Männä viikolla käväisin Kesälahdella häissä. Sulhanen oli komea ja morsian kaunis, säätkin suosivat. Matkan varrella kuutostiellä oli nähtävissä edellisen viikonlopun myrskyn tekosia. Monin paikoin metsää oli kaatunut satojen metrien matkalta – jäljellä oli vain ”mäntytappeja”, puut olivat katkenneet syöksyvirtauksen voimasta. Maisema oli kuin sotaelokuvasta.
Tätä kirjoitan puolestaan Helsinki-Lahti -bussissa, junaliikenteen ollessa poikki kiskoille kaatuneiden puiden vuoksi.
Kuva: Ville Saarinen (cc-lisenssi)
Yksittäinen säätila ei koskaan ole todiste ilmastonmuutoksen puolesta tai vastaan. Aivan samalla tavalla kuin talven paukkupakkaset eivät todistaneet ilmastonmuutoksen pysähtyneen, ennätyshelteet eivät ole todiste lämpenemisestä.
Silti on todettava että pitkän linjan trendi on ollut nouseva. 2000-luku oli lämpimämpi kuin edelliset mitatut vuosikymmenet. Ja todennäköisesti 2010-luvusta tulee vielä kuumempi. Ja sekä lyhyen että pidemmän aikavälin lämpöennätyksiä rikotaan ympäri maailmaa.
Ja siitä seuraa suoraan se, että nyt koettujen säätilojen kaltaisten ääri-ilmiöiden todennäköisyys kasvaa.
Eilinen pilvimuodostelma oli komea mutta pelottava, kuin kauhuelokuvasta. Gaia muistuttaa meille rajallisuudestamme.
Millaisia todisteita ilmastonmuutoksesta vielä kaivataan ennen kuin suomalaiset päättäjät ottavat ilmastotalkoot tosissaan? Laajoilla yhteiskunnallisilla muutoksilla alkaa olla jo kiire.