Viikkoa ennen ennakkoäänestyksen alkua vaalijulisteet ilmestyvät katutilaan kuin tyhjästä. Joku ne kuitenkin liisteröi ja telineisiin kantaa. Meillä Vihreillä liisteröinnistä vastaavat perinteisesti Vihreät nuoret ja kuskailusta puolueen aktiivit. Minulle niiden roudaaminen alkaa jo olla jonnin sortin vaaliperinne. Muutama tunti ajelua ympäri öisen Helsingin ja leppoisaa jutustelua hyvässä seurassa tulee vaalien alla enemmän kuin tarpeeseen.
Vaikka kaduilla on ollutkin Helsingissä mukava kampanjatunnelma, niin tänä vuonna ainakin meidän vaalijulisteitamme on rikottu ennätysmäärä. Syitä ilkivallan lisääntymiselle en lähde arvailemaan, mutta ikävää se on, etenkin jos tihutyöt vielä kohdistuvat ruotsinkielisiin ja maahanmuuttajiin. Tyhmää on myös se että puolueen aktiivien ja työntekijöiden, joiden tulisi olla kampanjoimassa, aika tuhraantuu julisterumban pyörittämiseen.
Julisteiden jakelua Helsingissä tulee uudistaa seuraaviin vaaleihin mennessä.
Helsingissä julistepaikkoja on 212 ja Vantaalla vain noin 50 – vähempi varmaan riittäisi Helsingissäkin. Noin sata julistetta kattaisi kaikki tärkeimmät julkisen liikenteen solmukohdat ja kauppakeskukset.
Täytyy kysyä mitä tekoa katujulisteilla nykyisin edes on? Aniharva julisteen perusteella ehdokasta tai puoluetta valitsee. Ja mainosformaattina pahvinen ulkojuliste on aika kasaria.
Tällä kertaa syyllinen oli varmaan tuuli.
Ei niistä silti tyystin kannata luopua. Niillä on kaksi tehtävää.
Ensinnäkin ne tuovat vaalit katukuvaan. Toinen ja paljon tärkeämpi syy on se, että vaalijulisteet tarjoavat edes kuvitteellisen tasaisen pelikentän. Sekä Terttu Savolalla että Kokoomuksella on molemmilla samat 80cm * 120 cm tilaa mainostaa aatettaan ja ehdokkaitaan.
Jos Helsinki toimisi kuten Vantaa, joka hoitaa keskitetysti kaikkien puolueiden julisteiden painon ja paikalleen laittamisen, olisivat kaikki 19 vaaliliittoa ja puoluetta edes kuvitteellisesti samalla viivalla. (Puolueet kustantavat julisteiden painamisen itse.) Samalla kaikkien julisterumba helpottuisi ja puolueet voisivat keskittyä kampanjointiin roudailun sijaan.
”Ei niistä silti tyystin kannata luopua. Niillä on kaksi tehtävää.”
Voi niille keksiä toki muutakin tekemistä. Itse olin 2011 eduskukntavaalien jälkeen järkkäämässä ainejärjestöni nimissä vappushokkelo-lastentapahtumaa. Havaittiin, että temppurataan piti saada jotain vaneria tai vastaavaa. Haettiin Viikin Prisman edestä lojuvia vaalimainoksia. Eka vihreiden kyltti, puolitettiin sen MIPS-luku ja eihän heitä kierrätys haittaa, toisena persujen kyltti samasta syystä eli siis vittuillakseen, kolmantena oliko vasureiden vai köyhien asialla, sillä köyhiä vapaaehtoistyöläisopiskelijoitahan me oltiin.
Oikein hyvin toimivat, eivät uponneet lapset vaahtomuoviin.
:)