Eräs kansanvallan perusongelmista on enemmistön diktatuuri; ehdoton enemmistö voi halutessaan murskata vähemmistön vapauden, kulttuurin ja mahdollisuuden mielekkääseen elämään. Vain parin sadan kilometrin ja muutaman tunnin junamatkan päässä Pietarissa yritetään homoseksuaalisuutta suitsia lailla. ”Homopropaganda” kun ei ole kansan mieleen. Vähemmistön ihmisoikeuksista viis.
Suomessa tilanne on onneksi toinen. Kielivähemmistöjen oikeuksista omaan kulttuuriin huolehditaan, liikuntarajoitteisia varten kaikki rakennukset suunnitellaan esteettömiksi, kuulovaurioisille tekstitetään tv-ohjelmat ja lähetetään omia uutislähetyksiä viittomakielellä. Ja jos oikein silmiin katsotaan kaikki me kuulumme johonkin vähemmistöön; vasenkätiset, lihavat, laihat, pitkät, lyhyet, aseharrastajat, pasifistit, turkulaiset, jääkiekkoilijat, tuubistit, alkoholistit, absolutistit jne. Täydellisen keskiarvoista ihmistä joka aina edustaisi enemmistöä ei ole olemassakaan.
Pähkinänkuoressa: yhdessä pidämme huolta heikommista. Ja näin toimitaan, vaikka se maksaa rahaa, paljonkin. Näin toimitaan, koska se on oikein ja oikeudenmukaista. Se miten huolehdimme vähemmistöjen oikeuksista kertoo paljon koko yhteiskunnan ilmapiiristä. Sivistynyt enemmistö käyttää valtaansa harkiten ja sivistysvaltiossa kaikilla on mukavampaa.
Tämä yhteiskunnallinen solidaarisuus on ollut minulle aina tärkeä osa vihreää politiikkaa ja identiteettiä. Sen vuoksi minua niin kovasti sapettaakin useiden piraattihenkisten vihreiden nuorten retoriikasta kumpuava välinpitämättömyys. Määrittelemätön ”kansa” ja ”kuluttajat” voittaisivat, jos latailu laillistettaisiin ja tekijänoikeuksien suoja-aikaa leikattaisiin. Mitä sillä väliä jos muutama säveltäjä tuntisi sen sitten taskussaan – keksikööt uusia ansaintalogiikkoja.
Enemmistön diktatuuri in action.
Tekijänoikeuksista puhuttaessa kannattaa muistaa että myös musiikin tekijät; säveltäjät, sovittajat, sanoittajat ja muusikot ovat vähemmistö. Pieni sellainen. Teosto ry, edustaa noin 26 000:ta suomalaista musiikin tekijää ja kustantajaa. Tämä on vain noin 0,5% Kansasta.
Toimivat tekijänoikeudet kuuluvat samaan pakettiin muiden kehittyneiden länsimaisten oikeuksien kanssa. Sanan- ja ilmaisunvapaus, riippumaton oikeuslaitos, liberaali yksilönvapaus ja vahvat tekijänoikeudet liittyvät kiinteästi toisiinsa. Vastaavasti taas tekijänoikeuksista ei pidetä huolta esim. Kiinassa, Venäjällä, Iranissa ja Nigeriassa. Kummasta suunnasta löytyy parempia esimerkkejä suomalaisen tietoyhteiskunnan ja immateriaalimarkkinoiden kehittämiselle?
Kyllä, tekijänoikeudet ovat ”monopoli”. Kyllä, tekijänoikeudet hyödyttävät suoraan vain harvoja. Ja kyllä, toisinaan tekijänoikeudet ”haittaavat” ”enemmistön” mahdollisuuksia käyttää tai nauttia kulttuurista. Niiden tarkoituksena onkin suojata vähemmistön, tekijöiden, oikeuksia enemmistön mielivallalta.
Pitkällä tähtäimellä tekijänoikeudet ovat kaikkien etu, kun laadukkaan kulttuurin tuottaminen säilyy taloudellisesti kannattavana.
