Olin noin neljä vuotta sitten Kansanmusiikin edistämiskeskuksen järjestämässä apurahaseminaarissa, jossa meille kansanmusiikkitoimijoille kerrottiin tukea myöntävistä tahoista. Hyödyllinen semma, ehdottomasti.
Meille esiteltiin mm. esittävän säveltaiteen edistämisen keskusta, ESEK:iä, jonka rahoituksen kerrottiin pohjaavan hyvitysmaksuihin.
Presentaation loputtua esitin yksinkertaisen kysymyksen: ”Mitäs sitten tapahtuu jos hyvitysmaksutulot vähenevät, kun cd-r -levyjä ja muita tallennusformaatteja ei enää tarvita?”. Sain vastaukseksi että ei syytä huoleen.
Ja tässä nyt sitten ollaan. Melkoinen osa sisällöistä on jo pilvessä ja sinällään yhä hyväksyttävän hyvitysmaksun legitimiteetti on vaakalaudalla kun sitä yritetään ulottaa myös laitteisiin, joissa sen oikeutus on yhä kyseenalaisempi.
Samassa tilaisuudessa Taiteen keskustoimikunnan silloinen puheenjohtaja Hannu Saha esitteli meille kulttuurin tukijärjestelmää yleisemminkin. Rahoitustilanne oli kuulemma parantunut kun kulttuuri on saanut lisää Veikkaus-voittovaroja. Kysyin Hannulta mitä sitten tapahtuu, jos Veikkauksen monopoli kaatuu.
Ei kuulemma syytä huoleen. Dam-di-dam-dam-dam-dam.
Ongelmat hyvitysmaksukertymässä olivat mielestäni nähtävissä ja ennakoitavissa. Ei nykyisen tilanteen olisi pitänyt tulla millään tapaa yllätyksenä kenellekään.
Pidän yhä kovalevyihin kohdistettua hyvitysmaksua periaattessa perusteltuna – niin suuri osa käyttäjistä käyttää kovalevyä yksityiseen kopiointiin ja kuten edellisessä postauksessani totesin, ”merkittävän määrän” kynnys ylittyy teraisen kovalevyn kohdalla jo noin prosentin käyttöasteesta.
Tästä ei kuitenkaan suoraan seuraa se, että järkevin tapa kerätä tämä sinällään perusteltu hyvitysmaksu olisi lätkäistä ulkoisiin kovalevyihin, matkapuhelimiin tai mp3-soittimiin lisämaksu.
Osmo Soininvaara perustelee blogikirjoituksessaan varsin hyvin miksi hyvitysmaksujen kaltaiset pisteverot eivät ole kansantalouden kokonaisedun mukaisia:
Satunnaiset pisteverot ovat talousteoreettisesti erittäin huono verotusmuoto. Ajatelkaamme, että sotainvalidit saisivat oikeuden verottaa sinisiä villatakkeja, partiolaiset kumisaappaita ja suksivoiteista kerättäisiin erityisverolla rahaa syöpälapsille. Kuka näitä voisi vastustaa, siis sotainvalideja, partiolaisia ja syöpälapsia? Pisteverot kuitenkin vinouttavat käyttäytymistä. Vähemmän sinisiä villapuseroita ja enemmän sinisiä puuvillaisia puseroita tai punaisia villapuseroita. Enemmän kitkapohjasuksia voideltavien sijaan ja vähemmän kumisaappaita.
Tätä logiikkaa vastaan on täysin mahdotonta argumentoida järkevästi.
On täysin mahdollista, että Suomen valtio menettää kovalevyjen tai dvd-levyjen myynnin vähenemisen seurauksena enemmän verotuloja, kuin mikä hyvitysmaksu ko. tuotteista on. Tosiasioiden tunnistaminen olisi hyvä alku järkevämmälle linjaukselle – hyvitysmaksu on nykyisin efektiivisesti vero, ja se myös kannattaisi kerätä muun verotuksen mukana, ei lähes sattumanvaraisena pisteverona.
Sinällään surullista Oden hyvitysmaksukirjoituksissa on ollut asiavirheiden valtava määrä. Kysehän ei ole teostomaksusta, eikä hyvitysmaksua ole koskaan peritty videokameroista kuten Ode virheellisesti väitti. Ensimmäisessä kirjoituksessa myös hyvitysmaksujen luvut olivat aivan seinällään. Toivoisin hänen korjaavan nämä virheelliset tiedot vielä uudessa postauksessa. Oden kaltaisille luotetuilla blogaajille syntyy mielestäni jo ”oikean journalismin” kaltainen vaatimus faktojen paikkansapitävyydestä.
Lisäksi teknologian kehitys on joka tapauksessa niin nopeaa, että vaikka laitteita päivitettäisiin poliittisessa tyhjiössä joka vuosi, olisi korvauslista aina vähintään muutaman vuoden myöhässä. Eikö tekijänoikeusjärjestöjenkin kannattaisi ennemmin olla muutaman vuoden edellä kehitystä kuin jäljessä?
Viisainta ja myös kulttuurin tekijöiden edun mukaista olisi siirtää hyvitysmaksu valtion budjettiin. Jo vuosittaisen hyvitysmaksukeskustelun Teostolle aihettaman imago-tappion välttäminen olisi selkeästi positiivinen seuraus.
