Monet musiikin tyylilajit ovat elävimmillään konserttitilaisuuden sijaan jameissa; tavalla tai toisella spontaaneissa, hetkessä syntyvissä musisointihetkissä. Perinteinen kansanmusiikki ja jazz suorastaan perustuvat jammailulle.
Siksi oletinkin pääseväni osallistumaan jameihin vähintäänkin säännöllisen epäsäännöllisesti kun muutin Helsinkiin opiskelemaan kansanmusiikkia vuosituhannen vaihteen tienoilla. Jameja ei kuitenkaan ollut. Ja silloin harvoin kun soittimet kaivettiin esiin oli biisivalikoima joko valitettavan kapea tai sitten yhteisiä ralleja ei tahtonut löytyä. Tai sitten en vaan osannut – katselin vierestä kun Järvelän suku veteli tuntikausia ruotsalaisia polskia.
London Pubin jamien nettisivujen söpö logo AD 2005. Kamerakännykän valoherkkyydelle iso peukku.
Polte päästä jamisoittamaan oli kuitenkin kova. Aloimmekin järjestää muutaman kaverin kanssa säännöllisiä kansanmusiikijameja Helsingissä noin seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisen vuoden, puolitoista soittelimme Macondossa Pitäjänmäellä, sieltä siirryimme London Pubiin keskustaan ja sieltä sitten Sanomatalon Painobaariin, jossa sittemmin olemme soitelleet nelisen vuotta Perinnearkkujamit -otsakkeen alla. Satunnaisesti olemme soitelleet muuallakin esim. Black Doorissa, Milenkassa ja Mustassa Kissassa.
Vähitellen homma on kehittynyt aivan valtavasti: biisivalikoima on laaja ja monipuolinen, soittajien joukko on kasvanut muutaman hengen ydinryhmästä toisinaan jopa ”liian isoksi” – parhaimmillaan jameissa on ollut lähemmäs kymmenen viulistia sekä useita haitaristeja, kitaristeja, puhaltajia, basisti ja harmoninsoittaja. Valtavan mahtavaa massameininkiä! Uusia biisejä lisätään jamiohjelmistoon mm. ”jamit!”-ryhmän avulla Facebookissa. Toivoaksemme olemme onnistuneet säilyttämään jameissa myös matalan kynnyksen – kansanmusiikin hienoimpia puolia kun on se, että samoihin jameihin voi osallistua niin pitkän linjan tekijät kuin aloittelijakin.
Myös kansantanssijat ovat löytäneet jamimme ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, Sanomatalon Painobaari on Suomen paras paikka nähdä ja kuulla elävää suomalaista kansantanssia ja kansanmusiikkia.
[vodpod id=ExternalVideo.973328&w=425&h=350&fv=loc%3D%252F%26autoplay%3Dfalse%26vid%3D5289423%26locale%3Den_US]
Tallenne viime keväältä web-kameralla kännykkäliittymän yli. Pahoittelen teknistä tasoa. Seuraavat jamit muuten 8.11. klo 20 alkaen. Tervetuloa, vapaa pääsy.
Muutaman sadan metrin päähän on rakentumassa kovin toisenlaista musiikkikulttuuria. Tarkoitan tietysti 160 miljoonan euron Musiikkitaloa.
Mikään mitä olen siitä projektista tähän asti kuullut ei ole saanut minua toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen. Pelkästään Sibelius-Akatemian vuokrakulut nousevat 3,3 miljoonaa euroa – samaan aikaan perusopetuksesta säästetään. Yhdenkään talon vakituisen toimijan ykkösintressinä ei ole myöskään tehdä Mökistä aidosti moniarvoista, uutta luovaa ja kaikille avointa tilaa. Musiikkitalosta on tulossa klassisen musiikin yhteiskunnallisen arvostuksen ulkomuseo, jonka seinien ylläpitoon hukataan nekin resurssit, joilla olisi voitu luoda kulttuuria.
Valitettavaa.