Kylläpä tuli tiukkaa tekstiä, ilmeisesti osui arkaan paikkaan. Suhteellisuudentaju vain pääsi unohtumaan. Tässä pari kommenttia:
Toimivat tekijänoikeudet kuuluvat samaan pakettiin muiden kehittyneiden länsimaisten oikeuksien kanssa. Sanan- ja ilmaisunvapaus, riippumaton oikeuslaitos, liberaali yksilönvapaus ja vahvat tekijänoikeudet liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Kaikki listatut hyvät ja hienot asiat liittyvät länsimaiseen demokratiaan. Tekijänoikeusasioista sovitaan kansainvälisin sopimuksin, joissa käytännössä Yhdysvallat vie ja muut vikisee – Yhdysvalloissa taas politiikkaa ohjaa Disney ja muut mediajätit valtavalla lobbauskoneistollaan. Jos mediajätit ovat suojattava vähemmistö, niin samoin on esim. Saudi-Arabian kuningasperhe: heitäkin on vain pieni osa väestöstä.
Miten paljon haittaa muusikoiden tuloille olisi esim. ehdotuksesta, että tekijänoikeuksien suoja-aika pudotetaisiin samaksi kuin pantenteissa?
Haitta on yksilöllinen ja riippuu siitä, minkälaisia tuotoksia muusikon uralle mahtuu. Pitempään alalla olleille saavutettujen kestohittien merkitys on usein aika suuri ja piraattien toiminnan seurauksena sen merkitys vain kasvaa, kun tuoreen materiaalin levymyynnillä ei enää tienaa.
Mielenkiintoisempi kysymys onkin, miksi suoja-aika-asia on niin tärkeä piraateille? Koska sekä piraattipuolue että vihreät nuorethan vaativat kaiken ”epäkaupallisen” latailun laillistamista ilman mitään rajoituksia, vieläpä määritellen ”epäkaupallisen” niin, että Googlen kaltaiset pienet autotallifirmat lasketaan sinne non-profit sektorille, koska keräävät rahaa vain mainoksista, mutta eivät peri maksuja itse sisällöistä. Suoja-aika näiden tahojen mallissa tarkoittaa vain aikaa, jolloin radion ja television (mutta ei YouTuben) on maksettava teosten käytöstä ja jonka aikana vessapaperitehtaat ja Suomen Natsikommunistipedofiiliraiskaajanarkkarit r.y. joutuvat kysymään tekijältä lupaa, ennenkuin pistävät teoksen telkkarimainokseensa.
Mitä tekemistä tällä on kuluttajan oikeuksien kanssa? Miksi vapaata lataamista perustellaan suuryrityksen pahuudella pientä ihmistä kohtaan, mutta seuraavaksi kuitenkin tuetaan paljon suurempien yritysten oikeuksia tekijöitä vastaan?
Entä miten piraatit selittävät sen, että heidän maailmankuvassaan ”Disney” ja muut ”mediajätit” määräävät, mitä poliitikot tekevät, mutta piratismista hyötyvillä telekommunikaatio-, elektroniikka-, tai nettijäteillä ei tällaista lobbauskoneistoa ole, vaikka kyseiset alat ovat moninkertaisesti viihdeteollisuutta suurempia?
Ainoa logiikka, joka piraateilla tuntuu olevan on se, että muusikko tai elokuvantekijä on aina ahne ja paha ja kuka tahansa, joka heidän asemaansa huonontaa, on oikeassa ja kannatettava. Jonkun ne sisällöt on kuitenkin tehtävä ja jos edes coca-colalta ei kohta saa enää pyytää maksua niiden käyttämisestä, niin köyhäksi jää tarjonta ennen pitkää.
Ihan vakavissaanko teet nyt yhden ammattiryhmän taloudelllisesta edusta ihmisoikeuskysymyksen? Ja jos autoritaarisissa kehitysmaissa loukataan sekä yksilönvapauksia että tekijänoikeuksia, niin se tarkoittaa että niitä ei voi erottaa toisistaan täälläkään?