Lisäksi ESEK, AVEK, LUSES, Kopiosto ja muut hyvitysmaksuja apurahoina jakaneet tahot edustavat juuri sellaista kulttuuripolitiikkaa, jota toivoisin näkeväni Suomessa enemmänkin: vertaisarviointiin perustuvaa moniarvoista ja monipuolista tukitoimintaa – olisiko tässä nykyaikaisen freelanceriuteen pohjautuvan valtionosuusjärjestelmän perusta?
Kuvitelkaapa millainen olisi Suomen musiikkielämä, jos ESEK:llä olisi jaettavanaan 551 000 euron sijaan vaikkapa viisi miljoonaa vuosittain? Huh. Vau. Aah. Mä tulin just. Budjettiin siirrettyä tukea voitaisiin ajaa osana kulttuuripolittista kokonaispakettia, eikä vain laillisen kopioinnin kompensaationa.
Ja tuo viisi miljoonaa on vasta alle yksi kymmeneosa Kansallisoopperan budjetista.
Täysin vailla ennakkotapauksia hyvitysmaksu ei valtion budjetissa olisi. Itseasiassa se olisi yhä pieni tekijä verrattuna esim. maatalouden periaatteellisesti samankaltaisiin korvauksiin. Pelkästään suurpetojen aiheuttamia riistavahinkoja korvataan vuonna 2010 arviolta noin neljä miljoonaa euroa ja hirvieläinten aiheuttamien metsätuhojen korvaukset olivat vuonna 2009 arviolta noin 5,3 miljoonaa euroa. Sato- ja tulvavahingoista puhumattakaan.
Eivätkä yritystuetkaan ole Suomessa ennenkuulemattomia. Tekes – teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus jakoi vuonna 2009 tukea yrityksille ja yliopistoille 579 miljoonaa euroa. Esim. nimeltämainitsematon puutteessa ja kurjuudessa elävä matkapuhelinjättimme sai apurahaa 9 630 879 euroa ja sen network-puoli vielä lisäksi nelisen miljoonaa. Nokia teki viime vuonna liikevoittoa vain rapiat 1 197 miljoonaa euroa. (Jotta kukaan ei unohtaisi, niin hyvitysmaksukertymähän oli viime vuonna kokonaiset 15 miljoonaa euroa eli suurin piirtein saman verran kuin mitä Nokia sai suoraa tukea valtiolta.)
Kyllä meillä Suomessa pitää olla rahaa rahoittaa kulttuurin tekijöitäkin edes muutamalla miljoonalla. Omasta kokemuksesta tiedän, että monet ESEK:n jakamista apurahoista toimivat kuin kulttuurin ”starttirahoina”, tuotekehitystukena, jonka avulla sisältöjä voidaan jalostaa ja tuotteistaa kansainvälisillekin markkoinoille, joilla ne sitten pärjäävät ihan markkinaehtoisesti.
Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tekijänoikeudet eivät haittaa ketään, jos ne on ”piilotettu”. Kun tekijänoikeudet eivät ole suoraan loppukäyttäjän moraalin tai kukkaron äärellä, niitä ei tule edes ajatelleeksi. Tähän tulisi pyrkiä myös hyvitysmaksun kohdalla. Nykyinen käytäntö johtaa juuri päinvastaiseen ja kaikkien kannalta epätoivottavaan lopputulokseen.
Hyvä kirjoitus.
Vaikka nyt kyse onkin siitä, että rahaa pitäisi saada taiteen tukemiseen enemmän, niin kirjoitat myös jakojärjestelmästä. Minua kiinnostaa siinä tuo vertaisarviointi. Se on yleensä hyvä, mutta miten pienen maan pienissä musiikkipiireissä on tuon homman läpinäkyvyyden ja reiluuden kanssa? Siis ettei jakajien porukassa synny jääviyttä, toinen toistensa selkien pesemistä ja ettei apurahoille pääsemisen edellytyksenä ole oikeiden ihmisten tuttavuus jnpp. Miten jakoa valvotaan? Valtio antaa rahat (tai luvan verottaa), mutta valvooko se oikeasti resurssien käyttöä? Miten kansalainen voi saada tarkasteltavaksi vaikkapa Esekin rahankäytön?
Millä perusteella jakamisesta päättävät on valittu on tavallaan turha kysymus, kun kyse on ry- muotoisesta toiminnasta ja kyllähän se tiedetään, että järjestöt koettavat täydentää päättäjäporukkaansa itse läheltä, tutuista, ei se ole ongelma. Eikä muuten pidä sotkea näihin periaatteellisiin kysymyksiin sitä, että rahaa on nyt niin vähän jaossa. Vastaukseksi hyvän hallinnon peräämisen ei oikein riitä, että ”me olemme niin hyviä ihmisiä, että ongelmia ei voi tulla”.
Ehdotus: Voisiko asiantuntevia musiikin käyttäjiä, ei vain eri roolien ammattimaista tekijäporrasta, olla mukana lautakunnissa? Julkisen sanan neuvostossakin on. Entäpä yleisesti arvostettujen henkilöiden iso päätösvalta? Ja vielä ihan heittona: Kirjallisuuden Finlandian jakamisesta päättää yksi ihminen ja varmaankin aika laajasti musiikin alalla luotettaisiin vaikkapa Mikael Wiikin arvostelukykyyn ja ilmeisen suureen sydämeen.
