Kuuntelin eilen amerikkalaista podcastia jossa Yhdysvaltain armeijan tutkijat pohdiskelivat tekoälyn vaikutuksia sodankäyntiin. Paljon meni ohi korvien ja ymmärryksen, mutta jossain vaiheessa eräs upseereista kertoi selvästi innostuen että miten tekoälyn mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin vain sensorit ja sodan ”kineettinen ulottuvuus”. Että tekoälyn ja robotiikan avulla voisi esimerkiksi viedä Afganistanissa terveydenhuollon kaikkialle, sinnekin mihin se ei nykyisin voi ulottua.

Anna mun kaikki kestää. Yhdysvaltain sotaretki Afganistanissa on kestänyt jo 17 vuotta ja maksanut arviolta noin triljoonan (tuhat miljardia). Vuosikustannus yhä noin 45 miljardia taalaa, 39 miljardia euroa. Tämä on noin 1260 euroa per jokainen afgaani vauvasta vaariin joka vuosi.
Ja nyt sitten joku sai mahtavan idean että mitäs jos vietäisiinkin terveydenhuoltoa ja tämä on mahdollista nyt kun on tämä t e k o ä l y.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ihan varmasti tekoälyllä voidaan ratkoa ongelmia tavoilla, joita emme ehkä edes vielä osaa kuvitella. Mutta ei Afganistanin ongelmien, etenkään terveydenhuollollisten, ratkomiseen tarvita tekoälyä. Tarvitaan kehitysapua, koulutusta, lääkkeitä.
Tekoäly tuntuikin tuossa keskustelussa olevan jälleen jonkinsortin ”Deus ex machina”, pelastava enkeli joka ratkoo kaikki ongelmat.
Sama vaivaa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Haluamme että jokin pelastaa meidät, hopealuoti, jumala. Jotain mitä emme vielä ole keksineet. Ihan kohta insinööri sen keksii.

Ei me tarvita enää mitään uusia keksintöjä. Kyllä me tiedämme mitä pitää tehdä ja miten se voidaan saavuttaa. Tiedämme jopa paljonko se noin suurinpiirtein maksaisi. Vaikka ”kustannus” on aika kuvitteellista – kaikki ”kulu” kun jossain kohtaa talousjärjestelmäämme muuttuu aina työksi ja hyvinvoinniksi.

Tänään uutisoitiin suurimman osan Afganistanin (sisäisistä) pakolaisista olevan liikkeellä ei sodan vaan kuivuuden vuoksi. Kuivuuden, joka voi hyvinkin olla ilmastonmuutoksen tuomaa. Samaten Syyrian kriisin taustalla oli isona tekijänä vuosia jatkunut kuivuus. Ilmastonmuutoksella on jo nyt suoria vaikutuksia myös Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja asemaan.

Ilmastonmuutoskeskustelussa pitäisi puhua enemmän ihmisoikeuksista, koulutuksesta, demokratiasta ja kehitysavusta kuin vempaimista tai tekoälystä. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole vain insinööritiedettä ja taulukkolaskentaa. Ja rahallista satsausta tulisi verrata vaikkapa hävittäjähankintaamme. Meillä, Euroopalla on maailmalla on varaa tähän.

Ja sitä pelastavaa hopealuotia on turha odotella. Se lienee pysyvästi 50 vuoden päässä. Jotain tartteis tehrä nyt.