Joonas, ei ole kyse vain taloudellisesta kysymyksestä.
Ja toki ne voidaan erottaa täällä. Niillä vaan näyttää olevan vahva positiivinen korrelaatio. Kehittynet palveluyhteiskunta ja immateriaalimarkkinat vaativat samankaltaisia oikeuksia ja lakeja.
Mistäs sitten on kyse jos ei rahasta?
Osmo, minkä muun ammattiryhmän työtä
ja ansaintamallia suojellaan laein ja sanktioin globalisaation ja tietoverkkojen vaikutuksilta samoin kuin säveltäjien ja musiikin tuottajien?
Aika moni ammattiala on pyyhkiytymässä nykymuodossaan kartalta ja korvautumassa jollakin muulla. Monen rakentajan tai kääntäjän työn tekee nykyisin virolainen paljon halvemmalla kuin me suomalaiset voisimme sitä tehdä, ja
me jäämme Suomessa ilman työtä jos emme keksi vaihtoehtoisia ansaintamalleja. Niin se nyt vain menee, nykymaailmassa.
Miksi juuri muusikoita ja taiteentekijöitä pitäisi suojella modernin tiedonvälityksen aiheuttamilta ansionmenetyksiltä?
Osmo?
Vertaisverkkoja käyttävät ovat vähemmistö. Yrittäessään puolustaa vähemmistön edustajia mielivaltaisilta näytösoikeudenkäynneiltä Piraattipuolue on siis vähemmistön asialla. Ja tällä vähemmistöllä ei ole juristiarmeijaa turvanaan, toisin kuin viihdeteollisuudella ja tekijöiden etujärjestöillä.
Ahto hyvä, meillä ei ole oman toimentulomme turvaamiseksi mitään juristiarmeijaa. Jokainen myyty levy tai radiossa soitettu laulu muuttuu käytännössä leikkeleiksi tai kasviksiksi ruisleivän päälle. Ainakin meidän perheessä.
Oskala osuu kirjoituksessaan jälleen kerran naulan kantaan.
Moi Ahto,
olet oikeassa siinä että näppärästi määrittelemällä mikä tahansa ryhmä muuttuu vähemmistöksi. Esim. kirvesmurhaajat ovat muusikoita ja piraatteja pienempi kansanryhmä.
Silti heitä ei erityisemmin suojella, pikemminkin päinvastoin, suljetaan laitoksiin. Miksi näin?
No silloin tietenkin pitää katsoa sitä panosta, jonka ko. ryhmä antaa yhteiskunnalle. Vertaisverkkojen käyttäjät eivät kontribuoi millään tavalla yhteisen hyvän eteen. Sisällöntuottajat taasen kyllä.
Ergo -> Sisällöntuottajia pitää suojella, vertaisverkkojen käyttäjiä ei.
Muista miten kulttuuri opittiin ennen kuin keinotekoisesti alettiin estää pääsy sille. Kyllä, uusia ansaintalogiikoita. Vertailu homoihin ja tasa-arvoon on halpamaista.
Hei, kansanmusiikin maisterina tunnen kyllä korvakuulo-oppimisen! Sillä ei ole juuri mitään tekemistä nykyaikaisen yhteiskunnan ja tekijänoikeuksien kanssa.
En tiennytkään, että muusikoiden työn kuppaaminen on modernia tiedonvälitystä. Oppia ikä kaikki.
Immateraalioikeudet ovat selvästi tälle kermapersesukupolvelle liian abstrakti asia ymmärtää. Uusia ansaintalogiikoita muusikoiden on etsittävä pian esim. postinkantajina. Kai konserttipääsylipun ostaminenkin on jenkkikapitalistien riiston kannattamista? Vessan ikkunasta keikalle kapuaminen on modernia tiedonvälitystä?