Mun intressi olisi tuoda tähän koko kulttuurirahoituksen kuvioon mukaan musadiggarit myös, mehän olemme samalla puolella tekijöiden kanssa. (Kuluttaja on tässä yhteydessä aika halveksiva sana!)Ei esimerkiksi Pekka Strengistä puhuttaisi ilman aika laajaa hänen musiikkinsa fanijoukkoa. Ei hän olisi nykyisellä pysyvällä paikallaan pelkästään markkinoinnin avulla tai sen takia, että nykymuusikot tai toimittajat häntä yhä uudelleen löytävät ja arvostavat.
Entä mitä Hannu olet mieltä kansalaispalkan vaikutuksesta apurahakuvioihin? Jos jokainen kansalainen saisi jonkinlaisen minimitoimeentulon, niin silloin ei olisi järkeä tai edes tarvetta jakaa enää ainakaan niitä pienimpiä apurahoja (tyyliin Kari Peitsamon 500€). Työskentely- ja projektirahat ym voisivat siis olla ainakin vähän isompia samalla määrärahalla.
80-luvulla puhuttiin taiteilijapalkasta. Osittain sen seurauksena syntyi (osin jo purettu) systeemi, jossa jaetaan eripituisia työskentelyapurahoja, jopa 5- ja 15- vuotisia.
Ainakin ESEKin kevyen musiikin äänitetuesta päättää melkoinen kirjo alan ammattilaisia: major- ja indieyhtiöiden edustajia, useita muusikoita, sekä asiantuntijoita (esim. tällä hetkellä HS:n Ilkka Mattila)…tukien kriteerinä on musiikin taso ja omaperäisyys. Genrellä ei ole merkitystä. Kultalevyartisteja ei tueta.
Eritellyt tukipäätökset on luettavissa GRAMEX -lehdessä ja netistä.
Myös ESEK saa suurimman osan rahoituksestaan hyvitysmaksuista. Jaettavan tuen määrä on pudonnut dramaattisesti parin viime vuoden aikana. Jos kansanmuusikoita on rauhoiteltu, niin olis kiva tietää tarkemmin , että miksi? Ilmeisesti järjestöjen rahoituspohjaa ollaan laajentamassa? Verovaroilla?
Aikaisemmin ESEK sai rahoitusta myös esim. ulkolaisen musiikin radiosoitosta kertyvistä gramex -tuloista, joita ei tilitetty ulos, vaan käytettiin kotimaisen musiikin tukemiseen. Ne ajat ovat ohi.
”Jaettavan tuen määrä on pudonnut dramaattisesti parin viime vuoden aikana.”
Tuota tuota, eikös se mennyt niin, että vuoden 2007 tienoilla iso osa kansaa osti tallentavat digiboksit, josta johtuen hyvitysmaksuun tuli vuoden tai parin ajaksi epänormaalin korkea piikki. Nyt ollaan sitten palaamassa normaalimman hyvitysmaksukertyman tasolle.
Tuollainen tilanne että iso osa suomalaista uusii samaan aikaan jonkun tallentavan kodinelektroniikkahärevelin ei ole normaali tilanne, eikä se voi toistua kovin usein.
Käppyrää vuodesta 2005 eteenpäin Teoston vuosikertomuksessa:
http://www.teosto.fi/vuosikertomus2010/sivu7.html
Hyvitysmaksuvarojen jako vuosittain näyttää seuraavia lukuja Teoston sivuilla:
2005: 11 264
2006: 11 440
2007: 12 759
2008: 13 033
2009: 9 672
2010: 6 100
(tuhatta euroa)
En tiedä mistä Veli Liikanen on esittämänsä numerot saanut, mutta jos katsotaan tältä Liikasen antamalta sivulta sivulta
http://www.teosto.fi/vuosikertomus2010/sivu7.html
löytyvää kuvaa:
http://www.teosto.fi/vuosikertomus2010/images/graafit_web_fin_15_300_01.gif
niin näyttäisi pikemminkin että Liikasen mainitsema hyvitysmaksujen vuosittainen jako on ollut (pylväistä silmämääräisesti katsotttuna):
2005: 11 000
2006: 11 000
2007: 17 000
2008: 11 000
2009: 9 000
2010: 6 000
(tuhatta euroa)
Vielä oikeammin pitäisi katsoa hyvitysmaksutuottoa eikä jakoa, joka myös em. kuvasta näkyy, ja on yleensä sama kuin jako, paitsi v. 2007 n. 15 000. Googlella löytää myös Teoston vuosikertomuksen (pdf) vuodelta 2007, josta löytyy (s. 19) tuotto ja jako (suunnilleen samat summat) kahdelle aikaisemmalle vuodelle:
2003: 10 000
2004: 12 000
Poimin vuoden 2007 luvut tuolta:
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/80903145B676CA16C2257555002E9DB4?opendocument
Ja muut googlaamalla vastaavalla otsikolla muita vuosia.
