Anni Sinnemäki herättelee blogissaan keskustelua kilometrikorvauksista.

Moni seikka viittaa siihen, että nykyinen korvaus on ylikompensoiva eli isompi kuin käytöstä aiheutuvat kulut. Näin on vaikka lähdettäisiin siitä, että auton hankinta tulee jotenkin näkyä korvauksissa. Korvaussumma on kasvanut samaan aikaan kun autojen keskihinnat ovat laskeneet, huoltovälit pidentyneet ja autojen keskimääräinen bensankulutus on kääntynyt laskuun.

Junalippu Tampereelle maksaa 29,10€, bussilippu 24,60€. Kilometrejä kertyy 176, eli kilometrikorvaus olisi 79,2€.

Käväisin muutama kuukausi päiväseltään Tampesterissa autolla, kun piti roudata kookkaita huonekaluja. Diesel-farmariauton vuokra päiväksi oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 73,4€ (158,4€-85€).

Toki vuokrakärryni oli halvemmasta päästä, mutta tulos pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?

Kilometrikorvaus on selvästikin liian suuri. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka yhä harvemmalta löytyy. Nykyistä pienempi kilometrikorvaus paranataisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta ja mahdollisesti vaikuttaisi myös autokantaan.