Minulle maksettiin parin vuoden ajan palkkaa veronmaksajien kukkarosta siitä hyvästä, että kirjoitin tekijänoikeudella suojatun teoksen.
Jotta kyseinen teos kelpasi opinnäytteeksi, tulosten täytyi olla julkaistu kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. Julkaisun ehtona lehden julkaisija vaati tekijänoikeuksien vastikkeetonta luovutusta. Tämän jälkeen tekijänoikeus ei mitenkään hyödytä minua; en saa minkäänlaista korvausta julkaisujen kaupallisestä hyödyntämisestä. Päinvastoin, tekijänoikeudesta on minulle vain haittaa, sillä en voi levittää ja hyödyntää itse kirjoittamaani teosta haluamallani tavalla. Tekijänoikeus rajoittaa myös työn rahoittajien, suomalaisten veronmaksajien, mahdollisuutta käyttää teosta.
Tekijänoikeudet ovat kansainvälisten suuryritysten oikeuksia. Ne antavat suuryritykselle juridiset aseet heikompiaan vastaan.
Edellisessä kommentissa käytin tehokeinona ajatusta, että tekijänoikeudessa on kyse vain tieteellisistä kirjoituksista. Tämä ajatus on tietysti väärä, aivan kuten sekin, että tekijänoikeudella suojattaisiin vain musiikkia.
(Ja näiden ei ollut tarkoitus olla vastaus Vesalle vaan Hannulle, meni vaan vahingossa väärään kommenttiketjuun.)
”Ja jos oikein silmiin katsotaan kaikki me kuulumme johonkin vähemmistöön; vasenkätiset, lihavat, laihat, pitkät, lyhyet, aseharrastajat, pasifistit, turkulaiset, jääkiekkoilijat, tuubistit, alkoholistit, absolutistit jne.”
Tällä logiikalla luulisi sinun sitten ymmärtävän, että mistä hyvänsä kysymyksestä voi tehdä ihmisoikeuskysymyksen kun sen sellaiseksi vääntää. Nostaa vain kädet ilmaan, heittäytyy vähemmistöläiseksi marttyyriksi ja syyttää yhteiskuntaa tai ”enemmistöä” sortamisesta. Nimittelee heitä diktaattoreiksi jne. Tämä logiikka antaa ymmärtää, että mielestäsi ihmisoikeuskysymykset eivät edes ole mitään todellisia ongelmia vaan pelkästään poliittista retoriikkaa, mitä itse harrastat.
Raflaava mutta myös varsin osuva kirjoitus. Pienenä sivuhuomautuksena lisättäköön, että Teoston edustamista 26 000 musiikintekijästä vain murto-osa nettoaa enemmän kuin 1000€ Teoston maksamia tekijänoikeuskorvauksia vuodessa. Puhutaan todellakin vähemmistöstä, jota mm. Suomen verottaja ja KELA eivät halua ymmärtää, koska lainmuutokset koskettavat kuulemma liian harvoja kansalaisia.
Liian usein suomalaisia musiikintekijöitä ja näitä edustavia etujärjestöjä dumailevat tahot eivät vaivaudu selvittämään faktoja. On kuvaavaa, että moni verkkoaktiivi väitti kiven kovaa viime syksyn hyvitysmaksuväännön yhteydessä Teoston olevan liikevoittoa tavoitteleva osakeyhtiö. Yhtä lailla epäilen kuinka moni näistä hahmoista oli myöskään perehtynyt omakohtaisesti piraattien kirjallisiin julkaisuihin. Itse olen muuten kyseisen merkkiteoksen lukenut kannesta kanteen.
Vikaa on toki meissä järjestäytymättömissä musiikintekijöissäkin. Enkä missään nimessä ole sillä kannalla, että meidän etujärjestömme tulisi käyttää vähät resurssinsa jatkuvaan käräjöintiin.