________ __ __ _______ __ __
| | | | | | / | | | / /
| ——’ | | | | | ____| | | / /
| |___ | | | | | | | |/ /
| ___| | | | | | | | /
| | | | | | | |____ |
| | | — | | | | |
|__| ________/ ______| |__| __
_____
|| ||
|___/|
| |
| |
| |
| |
| |
| |
_____||_____
/ | |
/ | | | |
| | | | | |
| | | | | |
| | |
| | |
| /
| /
/
/
| |
| |
____ ____ _________ ___ ___
/ / / | | | |
/ / | _____ | | | | |
/ | | | | | | | |
/ | | | | | | | |
| | | | | | | | | |
| | | |_____| | | |___| |
| | | | | |
|___| _________/ ___________/
Greetings from: Piratebay Crew
All culture is free and every people all over world can download it free from us piratebay.org
…………………./´¯/)
………………..,/¯../
………………./…./
…………./´¯/’…’/´¯¯`·¸
………./’/…/…./……./¨¯
……..(’(…´…´…. ¯~/’…’)
……………………..’…../
……….”…………. _.·´
……………………..(
…………………………
Greetings from: Piratebay Admins
All culture is free and every people all over world can download it free from us piratebay.org
Read it noobs and learn –> thepiratebay.org/legal
If you don’t understand picture: FUCK YOU and GO FUCK YOURSELF!!!
Oi, söpöä. IP näyttää olevan Ruotsista.
EsaM:
Perustuloa, joka on perustoimeentuloa varten ei mielestäni pidä koskaan sekoittaa kulttuurin tukemiseen. Aivan kuten ei nykyistäkään työttömyyspäivärahajärjestelmää pidä sotkea. Toki se ehkä mahdollistaisi nykyistä järjestelmää paremmin esim. puolipäiväisen työn taiteen parissa, mutta silti en missään nimessä näe järkevänä yhdistää perustulokeskustelua kulttuuripoliittiseen keskusteluun.
EsaM:
No avoimmuus on tärkeä keino tämän välttämiseen. Kaikki apurahapäätökset ovat nytkin nähtävissä Gramexpressissä, näin olisi varmasti myös tulevaisuudessa. Toki sinne toimielimeen voitaisiin joku valtion ”neutraali” virkamieskin valita. Musadiggareita en todellakaan päästäisi lähellekään – nehän ne vasta ovatkin kuppikuntaisia…
Jonkun ”Musiikin Finlandia-palkinnon” voisi hyvinkin valita vuosittain joku yksittäinen tyyppi. Vois olla ihan hyvä idea. Mutta ei sen varaan kokonaista järjestelmää voida rakentaa. Todellakaan. Ehdotat siis Esa Suomeen kulttuuridiktaattoria? Kalifiksi kalifin paikalle? :)
Väärä vastaus. Ainakin ammattimuusikoihin verrattuna raskaan sarjan musadiggareilla on usein huomattavasti laajempi tietämys aiheesta sekä käytännössä aina parempi maku. En viittaa tällä tosin itseeni :D
Isompi ongelma on, ettei ole mitään laadullisia kriteerejä tällaisten pystymetsästä nousevien asinatuntioiden valitsemiseen.
Nojaa. Kuka käveli ensimmäisenä ulos kun jazz-diggari, kamu-hörhö ja hevimies lukittiin pimeään huoneeseen keskustelemaan musiikkipolitiikasta?
Ensin täytyisi tietysti taas löytää ongelma, joka EsaM:n mielestä on olemassa.
IMHO järjestelmä, joka onnistuu jakamaan tukea niin Anal Thunder -yhtyeelle kuin Keski-Pohjanmaan kamariorkesterilla samalla kertaa, ei voi olla aivan tyystin paha.
”Perustuloa, joka on perustoimeentuloa varten ei mielestäni pidä koskaan sekoittaa kulttuurin tukemiseen. Aivan kuten ei nykyistäkään työttömyyspäivärahajärjestelmää pidä sotkea. Toki se ehkä mahdollistaisi nykyistä järjestelmää paremmin esim. puolipäiväisen työn taiteen parissa, mutta silti en missään nimessä näe järkevänä yhdistää perustulokeskustelua kulttuuripoliittiseen keskusteluun.”
Eiköhän ”työ taiteen parissa” tässäkin tapauksessa täytä kuitenkin kaikki harrastuksen tunnusmerkit eikä suinkaan työn? Muutkin kustantavat harrastuksensa työstä ansaitsemillaan rahoilla – miksi taiteen harrastajien pitäisi olla poikkeus? Pitäisikö itsekin heittäyty työttömäksi kun en halua vaikkapa muuta tehdä kuin pelata sulkapalloa? Puolen päivää löhöilisin kotona ja sitten vaikkapa neljäksi tunniksi pelaamaan ja tältä ajalta tietysti pitää yhteiskunnan tukea minua suuremmalla summalla kuin maatessani kotona?
Suomessa on noilla kriteereillä lähinnä sitten myös mm. maatalouden harrastajia…
Tuossa kun luin tota thepiratebay.org/legal
Niin tulee mieleen, että kova on uho ruottin pojilla haistattelee lakimiehille, tekijänoikeusjärjestöille, yrityksille, CIA, FBI ja poliiseille. Eli suomennettuna ”me varastetaan muilta ja jaetaan kaikille ilmaiseksi muiden työn tulokset se on meidän oikeus me tehdään mitä halutaan” Aika lapsellista käytöstä noilta ruottin piraateilta.
