Telaketjujen kolina kuuluu enää vain etäisesti Jussi Halla-Ahon parin viikon takaisen Kreikka-lausunnon jäljiltä. Lopputuloshan on tunnettu: Jussi käskettiin kahdeksi viikoksi nurkkaan miettimään sanomisiaan ja Soinikin säilytti kasvonsa. Peruskysymys kuitenkin säilyy; miksi ihmeessä Halla-Aholta ja muilta ”nuivalaisilta” pääsee jatkuvasti uutiskynnyksen ylittäviä sammakkoja.
Ei. Vika ei ole vain ”mediassa”, vaikka toki uutuudenviehätyksen ansiosta törttöilyistä hiukan muita poliittisia ryhmiä useammin uutisoidaankin.
Syy löytyy Jussi Halla-Ahon historiasta. Jussi kun aloitti luovimisensa kohti kansanedustajuutta internetin keskusteluryhmien todella syvistä vesistä. Tarkemmin sanottuna, kansallismielisten sekopäiden huuruisesta joukosta.
Tähän liittyy internet-kirjoittelusta vankilaankin tuomitun Seppo Lehdon ja myös oikeuslaitosta usein työllistäneen Klaus Juutilaisen välinen todella eeppinen sähköpostisota. Koko useampia vuosia kestänyt ”kirjeenvaihto” on meidän ja jälkipolvien onneksi taltioitu internettiin.
Maa Marsin pinnalta kuvattuna. Lähde: NASA/JPL/Cornell/Texas A&M
”Totaalista sotaa” meille maallikoille selvittävän esipuheen on kirjoittanut muuan Jussi Halla-Aho. Kannattaa lukea koko juttu – minä ainakin nauroin vedet silmissä, sen verran kahjoa herrojen von Grewendorp ja Lehto toiminta on. Musta huumori siis Halla-Aholla on hanskassa.
Eräs kohta esipuheesta on käynyt mielessäni usein kun olen tätä nuivalaisten mediasekoilua seuraillut:
Totaalista Sotaa© ei käydä samassa ulottuvuudessa, jossa useimmat meistä elävät arkitodellisuuttaan. Internet on luonut Totaalisen Sodan© ulottuvuudelle kosketuspinnan meidän maailmamme kanssa. Tästä syntyy konflikti.
Tämä valkeni minulle pohtiessani ystäväni kanssa erästä korpukseen sisältyvää episodia (osa 17). Helsingin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien nokkamies Erik Pöntiskoski sai eräänä aamuna, yhtenä sadoista vastaanottajista, Lehdolta sähköpostiviestin. Viesti sisälsi ”luettelon eläimistä, joita jutkusika Klaus Juutilainen on nylkyttänyt tai yrittänyt nylkyttää”.
Pöntiskoski reagoi kuten useimmat ihmiset reagoisivat. Hän ei tiennyt,
* kuka on Klaus Juutilainen,
* miksi tämä on ”jutkusika”,
* mikä on ”jutkusika”,
* mitä tarkoittaa ”eläinten nylkyttäminen”,
* miksi tämä asia on merkityksellinen yleensä, tai
* mitä se kuuluu Ylioppilaskunnan Laulajille erikseen.Sanalla sanoen, viestissä ei Pöntiskosken näkökulmasta ollut mitään järkeä. Siinä oli vain vaikeasti hahmotettavaa hävyttömyyttä. Niinpä hän pyysi ronskein sanakääntein Lehtoa poistamaan Ylioppilaskunnan Laulajat postituslistalta. Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta.
Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat.
Lähettäessään viestiään Totaalisen Sodan© ulottuvuudesta Lehto siis ajatteli edellämainittujen lainalaisuuksien ehdoilla. Sen vuoksi Pöntiskosken reaktio oli hänelle aivan yhtä käsittämätön kuin alkuperäinen viesti oli Pöntiskoskelle. Sen vuoksi Lehto kysyi närkästyneenä, onko Pöntiskoski ”ryssäläinen, kun ei halua ottaa vastaan suursuomalaista materiaalia”, ja ovatko Ylioppilaskunnan Laulajat ”isänmaallisia laulajia vai ryssäläismielisiä komurunkkuja”.