En halua kuitenkaan olla pelkästään kärttyisä varhaiskeski-ikäinen. M-talolla tulee olemaan posiitiivisiakin vaikutuksia, monet niistä vaan saattavat olla epäsuoria. Mielestäni on täysin selvää, että kun 500-700 musiikinopiskelijaa ja pari sataa ammattimuusikkoa muuttavat ydinkeskustaan, syntyy jotain uutta aivan takuulla. Mihin opiskelijat menevät kun koulupäivä päättyy? Pitäjänmäeltä kaikki halusivat pois mahdollisimman nopeasti. Täysin ymmärrettävää – P-talo kun on hirveä teollisuuskiinteistö hirveällä teollisuusalueella, josta julkisella liikenteellä kotimatka saattaa helposti kestää toista tuntia. Keskustassa voi viipyä ja viihtyä.
Painobaarilla olisikin tuhannen euron paikka profiloitua muusikko- ja musiikkiystävälliseksi soittoravintolaksi!
Suorastaan erinomainen esimerkki löytyy Jyväskylästä: Jazz-baari / Poppari. Paikalla on Suomessa
legendaarinen maine; yhä kiertuebändien muusikot saattavat oman keikkansa jälkeen poiketa Popparin lavalle soittamaan jameja.
Jazz Bar tuli murkkuikään, ja toimintansa aikana se on järjestänyt lähes 3000 keikkaa sekä lukemattoman määrän jameja. Toiminta on palkittu useilla tunnustuksilla.
—-
Jamikulttuuri on kukoistanut 15 vuotta ja jatkokin näyttää hyvältä. Popparin lava ja soittimet ovat soittotaitoisille käytössä joka ilta, eli keikkojen jälkeen on mahdollista päästä jammailemaan vierailevien artistien kanssa (edellyttäen että talon laitteisto on saatu lavalle). Tiistaisin on jazzjamit ja keskiviikkoillat on pyhitetty pop/rock -jameille, mikäli ko. iltoina ei ole keikkoja. Popparista löytyy nuotistot sekä pop/jazz real bookit, joten yhteiset biisit on helppo löytää.
Perussatsaus on kohtuullinen: asialliset soittopelit (sähköinen flyygeli, rumpusetti, sähköbasso, puoliakustinen kitara, pari styrkkaria) saanee alta kymppitonnin, huoltoihin mennee alta tonni vuodessa. Sitte vaan soittaville asiakkaille kaljaa vähän edullisempaan hintaan ja konsepti on kasassa. Muusikoiden huijaaminen hyvään meininkiin on helppoa ja halpaa.
Popparin soitinvalikomaa takahuoneessa.
Hommaa voi tietysti aloitella kevyemminkin, vaikka jamit joka keskiviikko, jolloin sinne voidaan erikseen roudata vehkeet. Mutta takuulla hauskempia, spontaanimpia kohtaamisia ja musisointia syntyisi, jos laitteet olisivat aina valmiiksi paikalla ja vain ihmisten pitäisi valua paikalle. Itse asiassa jamiravintolan perustaminen olisi sen sortin kulttuuriteko, että hyvällä tuurilla (ja hakemuksella) hankkeeseen saattaisi löytyä jopa apurahoitustakin.
Mites on, Painobaari? Tulisiko syksystä 2011 jamisyksy? Kuka lähtisi vetämään jazz-jameja? Entä pop-jamit?
Hieno kirjoitus Hannu! Olen samaa mieltä ihan kaikesta! Lisäisin loppuun irkkujamit.