Varmaan spämmibotti toi piratebay viesti tai sitten joku on antanut niille vinkkiä/linkkiä ja google transalatella tulevat aukoon päätään. No kannattaa kuitenkin unohtaa.
Kusipäitä noi piraatit on, mutta ei välttämättä lapsellisia kusipäitä. Toi provoiluhan on erinomainen keino ’herättää keskustelua’ eli suomeksi hankkia huomiota. Kiinlaiset piraatit vaihtaa laittomasti kopioituja elokuvia rahaan, noi söpöliinit taas jakelee ilmaiseksi teostoitua materiaalia sananvapauden nimissä, ja saavat vastineeksi poliittista vaikutusvaltaa, joka on kaikin puolin käypää valuuttaa sekin, ja aika helposti myös perus fyffeksi vaihdettavissa.
Mielestäni koko tekijänoikeuskeskustelu kertoo taiteilijoiden omasta näköalattomuudesta. Musiikkiteollisuudelle tilanteen pitäminen nykyisellään on paras vaihtoehto. Muusikoille ei, koska nykytilanne minimoi koko muusikkoyhteisön saamat tekijänoikeuskorvaukset. Tilanne on normaalin rahoitusteorian mukainen – kokonaisuus muodostuu epäoptimaaliseksi kun yksityiset toimijat optimoivat etunsa.
Taiteilijoiden tulisikin aktiivisesti vaatia tekijänoikeusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Uusia tapoja organisoida tämä tarvittava tulonsiirto on esitetty sekä akateemisessa että käytännöllisessa formaatissa, mutta sen enempää muusikot kuin TEOSTOkaan eivät ole halukkaita asiasta edes keskustelemaan. Noin yleisesti, uudet toimintatavat painottavat kopioinnin valvonnan sijasta käytön ja hyödyn näkökulmaa.
Nykymaailmassa, jossa formaatit muuttuvat parin vuoden välein, hyvitysmaksujärjestelmä on kuolleena syntynyt ajatus. Wikileaksit ovat esimerkki siitä, kuinka netissä voi toimia uudella tavalla. Ihmiset ovat olleet valmiita maksamaan jopa musiikista, jonka taiteilija on ladannut nettiin vapaasti saatavaksi. Ongelma on nähdäkseni nimenomaan saatavuudessa. Levy-yhtiöt eivät ole suostuneet siihen, että materiaalia olisi laillisesti saatavilla, jolloin yleiseksi standardiksi on muodostunut laiton kopiointi. Tämän käyttäytymistavan luomisesta saavat levy-yhtiöt nähdäkseni kiittää vain itseään.
Sisältöjen kuluttamisessa on käynnissä suuri muutos, sillä entistä vähemmän kuluttajat haluavat säilytellä musiikkia, kuvaa tms. kovalevyillään. Ollaan pääsemässä lopulta siihen, että kuluttajat ovat tyytyväisiä saadessaan pääsyn haluamaansa sisältöön jatkuvasti. Tästä syystä muusikoiden osuudet Spotifyn kaltaisissa palvelimissa ovat tulevaisuutta. Etteivät vain olleet levy-yhtiöt, jotka ovat neuvotelleett muusikoille näihin palveluihin heikot sopimukset.
Taideyhteisön kannalta myös apurahapohjaiset järjestelmät johtavat ongelmiin, estäen aktiivisesti kansallista kilpailua. Esimerkkejä tästä nähdään Suomessa, esim. elokuvataiteen alalla.
Lopuksi, yhä suurempi osa independent-markkinoinnista tapahtuu foorumeilla jotka eivät voi maksaa korvausta saadusta mainostilasta. TEOSTOn kategorinen päätös, kieltää JÄSENILTÄÄN teostensa ilmainen jakelu oman uransa edistämiseksi tällaisissa kanavissa osoittaa sellaista mahorkan hajua, että ei voi kun nauraa.
Ennustan musiikkialan merkittävää kurjistumista, niin kauan kun muusikot eivät ole itse halukkaita ottamaan lusikkaa kauniiseen käteen.
J
@Jorette:
Ensin muutaman asiavirheen korjaus.
– Teosto antaa luvan jaella omia teoksiaan ilmaiseksi: http://bit.ly/eUpmfC
– En kyllä ymmärrä miten apurahat estävät kansallista kilpailua. Esim. elokuvataiteen alalla Suomessa ei juurikaan tuotettaisi ammattimaisesti sisältöjä ilman tukea.
Mitä nämä ”akateemiset” ja ”käytönnölliset” formaatit ovat? Saisinko muutaman linkin. Kiinnostaa aidosti, jos siellä on jotain uusia ajatuksia.
Jos taas linkkaat joihinkin miljoonaan kertaan kuultuihin piraattiargumenttihin siitä, miten vapaa jakaminen tuottaa Shangri-Lan, niin silloin keskustelu ei etene. Kyllä se nyt vaan markkinataloudessa on niin että sisällöistäkin pitää maksaa.
Hmmm…
Uneton48 -elokuvakilpailu yrittää luoda suomalaisille elokuvan ja musiikin ammattilaisille oikeaa näkyvyyttä independent- festivaaleilla maailmalla. Tuotetaan DVD, johon parhaat filmit musiikkeineen pakataan, ja jota nämä festivaalit neuvotellaan esittämään. Tällaiset tahot eivät voi maksaa näkyvyydestä, eikä U48 jengi voi tietää kuinka moni katsoja DVDn näkee.