Mutta yhteiskunnallisesti Suomeen kyllä kaivattaisiin peräänkuuluttamaasi asennemuutosta. Ainakin mikäli halutaan, että me pelimannit viihdytetään kansaa vielä tulevaisuudessakin. Tosiasiassahan asia koskee kaikkia luovaa sisältöä tuottavia suomalaisia freelancereita, eikä pelkästään ”lauritähkiä” ja ”markusnordenstrengeja”. Vastapuolella ovat ne todelliset liikevoittoa tavoittelevat ja tekijänoikeuksia rohmivat konsernit. Sikäli piraattien maalailemat David vs Goljat -tulkinnat ovat silkkaa fiktiota. Jos vapaa tiedonvälitys Suomessa tarkoittaa sitä, että freelancer toimittaja/kuvaaja joutuu automaattisesti antamaan mediataloille vapaat ja rajoittamat oikeudet julkaista töitään ja editoida niitä mielensä mukaan, ilman mitään juridista vastuuta, niin aika heikoilla vesillä ollaan. Suomalaisena esimerkiksi häpeän oikeuslaitostamme, joka on pariinkin otteeseen viime vuosien aikana osoittanut konkreettisesti suojelevansa enemmin isoa mediataloa kuin pientä tekijää.
Ps. Omaan toimentulooni Disneyllä ja kumppaneilla on harvinaisen vähän vaikutusta
Teosto elää vuotta vielä 1999 ja on jäänyt jälkeen ajasta. Itse tuotan musiikkia ja en näe siinä mitään hyvää. Uskomaton pulju:( näin kevyesti sanottuna. Isot yhtiöt sanelee ja muut ruikuttaa. Se on vain kiinni siitä onko sinussa SITÄ vai ei. Eli lyöt läpi tai sitten olet keskikastia ja saat ”hiluja”
JD ihan näin vain kuriositeettinä: millaista musaa sä tuotat ja miten sä keräät sen käytöstä korvaukset?
No mutta JD hyvä:
Jos et näe tuottamassasi musassa mitään hyvää, niin mikset lopettaisi. (?)
T: keskikastista ylöspäin
Ehkä tuommoinen retoriikka vetoaa johonkin kohderyhmään, mutta valitettavasti monet ihmiset vallan hyvin ymmärtävät, mikä on tekijänoikeustulojen jakauma suurten mediayhtiöiden ja tekijöiden välillä. Silloin tuollainen puhe kääntyy itseään vastaan.
Itse suosisin tekijänoikeuden vertaamista omistusoikeuteen.
ELVISin tämänhetkinen slogan ”Biisi on mun ansio” on ärsyttävän huono.
Sitten vielä ottaa päähän se, että alan järjestöt eivät ole ehtineet propagoida kuin taloudellisten oikeuksien puolesta. Moraalisten oikeuksien valvominen on jäänyt heikoksi ja varsinkaan suuri yleisö ei tiedä niistä mitään eivätkä välttämättä monet tekijätkään.
Hannu kun kovasti huutelee oikeudenmukaisuuden perään, niin voisitko avata vielä sitä, miten oikeudenmukaisuus toteutuu hyvitysmaksujen kohdalla?
Teille kerätään hyvitysmaksuja tietyistä tuotteista täysin vailla perusteita ja täysin EPÄoikeudenmukaisesti. Vai löydätkö kenties jotain hyviä perusteluja sille, että kuluttaja joutuu maksamaan tyhjistä levyistä ja ulkoisista kovalevyistä ym. hyvitysmaksuja? Niin, et löydä – eikä kukaan muukaan pysty sitä osoittamaan oikeudenmukaiseksi. Siitä huolimatta meillä on tällainenkin järjestelmä voimassa. Siivoaisitte nyt sen oman pesän ensin, ja aletaan sitten keskustella siitä, mikä on oikeudenmukaista, jooko?
Vähän jatkoa itselleni.