Terv. Stefan
Heippa Hannu ja Stefan, kiva tietää, että jameista innostunutta porukkaa löytyy Helsingistä enemmänkin! Olen steppari ja järjestin kolmen muun steppitanssijan kanssa yhdessä 23.10 tanssijoiden ja muusikoiden yhteiset jamit nimeltään Koko Loco Tap Jam. Paikkana oli Kokoteatterin lounge, joka toimi muuten mukavasti (sallivat alaikäistenkin tanssijoiden ja muusikoiden tulla paikalle) mutta kovaa musiikkia ei saanut soittaa enää myöhemmin illalla naapureiden vuoksi – tästä kuulimme vasta samana iltana… Ilta oli kuitenkin menestys, sillä paikalle saapui steppareiden ja pianisti+rumpali -housebändimme lisäksi viulisti, klassinen pianisti, funk-rumpali, saksofonisti ja monta laulajaa. Jameissa kuultiin jazzia, improvisoitua laulua, steppareiden ja rumpaleiden ”rytmikeskusteluja”, laulua kompattuna steppikengillä niin edelleen. Muutama lindy hop -tanssijakin oli mukana tunnelmaa luomassa. Saimme illasta niin hyvää palautetta myös paikalle tulleilta ”tavallisilta tallaajilta”, eli ihmisiltä jotka olivat saapuneet paikalle vain istuskelemaan ja nauttimaan fiiliksestä (sekä sheikkaamaan rytmimunaa), että jameilla on taatusti jatkoa! Nyt olisi vain uusi paikka hakusessa, sekä mielellään lisää innokkaita ihmisiä, jotka ovat halukkaita osallistumaan tällaisen jamin toteutumiseen tavalla tai toisella. Ja kukas tietää, ehkä mekin saavumme steppikenkinemme Painobaarin jameihin tuomaan touhuun oman mausteemme! :)
Terv. Venla
[quote]”Mikään mitä olen siitä projektista tähän asti kuullut ei ole saanut minua toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen. Pelkästään Sibelius-Akatemian vuokrakulut nousevat 3,3 miljoonaa euroa – samaan aikaan perusopetuksesta säästetään.”
[/quote]
Näinhän se tietysti on, mutta toisaalta uusilla tilaratkaisuilla saatiin yhtäkkiä säästettyä monta miljoonaa pitkällä tähtäimellä. Nimittäin P-talo lakkaa olemasta jo ensi syksynä ja Akatemialla on -tadaa- keskustakampus. Miten makeaa onkaan se? Kaikki toiminnot kävelymatkan päästä toisistaan ja esim. painobaarista. Ja lisäksi P-talon suhteettoman suurista vuokrakuluista säästyy oikeasti paljon rahaa. Kuka olisi uskonut oikeaan keskustakampukseen vielä vuosi sitten -ainakaan tällä aikataululla?
Tämän lisäksi noita tuntien supistamisia ja tilakustannuksia ei voi oikein noin suoraviivaisesti laskea yhteen.
[quote]
”Yhdenkään talon vakituisen toimijan ykkösintressinä ei ole myöskään tehdä Mökistä aidosti moniarvoista, uutta luovaa ja kaikille avointa tilaa.” [/quote]
Mä en usko tähän. Lähtökohtaisesti sellaisten ihmisten määrä jotka kokevat jonkun toisen musiikinlajin uhaksi omalle taiteelleen on todella vähän, ja suurimmalta osalta nämä ihmiset ovat niin pihalla hallintohommista, että mitään suurimittaisesti masinoitua [i]kaikenlaisen pelimannihörhöilyn[/i] tappamista suunnittelevaa liikettä ei kyllä ole. Ja kyllä se on ihan oikeasti kaikkien (tunnustettukin) etu että siitä talosta tulee mahdollisimman moniarvoinen. Se päästäänkö tähän on sitten toinen kysymys.
On ehkä vähän aikaista ruimia musiikkitaloa näillä argumenteilla, jos koko talon avajaisiinkin on vielä vuosi matkaa. Minä vilpittömästi uskon että on kaikkien talon käyttäjien etu saada talosta mahdollisimman monipuolinen – tosin uskon myös siihen että tämä päämäärä voidaan hyvää tarkoittavalla hölmöilyllä vielä tuhota.
Itse näkisin mielelläni kamujamit musatalossa. Ehkä näenkin. Aletaan ajamaan asiaa!
Ja lisäksi P-talon suhteettoman suurista vuokrakuluista säästyy oikeasti paljon rahaa
Minä kyllä ymmärsin Djupsjöbackan puheista että toi 3,3m€ on nimenomaan nousua. Keskustassa sijaitseva kallis kiinteistö on kalliimpi alla fall kuin teollisuusalueella sijaitseva mörskä. Halvalla ei tietenkään saa hyvää, mutta meillä Suomessa on loistavat perinteet komeiden seinien rakentamisesta sisällön kustannuksella. Ennakkoluuloisuudelleni on perusteita.