Elokuvan tekijöille ei ole ollut ongelma luopua tekijänoikeustuloista, saadakseen konkreettista mainosnäkyvyyttä. TEOSTOlle tämä ei passannut, neuvotteluissa ei päästy edes alkuun, joten T:n jäsenet osallistuvat DVD:lle ilman lupaa salanimellä. Parhaassa tapauksessa koko markkinointikanava jää näin käyttämättä, koska uusmedian tarvitsemista uusista sopimusratkaisuista ei päästä yhteisymmärrykseen.
Elokuva-alalla on ollut valtava kädenvääntö siitä ”mitä” tuetaan. Irina Krohnin ja kumppanien mielestä nk.”taide-elokuva” on se mitä pitää tukea. Kulisseissa on montaa ilmaa siitä mikä asiassa suksii lopulta eniten. Minusta keskeisintä on kuit. se, että tukijärjestelmät eivät suostu tukemaan yritysmuotoon järjestettyjä luovan talouden projekteja, jotka pyrkivät pääsemään omille jaloilleen. Tästä seuraa, että taiteilijat ovat vuosi vuoden jälkeen käsi ojossa luukulla. Koska rahaa on fiksattu määrä jaossa, syntyy päätöksiä, kuten: ”emme nyt teille antaneet, koska siitä olisi tullut vain yhden vuoden pätkä ilman jatkuvuutta”, ts. nollasummapeliä, jossa puuttuvat todelliset insentiivit niille jotka vakavissaan heti alusta pyrkivät kv-markkinoille. Nythän tärkeämpää on luoda projekti, joka saa tukea jatkossakin, ei rakentaa ainutlaatuista juttua joka on kilpailukykyinen maailmalla. Nämä asiat ovat hyvin harvoin yhtenevät.
Nähdäkseni kansallisen kilpailun tulisi pyrkiä kv-menestykseen, eikä siihen että yritetään voittaa apurahaosuuksia muilta.
Maailmalla on immateriaalisten oikeuksien tutkimusta aika paljon. Suomesta, aloita vaikka tutustumalla Aleksis Nokso-Koiviston pro gradu- työhön Helsingin YOn oikeustieteelliseen.
http://www.uneton48.com
J
Kiitos Jorette!
En tiedä oletko aiemmin lukenut blogiani, mutta juuri tällaista keskustelua tekijänoikeuden ongelmakohdista kaipaan – tekijälähtöistä ja konkreettista!
Minun mielestäni se, että kaikkea ei saa ladata ilmaiseksi verkosta ei ole ongelma, joten sitä ei tarvitse ratkaistakaan.
Sensijaan esimerkkitapauksesi on hyvä juuri sellaisesta tilanteesta, johon perinteiset tekijänoikeusjärjestöt ovat taipuneet todella hitaasti. Nyt tuo tilanne pitää ratkaista, jollain uudella tavalla. Eiköhän siihen jokin ratkaisu löydy.
Ylipäätään minusta on hyvä että tekijänoikeuden uudistamiskeskustelua käyvät taiteilijat, eivät vain piraatit, joista suurinta osaa kiinnostaa lähinnä oman viihteen ilmaisuus.
En ole tutustunut elokuvien tuotantorakenteeseen – sinä selvästikin olet. Mulla on hiukan tuollainen fiilis orkesterilaitoksen ja Taiteen keskustoimikunnan suhteen. MJuuri hyvitysmaksurahoistq tuetut ESEK ja LUSES sekä av-puolella AVEK ovat edustaneet tuoreempaa näkemystä taiteen tukemisesta. Esim. moni bändiprojekti on saanut ”siemenrahansa” ESEK:ltä, joka mahdollistaa nousemisen omille jaloilleen ja markkinoiden kannateltavaksi.
Käsittääkseni esim. Ricky Tick BB sai ensin työskentelytukea ESEK:ltä ja kesän keikat on sitten heitetty ihan markkinatalouden lakien mukaisesti. (Tää on kuultua mutua.)
”Ylipäätään minusta on hyvä että tekijänoikeuden uudistamiskeskustelua käyvät taiteilijat, eivät vain piraatit, joista suurinta osaa kiinnostaa lähinnä oman viihteen ilmaisuus.”
Rivien välistä on luettavissa ajatus, että tekijänoikeus koskisi ainoastaan, tai edes ensisijaisesti, taiteellisia teoksia. Näinhän ei tietenkään ole. Ihan näin esimerkkinä, minä sain muutaman vuoden palkkaa veronmaksajien pussista siitä, että tuotin tekijänoikeudella suojatun teoksen. Tämän tiimoilta tekijänoikeus oli pelkkä ylimääräinen ongelmien lähde sekä minulle että veronmaksajille, ja uhka vapaalle tutkimukselle.