Olen siis täysin todennetusta kopioinnista tapahtuvan hyvitysmaksun kannalla. Nykyinen järjestelmä kuitenkin sotii kaikkea oikeustajua ja moraalikäsitteitä vastaan. Anssi Kelan, Arja Korisevan, tai yhdenkään muun artistin ei oikeudenmukaisuus periaatteita mukaillen kuulu saada senttiäkään medioista, joille minä tallennan valokuviani tai videoitani. Sisällöntuottajat etujärjestöineen kehitelkööt tuotteensa niin, että kuluttajat maksavat todellisesta kulutuksesta, eikä kuvitteellisesta. Tätä voi aivan hyvin verrata siihen, että kaupan kassalla lyödään joka käynnin yhteydessä 0,20€ hyvitysmaksu kaupan sähkölaskusta, asiakas kun saattaa kuitenkin avata sen pakastealtaan kannen – tai sitten ei.
Itselleni oikeudenmukaisesti toiminen aiheutti taannoin suuret kustannukset, kun ostin kotiin serverikoneen ja rutkasti kovalevyjä. Siihen aikaan ei ainakaan vielä sisäisistä kovalevyistä joutunut maksamaan tuota epäoikeudenmukaista hyvitysmaksua. Nyt on lapsista otetut kuvat ja videot hyvässä tallessa, eikä joutunut tukemaan teidän mafiaanne. Kalliiksi tosiaan tuli, mutta kyllä sitä periaatteistaan miehen kuuluu kiinni pitää. Pitäkää tekin tuosta oikeudenmukaisuudesta kiinni, ja luopukaa näistä rikollisuuden tunnusmerkitä täyttävistä ryöstö-oikeuksistanne. Sen jälkeen voi tulla puhtaalla omatunnolla julkisesti itkemään vähemmistönne polkemisesta, ja odottaa vastapuoleltakin puolueetonta reagointia.
*Huokaus*
Mikko, hyvitysmaksuista olen kirjoittanut pitkälti jo aiemmin:
http://hannuoskala.fi/2010/12/hyvitysmaksuista-osa-3/
En kannata nykyistä pisteveron kaltaista hyvitysmaksujärjestelmää. Se ei ole tätä päivää. Hyvitysmaksulle sinällään on hyviä perusteita, niin paljon yksityistä kopiointia ihan tutkitusti tapahtuu. Mutta todellakin, jos mielipiteeni kiinnostaa, niin kannattaa tsekata tuo aikaisempi blogaus.
Taidettiinpa siellä asiasta keskustella. Voit tietysti yksityisenä henkilönä olla järjestelmästä mitä mieltä tahansa.
Tässä postauksessasi kuitenkin puolustat tekijänoikeuksia vähemmistöjen etuna. Ehkäpä hyvitysmaksut ovat mielestäsi samanlaista hyväksyttävää ”positiivista syrjintää” kuin mitä tiettyihin muihinkin ryhmiin Suomessa toteutetaan? Minä en ole yhtään minkäänlaisen syrjinnän kannalla. Tämänhetkinen käytäntö syrjii kuitenkin valtaosaa väestöstä. Siitä emme varmaan koskaan todenperäistä tulosta saa, miten suuri ongelma kopiointi on. Se ei silti ole peruste millekään mielivaltaiselle verotukselle koskien jotain tuoteryhmiä, joita ei ole yksinomaan siihen tarkoitukseen kehitetty, eikä yksinomaan sellaisena käytetä. Hyvitysmaksut – kuten mainitsitkin – ovat hyvä juttu, kunhan niitä peritään toteuman mukaan oikeudenmukaisesti. Eli hyvitysmaksulle nykymuodossaan EI ole hyviä perusteita, puolueettomia sellaisia.
Tämä huokauksesi kommenttiini antaa hyvän kuvan alan tilanteesta, kaikissa muissa on vikaa, ei meissä.
Unohtui edellisestä vielä sellainen pieni yhteenveto, että mielestäni on todella tekopyhää puolustella jonkin pienen vähemmistön oikeutta harjoittaa epäoikeudenmukaista kuppausta enemmistöä kohtaan. Tehdään se sitten verovaroja siirtämällä heille/etujärjestöilleen tai nykyisin välinein.