Totaalisen Sodan© kauneus ei siis perustu ensisijaisesti rivouksien latelemiseen. Kauneus on konfliktissa, joka syntyy, kun kaksi täysin eri säännöillä toimivaa maailmankaikkeutta internetin ansiosta on jatkuvassa kosketuksessa, ja kummankin maailmankaikkeuden edustajat kuvittelevat maailmankaikkeuksia olevan vain yksi.
(Lihavointi minun.)
Median ja Halla-Ahon kohtaamisissa on kyse täsmälleen samasta dynamiikasta. Jussi Halla-Ahon maailmankaikkeudessa Jussi Halla-Aho on mustan huumorin tyyliniekka, profeetallisen erehtymätön tietäjä, joka voi sujuvasti vaihtaa vaikka kesken lauseen tyylilajia faktasta solvauksiin, solvauksista vitsailuun, vitseistä antipatiaan ja initioitu yleisö ymmärtää aina mitä Jussi tarkoittaa. Koska tämä maailmankaikkeus on Jussin oma. Oma tupa, oma lupa.
Pitkään tämä järjestely toimikin mainiosti. Scriptan vieraskirjassa ja siitä versoneella Homma-foorumilla ei Jussin tarvitse selittää yhtään mitään. Kaikki ymmärretään oikein ja pahimmatkin tölväisyt selitetään pikapuoliin parhain päin. Ihan Jussi vaan vitsaili että tankkeja kaduille, hehheh, mustan huumorin miehiä tämä meidän Jussi. Ja se ulkopuolinen maailma, joka ei hyväksy Jussia totuudeksi on kukkahattutäteilyä ja viherfeminististalinismisalaliittolaisuutta koska Jussin vastustajien syvin olemus on kukkahattutäteily ja viherfeminististalinismisalaliittolaisuus.
Muu poliittinen keskustelu ja media muodostavat toisen maailmankaikkeuden johon Homma-kaikkeus nyt sitten täysillä törmää. Siksi hommaversumin asukkaat vaikuttavat aidosti yllättyneiltä kohuista: he kuvittelivat että maailmankaikkeuksia on vain yksi – heidän omansa.
Mutta maailmankaikkeuksia on tietysti useita. Meillä vihreilläkin on omamme: tässä maailmankaikkeudessa ihmetellään miten kukaan voi vastustaa kasvisruokapäivää ja nirpistellään katumaastureille. Kepuversumissa puolestaan maataloustukien vastustajia pidetään varmaankin jotenkin epäilyttävinä, Kokkarisfäärissä kaikki ajanevat henkilöautolla.
Vihreiden, Kepun, Demareiden, Kokoomuksen, RKP:n ja ”median” maailmankaikkeudet kuitenkin myös risteävät. Siinä yhteisessä maailmankaikkeudessa asioista puhutaan samoilla termeillä, käytetään keskustelukumppaneista kohteliaita nimityksiä ja pyritään ymmärtämään vastapuolen argumentteja. Vain yhteisessä maailmankaikkeudessa rakentava keskustelu ja konsensuksen rakentaminen on mahdollista.
Kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja ei ole enää vain Hommaversumin ”pullohartiainen vinkuheinä-älykääpiötohtori”, joka voi huudella ihan mitä sattuu. Jussi Halla-Ahon on siivottava julkinen kielenkäyttönsä ja otettava tähtialus yhteiseen maailmankaikkeuteen, jos hän haluaa ajaa poliittisia tavoitteitaan ainaisen kitinän sijaan.
Erinomainen analyysi. Pari reunahuomiota:
1. Se, mitä kutsut yhteiseksi maailmankaikkeudeksemme, on juuri se, mitä homma vastustaa. Nuivat eivät halua ”ajaa poliittisia tavoitteitaan”, vaan kumota liberaalin hegemonian.