”Suomessa on noilla kriteereillä lähinnä sitten myös mm. maatalouden harrastajia…”
Niin on, ja hyvä ollakin huoltovarmuuden kannalta. Tosin sekin tuki on kyllä rankasti ylimitoitettua ja vaatisi järkeistämistä. En itse kannata millään tasolla piratismia saati edes ”waretusta”, mutta hyvitysmaksut saavat kyllä sappeni kiehumaan. Se on hienoa jos joku saa itsensä elätettyä taiteella, mutta sen tilanteen saavuttamiseksi ei tällaista järjestelmää voi hyväksyä. Kuten muillakin aloilla, on luonnonlahjakkuuksia jotka menestyvät ensi hetkestä alkaen, toiset taas joutuvat puurtamaan enempi saavuttaakseen päämääränsä. Se kuinka paljon siihen joutuu panostamaan ja kuinka paljon haluaa panostaa on jokaisen oma asia. Tuo panostus tulee tehdä kuitenkin omasta pussista eikä yhteisestä. Se, että tällainen tuki siirrettäisiin vielä yleiseen veroon olisi huutava vääryys.
Yllättävän asiallisena pysynyt keskustelu :) Yleensä sitä ei tämän aiheen piirissä esiinny.
Olen monista asioista samaa mieltä, mutta haluaisin puuttua seuraavaan Hannun kommenttiin:
” Minun mielestäni se, että kaikkea ei saa ladata ilmaiseksi verkosta ei ole ongelma, joten sitä ei tarvitse ratkaistakaan.”
Ei se ehkä ole ongelma, mutta hyvinvointitappioon se välttämättä johtaa. Immateriaalikaman suurin hyöty saavutetaan, kun mahdollisimman moni pystyy käyttämään sitä halutessaan. Kun immateriaalimateriaalin käyttö ei ole keneltäkään pois (ehtymätön resurssi) tämä korostuu ja vaatii niukoista resursseista poikkeavaa lähestymistapaa mahdollisimman suuren hyvinvoinnin/hyödyn/utilityn saavuttamiseksi.
Mielestäni politiikan keskeisenä lähtökohtana tulisi olla tuon mahdollisimman suuren hyödyn saavuttaminen. Näin ollen asiaa tulee tarkastella myös kokonaisuuden eikä pelkästään tuottajan näkökulmasta.
En usko, että olen kirjoittanut tässä mitään mitä kaikki osallistujat eivät olisi kuulleet sataan kertaan, mutta haluaisin tuoda esille, että kokonaishyöty tavoitteena johtaa mahdollisesti erilaisiin johtopäätöksin, jotka on myös ymmärrettävä, eikä vain disautettava epärelevantteina.
Itse olen päätynyt, kuten monet parempia malleja esittäneetkin, Hannun tavoin veropohjaiseen malliin. Enkä siis vain hyvitysmaksujen osalta vaan kaiken. Minusta immateriaalituotantoa olisi tuettava huomattavilla summilla suoraan verovaroista ja kaiken tuotetun pitäisi sitten olla kaikkien käytössä (maksimaalinen hyöty + tuottajien tienistit hoidettu). Varojen kohdentamiseksi esitellyt organisaatiot olisivat hyviä joiden lisäksi voisi käyttää uusia käyttäjälähtöisiä 2.0 juttuja, kuten liketys-järjestelmiä ja sen sellaisia. Jonka lisäksi kaikki tietysti saisivat maksaa halutessaan tuottajalle myös suoraan.
Myönnän että mallissa on vahva sosialismin katku ja että monet näitä tuotettuja palveluita vähemmän käyttävät maksavat veroina muiden kulutuksesta (ongelma on tietysti myös Hannun ideassa, tässä vaan huomattavasti laajemmin).
Immateriaalin tuottaminen on huomattavan materiaalista puuhaa. Sori vaan.
Verot, tai muutkaan ”epäoikeudenmukaiset” keinot eivät voi olla oikea lähtökohta tässä ongelmassa. Tekijänoikeuden loukkauksista on säädetty rangaistukset, joten niiltä osin asia on kunnossa. Sen järjestelmän uskottavuutta tosin nakertavat tehokkaasti täysin ylimitoitetut ja osaltaan perusteettomat miljoonahyvitykset, joita näistä jaeltiin (onkin muuten ollut melko hiljaista sillä saralla?).
Suomessa on ihan tarpeeksi rehvakkaat verot jo muutenkin, ei sinne pidä tällaisia enää ujuttaa mukaan. Määrällistä suurempi vääryys silti on tuon hyvityksen periaatteellisuus. En ymmärrä, miten joku taho voi itselleen tai muille puolustella esim. kiintolevyjen hyvitysmaksua. Olen periaatteessa kopioinnista maksettavan hyvityksen kannalla, mutta tuo kopiointi-oikeus tulisi silloin ulottaa muuhunkin kuin omistamistaan tallenteista tehtyihin. Tuo maksu tulisi toteuttaa sitten oikeuksien haltijan, tai heidän etujärjestöjensä toimesta – laillisesti ja oikeudenmukaisesti.
Oikeusvaltiossa kun ollaan, voitaisiin unohtaa nykyisenlaiset hyvitysmaksut – ja verotuksesta tässä yhteydessä ei keskustelua tulisi enää edes avata.
Ihan vaan esimerkkinä: hankin kotiin palvelinkoneen, jonne tehdään varmuuskopiot kaikkien kannettavien levyiltä säännöllisesti. Selvisin vielä toistaiseksi ilman hyvitysmaksua, kun ostelin kolmen teran kiintolevyt. Tuota tilaa tullaan tuskin koskaan täysimääräisesti käyttämään, mutta onpahan valmiina. Sinne menee pelkästään valokuvia, ja lähinnä juhlissa ja lapsista kuvattuja videoita. Miksi siitä pitäisi maksaa jollekin kolmannelle taholle?
