustaa:
Tanssi on musiikkiin ja teatteriin verrattuna Suomessa ”nuori” taiteenlaji. Ensimmäiset varsinaiset ammattilaisryhmät aloittivat toimintansa vasta 1970-luvulla ja toiminta alkoi vakiintua ja kasvaa vasta 1980-luvulla.

Valtion tukihanat laitettiin kuitenkin tiukasti suppuun 90-luvulla: teatterilaitosjärjestelmän piiriin pääseminen on uusille niin teatteri- kuin tanssiryhmillekin lähes mahdotonta.

Nykytilanne on siis se, että tanssin kentällä on suuri määrä lahjakkaita ja osaavia tekijöitä, jotka eivät voi tanssin tukijärjestelmien puutteen vuoksi työllistyä eli hyödyntää kallista koulutustaan. Erityisen epäreilu tanssin asema taiteena on, kun sitä verrataan perinteiseen teatteriin ja klassiseen musiikkiin, joihin luontevasti tanssi korkealaatuisena kulttuurina mielestäni rinnastuu. Esimerkiksi VOS-puolella varsinaiset tanssiteatterit (Zodiak&Tero Saarinen) saavat Helsingiltä 2010 yhteensä 279 000€ noin kolmen miljoonan euron tuesta. (VOS)-Teatterilain ulkopuoliset tanssiryhmät saavat talousarvioavustuksia vain 65 300€, teatterit 725 000€.

Tarve on moninkertainen.

Tanssialan toimijat ovatkin jo vuosikymmeniä koettaneet ajaa Helsinkiin ”Tanssin taloa” – valtakunnallista tanssin esitys- ja koulutuskeskusta, joka edistäisi koko alan toimintaa.

Vuonna 2008 Kulttuurikeskus valmisteli ”Selvityksen Tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista Helsingissä”.

Selvityksestä saa erittäin hyvän kuvan alan toiveista Tanssin talon suhteen ja tanssin asemasta ylipäätään. Suosittelen luettavaksi jos tanssi kiinnostaa! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Todellinen ”page-turner”!

Selvityksen toimintaehdotuksista ensimmäinen on seuraava:

”Tanssin tilakysymysten kokonaisvaltaiseksi ratkaisemiseksi kehotetaan tanssin alan keskeisiä järjestöjä ja asiantuntijoita laatimaan esitys ns. tanssin talon hallintomalliksi ja rahoitussuunnitelmaksi. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon kansainväliset esimerkit ja eurooppalaisista tanssin taloista saadut kokemukset.”

Selvityksestä on nyt kulunut kohta jo kaksi vuotta eikä juuri mitään ole tapahtunut. Syitä on tietysti monia taantumasta hallinnon jähmeyteen. Alan taloudellisesta ahdingosta johtuvan resurssipulan myötä myöskään tanssikenttä ei ole saanut pakkaansa kasaan. Tanssi tarvitsee nyt kaupungin vetoapua.

Mikä sitten olisi mahdollista kaupungin tiukkojen budjettiraamien sisällä? Uutta suurta vain tanssille omistettua taloa on kaupungin mahdotonta ottaa yksin harteilleen. Erittäin vaikeaa se olisi valtionkin avulla.

Mielestäni olisi tarkasteltava jo olemassaolevan kulttuuritaloverkoston tarjontaa ja toimintatarkoitusta.

Helsingin kulttuuritalot (tässä yhteydessä Stoa, Malmitalo, Kanneltalo) rakennettiin 80-luvulta 90-luvun puoliväliin taiteen monitoimitaloiksi. Kaikille kaikkea kaikista. Tätä lähtökohtaa voisi mielestäni tarkistaa – talot ovat monellakin tapaa oman aikansa lapsia. Onko tämä toiminta-ajatus yhä paras tai ainoa mahdollinen?

Tässä tapauksessa tarkoitan erityisesti Stoaa, joka jo nyt on ”lähes tanssin talo”. Stoan pääsali on juuri sen kokoinen, jota selvityksen mukaan 87% toimijoista toivoo uuteen taloon. Jos katsoo Stoan pääsalin esityskalenteria tälle keväälle, on suurin osa tapahtumista tanssia ja nykysirkusta (erityisesti Cirko toukokuussa).

Lisäksi Stoassa on tällä hetkellä vähäisellä käytöllä oleva pienempi sali, joka soveltuisi erinomaisesti mm. nykytanssin lapsille ja nuorille suunnattuihin näytöksiin.

Annetaan Stoan erikoistua, fokusoitua – tehdä skaalana vähemmän, mutta paremmin. Luoda todellinen profiili tanssin talona! Jo talon markkinointi pääkaupunkiseudulla helpottuisi huomattavasti kun sillä olisi selkeä rooli. Samalla voitaisiin luoda Iiro Auterisen ehdottama ”virtuaalinen tanssintalo”, joka koordinoisi keskitetysti tanssin ammattilaiskentän harjoitustiloja ja edistäisi tanssin asemaa kaupungissamme.

Suurin ”mutta” ovat tietysti tarpeellisimmat lähipalvelut – eli mm. Stoan tarjoamat lasten kulttuuritapahtumat. En usko suurimman osan näistä sovittamisen taloon olevan mahdoton tehtävä. Lapsille suunnatuilla tanssiesityksillä tulee olla paikkansa myös tanssin talossa!

