Nyt tässä on pari päivää ehtinyt pureksia lopputulosta, niin parempi varmaan kirjoitta paperille. Tai näyttöhän tämä on. Mikä lie. Internetin sähköinen ilmoitustaulu. Varoitus, n. 15000 merkkiä. Mutta täältähän ei tila lopu kesken!
Analyysissa kolme osaa: oma tulos, Helsinki-keskeinen vihreiden tulos ja tulevaisuus – oma ja puolueen.
OMA TULOS
Menipäs paskasti. Aavistin kyllä että jään rannalle, mutta oletin että olisin saanut pari sataa ääntä enemmän. Oma arvaus oli n. 700-800 ääntä. Olin kuitenkin ollut ns. aktiivinen eri puolilla, ml. valtakunnallinen media ja ollut tavattavissa jollain tapaa myös vaalien välillä. Mutta ei riittänyt ja näin kävi.
Keskeisin syy oli se että tein kalliin mutta paskan kampanjan väärillä teemoilla.
Kuvittelin äänestäjien olevan kiinnostuneita siitä kuvasta mikä minulla on itsestäni.
Kuvittelin olevani ”yleispoliitikko” joka voi puhua mm. ilmastonmuutoksesta, joukkoliikenteestä, rakentamista ja kulttuurista. Mutta nämä teemat jäivät liian ylätasoisiksi enkä onnistunut löytämään niille yleisöä. Myös puolueen yleiskannatus iski ehkä juuri ”yleispoliitikkoprofiiliin”.
Olisi pitänyt tarjota sitä mistä äänestäjät ovat kiinnostuneita. Tajusin vasta aivan viimeisellä viikolla että esim. parklet-kysymys oli tosi resonoiva.
Keskeisin epäonnistumiseni on kulttuuri. Olen aina ollut kulttuuripolitiikko ja olen vastakin. Olen tosi konkreettisesti onnistunut taistelemaan lisää resursseja kulttuurille Helsingissä ja luomaan jopa rakenteellisia muutoksia, näkymättömän työn lisäksi. Mutta se ei näkynyt, etenkin kun kulttuuriväkeä, esittävän taiteen työn tekijöitä, muusikoita, tanssijoita vitutti, syystäkin.
Se että työn tekemisen mahdollisuudet viedään Krista Kiurun toimesta ei ollut minun vikani, ja vaikka tunsin tilanteesta tuskaa, en kyennyt muuttamaan vitutustani sanoiksi, kuviksi ja teoiksi. Osin siksi että kun olin ns. puolueen soturi ja valtuustoryhmän vpj, koin että en voi ryhtyä haukkumaan omaa puoluettani saamattomuudesta hallituksessa.
Ja toisaalta siksi että en halunnut vain taputella päähän ja tarjota sympatiaa. Olisin halunnut tehdä konkreettisia tekoja. Mutta niihin minulla (ja Helsingillä) ei ollut mitään mandaattia. Siksi olin asiasta liian hiljaa julkisesti – kulisseissa väänsin kyllä ministerien erityisavustajien kanssa. Joitain teemoja nousi työni ansiosta jopa hallituksen pöydälle. Mutta en siitä sitten kertonut. Olisi varmaan pitänyt. Jälkiviisaus, paras viisaus!
Toinen henkilökohtainen tekijä on muutto alueelta toiselle. 2017 sain vielä kohtuullisen merkittävästi ”paikallisia ääniä” Hertsigasta, nyt muutin Ogeliin ja paikallinen panokseni oli todella surkea. Myös kk-palkkaista työtä tekevänä vuoroviikkoisänä katukampanjan tekeminen oli tosi vaikeaa.
Kolmas sitten tietysti ihan vaan sekin että ehdokkaana ”freelance-muusikko” iskee Vihreällä listalla paremmin kuin ”senior consultant”. LOL.
Paljon minun henkilökohtaista märehdintääni mielekiintoisempaa on kuitenkin puolueen yleistilanteen spekulointi ja sitähän on ansiokkaasti jo tehnyt niin Ville Niinistö kuin moni muukin.