Näinhän se menee. Jos se, ettei kulttuuri tule yleisön käyttöön, ole ongelma niin ongelmana ei voi myöskään voida pitää sitä, ettei kulttuuria lainkaan tuoteta. Kummassakin tilanteessa lopputulema on sama.
Hannu, kyllä sulla täysjärkisenä ihmisenä pitäisi olla hiukan avarakatseisempi näkökulma tähänkin ongelmaan. Immateriaalimatskun tuottamiseen tosiaan palaa työtunteja ja jossan määrin myös materiaalisia panoksia.
Valmiin tuotteen jakelun kustannukset ovat kuitenkin olemattomia, joka tekee hyödykkeestä erilaisen. Eihän tätä koko keskustelua tarvitsisi muutoin käydä, jos ei tätä fundamentaalia eroa olisi. ”You wouldn´t download a car”, ei tietenkään koska se ei ole immateriaalinen tuote, tiedäthän.
Minusta kokonaishyöty on tässä tärkein näkökohta, jonka vuoksi meidän tulisi keksiä järjestelmä, jossa tuotannon laajuus, laatu ja ihmisten toivoma kohdentuminen kohtaisi jokaisen yksilön maksimaalisen pääsyyn kaikkeen tuotantoon.
Pikku viilauksella ei tätä saada selvitetyksi ja on aiheellista argumentoida, ettei yksittäinen maa varmaankaan kykene tähän itse siirtymään.
Mielestäni yliopistotyöntekijöiden tuotanto Suomessa on hyvä miniskaalan esimerkki. Kaikki tuottajat saavat palkkansa valtiolta ja kaikilla meillä on vapaa pääsy tuotettuun materiaaliin.
Erinomainen kirjoitus!
Yksi kohta kuitenkin mihin puutun:
”Viisainta ja myös kulttuurin tekijöiden edun mukaista olisi siirtää hyvitysmaksu valtion budjettiin. Jo vuosittaisen hyvitysmaksukeskustelun Teostolle aihettaman imago-tappion välttäminen olisi selkeästi positiivinen seuraus.”
Veroihin siirtäminen on ehdottoman fiksu ehdotus, mutta Teoston imagotappion on aiheuttanut etupäässä Teosto itse. Esimerkiksi Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä suoraan kutsuu laitonta kopiointia varkaudeksi, ja yltyy väittämään että kaikki kuluttajan tekemä kopiointi on laitonta. Jos nyt unohdetaan se, että väite itsessään on virheellinen monin tavoin, ihan Teoston oman PR:n kannalta on tyhmää suoraan näyttää keskisormea niille ihmisille jotka maksavat elannon Teostolle ja Teoston kautta jyviä erilaisille taiteilijoille.
Ts. Teoston asema kulttuurin kuluttajien vihollisena on suurelta osin Teoston itse omin käsin rakentama. Siksi minusta fiksu kulttuuriväki ei yrittäisi vierittää tätä PR-katastrofia lainsäätäjien niskaan, vaan vaatisi hyvitysmaksujen vaihtamisen julkiveroiksi lisäksi myös Teoston johdon vaihtoa parempaan. Sellaiseen, joka rakentaa yhteistoimintaa eikä juoksuhautaa niiden väliin jotka kuluttavat ja tuottavat kulttuuria. Mediateollisuus käyttää jo tarpeeksi aikaa siihen juoksuhautaan, Teoston julkisrahoitteisena ei enää tarvitsisi.
”“Viisainta ja myös kulttuurin tekijöiden edun mukaista olisi siirtää hyvitysmaksu valtion budjettiin. Jo vuosittaisen hyvitysmaksukeskustelun Teostolle aihettaman imago-tappion välttäminen olisi selkeästi positiivinen seuraus.”
Veroihin siirtäminen on ehdottoman fiksu ehdotus”
Viisainta – ja samalla ainoa oikea tapa – olisi hoitaa hyvitysmaksu niin, että se tapahtuu todennetusta kopiointitapahtumasta, eikä ennakkomaksuna kohdistuen mahdollisesti jopa pääosin täysin väärille maksajille. Kaikki tällaiset tulonsiirrot tulisi päinvastoin mahdollisimman pitkälle karsia pois valtion budjetista. Kyllä niitä ottajia on aina jonoksi asti, mutta kun jaettava kakku vaan jatkaa pienenemistään… Kulttuurin tekijöiden edun mukaista se toki olisi, mutta hyväksyttävää tuskin muiden tahojen puolesta. Toivottavasti tuollainen ei tule ikinä menemään läpi, ja tässäkin asiassa siirryttäisiin oikeudenmukaiseen ja moraalisesti kestävään käytäntöön.
One of the very most lucrative businesses women
may go into could be the creation of accessories.
A very convenient method to search for things around the web
is to simply speak your pursuit term. The free Lyrics Search
app is accessible at the Android Market.
The media for downloading never been this quick as it
is now. Mostly the of business was able to control various inventions and technologies.
Typically, the My Documents folder may be the best anyone
to use.