2. Rakentava keskustelu on ”poliittista korrektiutta”, jota nuivat vastustavat. He eivät ole millään muotoa kiinnostuneet ”keskustelemaan rakentavasti”, vaan pyrkivät määrittelemään puhetavan, johon haluavat pakottaa kaikki muut sopeutumaan.
3. Konsensuksen rakentaminen ei kuulu nuivien asialistalle. Päin vastoin: konsensus on klassisen liberalismin perintöä 1700-luvulta. Sen vastustaminen on koko homman pointti.
4. Niinpä nuivikset eivät tule ”siivoamaan julkista kielenkäyttönsä”, vaan tulemme taatusti näkemään entistä voimakkaampia hyökkäyksiä konsensusta ja sitä ylläpitävää liberaalia hegemoniaa vastaan.
Kohtaan 3. Eiköhän sitä puhetavan kitkemistä harrasteta ihan muiden kuin PerusSuomalaisten toimesta? Vihapuhetta! Vihapuhetta! Sitä huudellaan huutamasta päästyään. Vihapuheen syihin puuttumiseen ei tunnu mielenkiintoa löytyvän. Ei tietenkään, koska kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin ja hyväksyä samat jonkun tahon hyväksi määrittelemät asiat ja mielipiteet. En nyt lähde puolustelemaan Halla-Ahoa (enkä siis näe syytä siihen, melkoista arvostelukyvin puutetta häneltä), mutta esim. mediaan kohdistunut kritiikki PS:n taholta oli täysin aiheellista. Eli kun lähdetään esittämään syytöksiä, vaikka ne sitten naamioitaisiinkin vain reunahuomioiksi, kannattaa käydä aina ensin peilin edessä.
@Mikko O
Konsensuksen vastustaminen on homman pääpointteja. Silti minustakin konsensus on ajoittain raivostuttavaa. Konsensus tukahduttaa helposti mahdollisuuden päästä parhaaseen lopputulokseen, koska tavoiteltaessa konsensusta tavoitellaan aina väistämättä ratkaisua, johon enemmistö voi tyytyä. Tämä johtaa ”pienimmän yhteisen nimittäjän” dilemmaan.
Nuivien ratkaisu konsensuksen tilalle on antagonismi, eli vastakkainasettelun kärjistäminen tarkoituksellisesti. Itse kannatan sen vastakohtaa, agonismia.
Agonismi on konsensuksen kritiikki, joka hyväksyy konfliktin väistämättömänä osana demokratiaa. Konfliktia ei pidä lakaista maton alle, vaan se pitää kohdata avoimesti. Vastakkainasetteluja ei pidä pelätä, mutta niiden lietsominen tarkoituksella ei paranna päätöksentekoa. Antagonismi osana poliittista työkalupakkia on nuivien taktiikka hiljentää vastakkainasettelua kavahtavia arkoja ihmisiä.
Puhe vihapuhesta on minusta suurta roskaa. Termi on hyperinflatoitunut.
Btw, peilin edessä käymiseen kehottaminen on yhtä väsynyttä paskaa kuin ehkä maailmankaikkeuden urpoin sanonta koirasta ja kalikasta.
Knocked my socks off with knwdoelge!
aiyo, without baking, our life become so pale and lack of excitement. Dont worry sonia, u bake, i eat, sure u can always stay healthy, hahahaha!
Toimiiko tässä kuvien linkittäminen? Kokeillaan:
Jos kuva ilmaantui tuohon, niin siinä näkyvällä punaisella vyöhykkeellä olevat neljä nuivat kansanedustajaa ovat positioineet itsensä tavalla, joka on uusi tilanne Suomessa. Herrat Halla-aho, Immonen, Hirvisaari ja Eerola ovat asemoineet itsensä poliittisen kartan ulkopuolisiksi outliereiksi.
Sellaisesta asemasta voi poliittisesti sanoa lähes mitä huvittaa. On kiinnostavaa katsoa, kuinka kauan Soinin oma asema kestää tällaisen tilanteen hallinnan.