HELSINKI JA VIHREÄT
Vihreät hävisivät Helsingissä 12229 ääntä. Se on paljon ja on hyvä miettiä mistä se johtui. Toisaalta kuitenkin nyt vaikuttaa siltä että ainakin minun kuplassani mietitään lähinnä Vihreiden tappiota kun myös Kokoomus hävisi 6559 ääntä, merkittävää sekin.
Useimmat analyysit ovat keskittyneet vain yhteen seikkaan kerrallaan. Vihreät eivät puhu taloudesta! Vihreät ovat liian vasemmalla! Vihreät ovat liian oikealla! Vihreät ovat liian vähän siinä suunnassa missä haluaisin heidän olevan!
Minä väitän että Vihreät hävisivät ääniä joka suuntaan. Vasemmalle, oikealle, eteen, taakse ja kotisohvalle. Pitää kuitenkin miettiä miksi ääniä hävittiin mihinkin suuntaan ja millaisia määriä, jotta voisi miettiä miten tulosta voisi jatkossa parantaa. Olen jaotellut tappiomme syyt viiteen osatekijään.
1. Vaaliohjelma, visio, hallitusvastuu ja Pormestariehdokas
Rakastan Annia. Hän on ihan älyttömän pätevä poliitikko ja ihana ihminen. Tajusin kuitenkin jo pari viikkoa ennen vaaleja ettei kampanja vedä. Sen näki jo sosiaalisen median tykkäysmääristä. Oli myös olo että meidän puolueemme ja ryhmämme ei kovin näkyvästi tukenut Annia, emme osanneet perustella miksi pitäisi äänestää juuri Annia Juhanan sijaan.
Tai yleisemmin Vihreitä. Mikä olisi se yksi lause mikä meidät erottaa vihreistä, sdp:stä tai Kokoomuksesta? Mihin viesti kiteytyy?
Niinpä. Tosi vaikea kysymys helposti vastattavaksi. ”Olemme esittäneet 20% enemmän suojeltavaksi kuin Kokoomus asumisen ja maankäytön ohjelmaneuvotteluissa” ei ole oikein slogan. Siksi yritin epätoivoisesti viimeisellä viikolla liekittää #siksianni -kirjoituksia, joita sitten kiltisti ryhmäjohtomme ja muut puolueen soturit kirjoittivatkin. Mutta eivät ne levinneet, ei niitä jaettu. Ei ollut tarttumapintaa. Ei syntynyt flowta, joka johtaa voitokkaaseen kampanjaan, innostaa yli puoluerajojen.
Perusongelma näkyi jo vaaliohjelmassamme. Se on listaus hyviä ja kivoja juttuja. Minä voin allekirjoittaa niistä lähes jokaisen. Mutta niistä ei muodostu selkeää yhtenäistä tarinaa, jossa jokainen askel perustelee seuraavan. Ohjelmassamme ei ole visiota vaikka siellä on visioita.
Tuntuu varmaan tosi politrukilta, mutta mä väitän että Helsingin vihreiden pitäisi jumpata tosi isosti ohjelmatyön ydintä ensi vaaleja varten. Löytää se aattellinen ydinjuuri, josta kaikki muut politiikkatoimet versovat. Silloin kaikki on paljon helpompaa. Viime vuosikymmenien suuret poliittiset menestystarinat ovat osin perustuneet ohjelmatyölle: niin Kataisen Kokoomus kuin persutkin – heillä se ohjelma vaan kirjoitettiin Scriptassa eikä joukkoistettuna puolueorganisaatiossa. Tämä työ on pitkälti tekemättä.
Lisäksi meitä tietysti painoi hallitusvastuu, 2017 olimme ärhäkkä oppositiopuolue. Lisäksi olemme olleet näkymätön hallituspuolue. Sisä- ja ympäristöministerimme ovat varmastikin hoitaneet tonttejaan hyvin, mutta ulospäin se ei säteile. Miten on mahdollista että turvenuijat saivat kaiken, mutta rokotteet jäivät kohdentamatta ja tapahtuma-ala oli säpissä?