On ehkä vähän aikaista ruimia musiikkitaloa näillä argumenteilla, jos koko talon avajaisiinkin on vielä vuosi matkaa.
Minä täällä marisen juuri siksi että nyt on aikaa vielä vaikuttaa talon sisältöihin!
Toivon itse todella syvästi että talosta tulee ”moniarvoinen” enkä usko vaikeuksien todellakaan olevan ihmis- vaan organisaatiolähtöisiä.
RSO:n tehtävänä on tuottaa huippulaatuista sinfoniamusiikkia ja jonkin verran kamarimusiikkia.
HKO:n tehtävänä on tuottaa huippulaatuista sinfoniamusiikkia ja jonkin verran kamarimusiikkia.
Sibiksen tehtävä on koulutttaa opiskelijoitaan.
Ketään näistä toimijoista ei kiinnosta tasan pätkääkään noin niko organisaatiotasolla onko niissä saleissa muuta kuin heidän omaa tuotantoaan. Eikä tavallaan edes pidäkään kiinnostaa.
Kaupunki on oikeastaan ainoa taho, jolla on jonkinlainen intressi levittää talon sisältöä perustoimijoiden ulkopuolelle.
Itseasiassa toi akatemian tilakysymys meni ihan totaalisesti uusiksi rehtorin avajaispuheen jälkeen. Pitsku on ollut akatemian kallein kiinteistö josta on aina haluttu päästä eroon- ja nyt siitä viimein pääästiin. Halvalla ei saa koskaan hyvää mutta kalliilla saa aina jostain huonoa. Lisäksi tämän myötä eduskunta maksaa käsittääkseni ainakin osan N-talon peruskorjauksesta ja R-talon peruskorjauksen kokonaan (saatan olla kyllä väärässäkin). En numeroita osaa sanoa, mutta kustannusvaikutus on varsinkin piktällä tähtäimellä melkoinen.
On jännittävää katsoa mihin suuntaan musiikkitalon ohjelmistopolitiikka etenee. Akatemia hinnoittelee noilla hinnoilla itsensä ihan varmasti ulos tilabisneksestä pinenmmille toimijoille- toisaalta taas Akatemia tarvinnee suuren osan saleistaan itselleen tulevaisuudessa, kun R- ja T-talon pikkusaleja ei ole käytössä.
Millään näillä mainitsemillasi toimijoilla (HKO, RSO, SibA) ei ole intressiä ”moniarvoiseen musiikiin musiikkitalossa” (no siballa ehkä) mutta tärkein toimija tässä roolissa onkin itseasiassa Musiikkitalo Oy, jolla on itseasiassa jopa epäreilun suuri yhteiskuntavastuu. Katsotaan nyt mitä ne sillä aikovat tehdä.
toisaalta taas Akatemia tarvinnee suuren osan saleistaan itselleen tulevaisuudessa, kun R- ja T-talon pikkusaleja ei ole käytössä.
Varmaankin totta. Sitten taas mennään tähän
Sibelius-Akatemia ≠ Musiikki
tai ehkä vähän ymmärtäväisemmin
Sibelius-Akatemia < Musiikki
-yhtälöön. Sibiksen hartiat eivät vaan kertakaikkiaan riitä olemaan "se kaikki muu musiikki", jotta Musiikkitalosta tulisi "Unelmien Musiikkitalo".
Musiikkitalo Oy:n hallituksen pj. on Helsingin kulttuurikeskuksen vt. johtaja Veikko Kunnas, jonka kautta taas sitten ehkä lautakunnankin toiveet saadaan kuuluville. Saas nähdä, tosiaankin.
Jos saa sulle Tuomas esittää pienen vienon pyynnön, niin mielestäni nyt olisi aika hyvä aika SAY:lle tehdä asiasta kannari. Otsikoksi vaikkapa: "Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta vaatii Musiikkitaloon monipuolista ohjelmaa". Vois jopa ylittää yleisen uutiskynnyksen. Oletan kulttuuritoimituksien kuuntelevan Musiikkitalo-keskustelua herkällä korvalla.