Vihreä puoluevaltuuskunta hyväksyi eilen puolueelle tuoreen demokratiaohjelman. Se sisältää monia hyviä ajatuksia demokratiasta, avoimuudesta ja kansalaisvaikuttamisesta. Kannattaa tutustua. Uutisoinnin kärjeksi on näköjään valittu ehdotuksemme rotaatiosäännöstä:
Eduskuntaan, europarlamenttiin ja kunnanvaltuustoihin on säädettävä kolmen vaalikauden rotaatio eli edustajan on sen jälkeen pidettävä kyseisestä toimesta vähintään yhden vaalikauden tauko.
Ja ah miten tämä viaton ajatus onkaan sitten heti väärinymmärretty.
Vasemmistoliiton Sirpa Puhakka kantaa huolta siitä miten ”ei olisi hyvä, jos esimerkiksi nuorena politiikkaan lähtevien toiminta rajattaisiin muutamiin vuosiin.” Huokaus. Eihän yhden vaalikauden tauko tarkoita sitä että 20-kymppisenä kansanedustajauransa aloittanut ei saisi koskaan yli 32-vuotiaana olla Arkadianmäellä töissä.
Sosiaalidemokraattien mielestä ”ihmisten mahdollisuuksia osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ei pidä lähteä tällä tavalla keinotekoisesti rajoittamaan.”
Ikäänkuin rotaatiosääntö olisi Suomessa täysin ennenkuulematon ajatus. Kun ei se ole. Tarja Halonen ei voinut jatkaa kolmatta kautta vaikka olisi ehkä halunnutkin. Tai ehkä jopa ”kansa” olisi halunnut. Presidenttimme toimikaudet on hyvästä syystä rajattu kahteen. Ai Miksi? Koska Kekkonen. Sama vallan keskittymisen ongelma koskee myös kansanedustuslaitosta ja kunnanvaltuustoja.
Meillä Vihreissä rotaatiosääntö on jo sisäisesti käytössä. Esim. Helsingissä Vihreä valtuutettu ei voi olla yli kahta kautta peräkkäin saman lautakunnan tai kaupunginhallituksen jäsen. Paitsi että tämä periaate antaa tuoreille naamoille vastuullisia paikkoja, se tekee hyvää myös koko puolueelle – jaetaan vastuuta ja opitaan näkemään yhteiskuntaa monelta eri kantilta.
Rotaatiosääntö tekisi hyvää myös koko suomalaiselle demokratialle. Hyvä veli -verkostot ja maan tavat jäisivät syntymättä, tai ainakin niiden ylläpito olisi vaikeampaa kun vallanpitäjät vaihtuisivat useammin. Toivottavasti keskustelu rotaatiosta on vasta alkanut.
Presidentit eivät ole oikein verrattavissa kunnanvaltuutettuihin ja kansanedustajiin. Rotaatiosäännössä olette tietysti sivuuttaneet esimerkiksi lautakuntien pj:t / kunnanhallitukset, joilla on enemmän valtaa kuin rivivaltuutetuilla. Samoin sen, että kolmella vanhalla suurella puolueilla on antaa aktiiveilleen tai luottohenkilöilleen suojatyöpaikkoja, joita esim. vihreillä ei ole. Pelkään, että rotaatiosääntö toteutettuna johtaisi vain demokratian vähenemiseen, siihen että puolueiden koneiston luottohenkilöille pedattaisiin välikausiksi luottopaikat, joihin ei kansa pääse vaikuttamaan.
Minä totean näin pienen kunnan valtuutettuna, että säännöt tekisivät minusta 31-vuotiaana vaalikelvottoman kunnanvaltuustoon.
Käytännössä tämä tarkoittaisi muutenkin vähäisen poliittisen uran loppua, koska ihan tutkimustenkin mukaan on paljon helpompi pitää vanhoja äänestäjiä kuin hankkia uusia. Poissaolo vaaleista luovuttaisi äänestäjät muille ja neljä vuotta poissa luottamustehtävistä (niitähän annetaan käytännössä vain ehdolla olleille) tarkoittaisi myös surkeaa näkyvyyttä koko kauden ajaksi, joka varmistaisi sen, että ainakaan en tulisi uudestaan valituksi.
Joku voisi muuten vähän tutkia, kuinka moni vihreä valtuutettu Suomessa on kolmannella kaudellaan tai useammalla. Oma arvioni on, että jos olisimme noudattaneet sääntöä kunnallisvaaleissa, olisimme hävinneet äänistämme 10 – 20 %, useilla pienillä paikkakunnilla paljon paljon enemmän.
Rotaation periaate on hyvä, itse asiassa se on vihreiden alkuperäisiä ajatuksia 1980-luvulta asti. Rotaatio on nimenomaan demokraattisen järjestelmän kannalta oleellinen, sen yhteydessä ei kannata ajatella liikaa yksittäisen puolueen etua/haittaa. Rotaatio ei suinkaan lopeta politiikantekoa 12 v. jälkeen, on muitakin tapoja osallistua politiikkaan kuin vaaleilla valitut tehtävät – ja paluu on aina mahdollinen.
Rikulle: Miksi rotaatio tekisi kenestäkään kelpaamatonta kunnanvaltuustoon?
Koko ajatuksen pointti on nimenomaan siinä että vanhoja äänestäjiä on helpompi pitää. Toisin sanoen ihmiset äänestävät tuttua ehdokasta ja juuri tästä tavasta äänestäjät olisi ravisteltava irti. Mikään ei sano etteikö aktiivinen poliitikko voisi tehdä hyvää työtä kentällä kuin kentällä (saaden täten näkyvyyttä ja jatkuvuutta) olematta valtuutettu. Jos näin ei olisi, miten koskaan voitaisiin saada uusia valtuutettuja?