Tärkeintä alustavassa ehdotuksessani on kuitenkin sen toteuttamiskelpoisuus. Uutta rahoitustakaan ei välttämättä tarvita mahdottomia summia. Ja Tanssin talo voidaan lanseerata haluttaessa vaikka tammikuussa 2011.

Tietenkään Stoa tanssin talona ei ratkaise kaikkia ongelmia – erityisesti harjoitustilojen puute on paljon yhtä salia kovempi. Mutta se olisi realistisesti toteuttamiskelpoinen ensimmäinen askel kohti tanssille rakennettua omaa taloa, jollainen muista pohjoismaisista pääkaupungeista löytyy.

STOA olisi loistava tanssintalo versio 0.7 – täydellistä, kaikkien toiveet täyttävää taloa on lähes mahdotonta saada lähitulevaisuudessa. Tanssi kuitenkin tarvitsee kehittyäkseen uutta tukea NYT. Ja kaupungin oma tanssiin keskittynyt organisaatio kykenee ajamaan tanssin kehitystä tulevaisuudessakin paremmin kuin mikään tanssijoiden oma, hallinnon ulkopuolinen yhteenliitymä.

Tehdään tämä nyt ja upgreidataan sitten myöhemmin! Beta-versioiden kautta voittoon!

Yleisin pelko mitä tanssin kentältä olen ehdotukseni suhteen kuullut on se, että jos tämä ehdotus hyväksytään, niin tanssi jämähtää ikuisesti Itä-keskukseen ja mistään Stoaa laajamittaisemmasta infrasta tanssille ei voida enää edes unelmoida. Pelko on ymmärrettävä mutta mielestäni turha.

Suomalainen kulttuuripolitiikka on ollut ”seinävetoista”: jotta on voitu saada toimintabudjettia, on ensin pitänyt rakentaa talo ja palkata pysyvää henkilökuntaa. Erittäin pienillä budjeteilla pyristelevän nykytanssin asema on hyvä esimerkki tästä – ei taloa, ei resursseja. Onko tämä kuitenkaan ainoa, järkevin tai paras tapa luoda taiteellisia sisältöjä? Minun pelkoni on se, että tanssin sisältöihin (mm. harkinnanvaraiset avustukset ja kohdeavustukset) tarkoitettu raha valuisikin uudessa uljaassa talossa vahtimestareiden*, valo- ja äänimiesten palkkoihin eikä tanssin tekijöille.

Hallinnolliset esteet luovat vielä oman haasteensa. Siksi Stoa olisi tärkeä ensimmäinen askel kohta parempia resursseja. Sen raamien sisällä voitaisiin aloittaa ”virtuaalisen tanssin talon” kehitystyö, joka omalta osaltaan edistäisi tulevien tilaratkaisujen tanssimyönteisyyttä. Olen joskus puhunut ”tanssivirkamiehestä” hiukan Helsingin pyöräilyvirkamiehen tapaan.

Lisäksi mielestäni tanssin tilaratkaisun ei tarvitse välttämättä olla yksi fyysinen rakennus – tärkeintä olisi hallinnoida nykyistä rakennuskantaa siten, että se mahdollistaisi enemmän toimintaa.

Tällä viittaan mm. Kansallisoopperan alaisen Alminsalin käyttöön. 380-paikkainen sali Helsingin ydinkeskustassa, jossa on vain muutamia esityksiä viikossa! Välillä Ooppera on käyttänyt ensiluokkaista esityssalia vain harjoitteluun! Ja syy ääliömäiseen tehottomuuteen on vain hallinnollinen. Minun on vaikea hyväksyä tavoitteeksi jälleen uutta salikompleksia Töölönlahdelle ennen kuin Alminsali on otettu tehokkaampaan käyttöön.

Yksinkertainen nyrkkisääntö: mitä enemmän seiniä, sitä enemmän rahaa valuu sisällöstä tönöjen ylläpitoon!

Virtuaalinen tanssin talo voisi olla mukana mm. eilen uutisoidun ”maanalaisen museokeskuksen” suunnittelussa. Olemassa oleva ”virtuaalinen” rakenne ja Tanssin asemaa vahvistava Tanssin Stoa helpottaisivat black boxin ujuttamista myös noihin suunnitelmiin. Esittävien taiteiden vapaan kentän pitääkin hakea uusia yhteistyökuvioita ja malleja. Ei Helsinkiin tulla omaa vain nykysirkukseen, jazziin tai kansanmusiikkin keskittynyttä taloakaan rakentamaan.

Pahinta olisi jos tanssin kenttä nyrpistäisi nenäänsä ja jäisi odottelemaan täydellistä taloa supistuvien budjettiraamien todellisuudessa. Vaikka tanssijoiden koulutus tähtääkin pitkiin loikkiin, niin kaupungin hallinnossa niitä ei kyetä leiskauttamaan.

(*Helsinki käyttää kulttuuritalojensa vahtimestaripalveluihin noin 600 000€ vuodessa. Eli suurinpiirtein saman summan kuin koko vapaalle kentälle tarkoitettuihin kohdeavustuksiin. Minä haluan Helsingin työllistävän lisää taiteilijoita, en Palmian vahtimestareita.)

(EDIT: korjasin sanamuotoa väärinymmärrysten välttämiseksi ensimmäisen kuvan jälkeisessä lauseessa 25.2.)