Tuota mä olen jo pitkään ihmetellyt. Nuivien asema persuissa on verrannollinen Helvetin Enkelien asemaan Rolling Stonesin organisaatiossa joulukuun 5. päivänä vuonna 1969. Jossain vaiheessa tulee se 6. päivä.
Tietääkö Soini sen?
”Jussi Halla-Ahon on siivottava julkinen kielenkäyttönsä ja otettava tähtialus yhteiseen maailmankaikkeuteen, jos hän haluaa ajaa poliittisia tavoitteitaan ainaisen kitinän sijaan.”
Toinen vaihtoehto on että muutkin poliitikot alkavat puhua ihmisten kielellä mitäänsanomattoman jargonin käyttämisen sijaan. Ehkä jopa huumorin viljelemisestä tulee sallittua.
Kohteliaisuus on hyve, mutta totuuden kertominen ei aina ole kohteliasta. Jos pitää valita totuuden ja kohteliaan puheen välillä, niin ihmiset valitsevat totuuden. Tästä syystä Halla-aho on niin suosittu.
Hei ”Mieti sitä”,
kiitos kommentistasi.
Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 96% ”kansasta” ei äänestäisi Halla-Ahon puoluetta. Jos totuuden osaisi paketoida vähän kohteliaampaan pakettiin, niin ehkä sitä ”totuutta” sitten myös vähän suurempi osa kannattaisi.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä että pelkän poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi ei kannata jättää painavaa mielipidettä lausumatta. Pidän henkilökohtaisesti Osmo Soininvaaran kirjoituksia hyvinä esimerkkeinä poliittisesti rohkeista kirjoituksista.
Juu, huomattu on: Jussi ei puhu jargonia vaan sanoo suoraan että toista mieltä olevilla ei ole elämisen oikeutta. Ihmisillä vsin on tapana reagoida aika voimakkaasti sellaisiin jotka tulevat kertomaan heille ettei heillä ole elämisen oikeutta.
Vihreillä ja Persuilla on muutakin yhteistä kuin populismi keinona vaikuttaa. Molempien rivikannattajilla on vilpitön ja perusteltu huoli huomisesta, ja molemmilla se kanavoituu johonkin helppoon, joskin täysin irrationaaliseen kohteeseen.
Kun PerusPersulta lähtee ensin työ, sitten vaimo ja lopulta asunto niin on helppo löytää syntipukiksi mamu. Ymmärrä hyvin, että on katkeraa seurata helposti työllistyvää Balkanin muslimia ja vuokra-asunnon saavaa Afrikan somaliperhettä, kun itse on ollut kortistossa 5 vuotta ja kaupungin vuokra-asuntojonossa 8 vuotta.
Ja kun opintotuella elävä YdinVihreä tiedostaa maailman pahuuden ja ilmastomuutoksen väistämättömyyden, niin nämäkin ovat mitä suurimmassa määrin legitiimejä huolia. Valitettavasti näille asioille ei oikein pienenä köyhänä opiskelijan voi paljon tehdä, mutta voi toki luoda yhteishenkeä vaikka osallistumalla Kriittiselle Pyöräretkelle ja nimittämällä nykymaailman suurimmaksi saatanaksi espoolaisen katumaasturin.
Näin se menee, toisen maailma pyörii mamun, toisen maasturin ympärillä. Ja foorumeilla kerrotaan sitten totuus.
Kiitos Kimmo tästä täysin virheellisestä vertauksesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/False_analogy
http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/07/26/the-cult-that-is-destroying-america/
Kimmo, sen koko motarit kaduiksi homman idea on saada lisää tilaa kaupungille. Ml. muuten vilkas pääkatu autoineen malliin Huopalahdentie. Se että se ärsyttää katumaasturia on vaan bonusta.
Tätäkö tarkoitit?
http://thepatriotunderground.blogspot.com/2011/09/jihadist-abu-suleiman-al-nasser-will-be.html
Have a nice day
Muhammed pilakuvataiteilija ja useiden tappouhkailujen kohde
Seppo Lehto Tampere