2. Vasen, feministit, kasvatus- ja koulutus, Helsinki-lisä
Viime syksyn budjettineuvotteluissa suostuimme Kokoomuksen vaatimuksesta leikkaamaan kasvatuksesta ja koulutuksesta 20 miljoonaa euroa. Se olisi pitänyt heti kertoa suoraan. Että leikkaus on leikkaus…
…Sillä ei ole mitään väliä että neljän vuoden valtuustokaudella olimme lisänneet toimialan vuotuisia menoja 170 miljoonaa euroa, 14% ja rakentaneet 4000 päiväkotipaikkaa. Ei mitään. Narratiivi oli valmis ja selvä: Kokoomus ja Vihreät leikkasivat, budjettisovusta irtautunut Vasemmisto oli täynnä oikeamielisiä pelastajia.
Tässä narratiivissa meidän Vihreiden keskeinen moka oli se ettei sitä pysäytetty. Ja ainoa tapa pysäyttää tämä olisi ollut heti syksyllä kertoa tosiasiat kuten ne ovat. Että kyllä, tämä oli leikkaus. Miksi se tehtiin ja miksi siihen suostuttiin. Nyt valittu spinnaus-linja vain pidensi tuskaa ja piti haavan vuotavana vaaleihin saakka. Ja siellä oli kiva vasemmistoliiton kellokkaiden huljutella puukkoa. Eikä siinä mitään! Juuri niin minäkin olisin tehnyt jos vastaava avohaava olisi ollut heillä. When all else fails, try truth.
Tämän rajapinnan merkitys oli kohtuullisen suuri ja näkyy erityisesti mm. Emma Karin henkilökohtaisessa tuloksessa. Kun poliittinen profiili perustuu pienten puolustamiselle, mikään edes näennäinen ”leikkaus” ei sovi narratiiviin. Ja näin äänet siirtyivät varmastikin pääosin vasemmistoliitolle. Samaan kulmaan osuu tietysti myös Minja Koskelan rakettimainen nousu. Hänen äänensä voi melkein suoraan laskea yhteen Feministien ja Emman menettämistä äänistä. Toisaalta tämän narratiivin nousu näkyy Johanna Nuortevan nousuna valtuustoon: opettaja ja aktiivinen vastaääni asiassa.
3. Vastaisku uusurbanismille ja lähiluonto
2010-luvun alkupuolella me Vihreät omistimme kaupunkipolitiikan. Meillä oli tarjota uusia ratkaisuja ja olimme ns. ”isossa kuvassa” osa yleiseurooppalaista uusurbanismia, jossa kaupunkitalouden ja liikennetutkimuksen suositukset siirrettiin toimintaan – kaavoitukseen, strategioihin ja lopulta betoniksi. Pyöräily, ratikat, kaupunkibulevardit, kaupunkirakenteen tiivistäminen, kantakaupunkimaisen kaupungin rakentaminen yli 50 vuoden tauon jälkeen!
Uskon äänestäjistämme suurimman osan yhä allekirjoittavan tämän asialistan. Valitettavasti kaunis ajatus ja todellisuus eivät aina kohtaa ongelmitta.
Tällä valtuustokaudella Yleiskaavan 2016 linjaukset alkoivat siirtyä paperilta kohti betonimyllyä. Ja se tarkoitti vääjämättä massiivista rakentamista joka puolella kaupunkia. Ja vaikka yhä rakentamisen merkittävä valtaosa tapahtui vanhoille teollisuusalueille (Kalasatama, Jätkäsaari), syntyi lukuisia paikallisia narratiiveja (Pirkkola, Pajamäki, Rastila), joissa Vihreät nähtiin syntipukkina siihen että ”lähimetsä kaatuu”. Syyllisyyden sormi osoitti meihin erityisesti siitä syystä että ”imago-tasolla” Vihreiden oltiin ajateltu olevan luonnonsuojelijoita – JA OLEMMEKIN – tällä valtuustokaudella mm. suojeltiin isoja alueita luontoa Helsingissä. Mutta uusi luonnonsuojelualue Helsingissä on vaan tosi paljon vähemmän konkreettinen kuin se ikkunasta näkyvä metsikkö.
Tähän rakoon iskivät myös pari kansalaisliikettä, joiden saama äänimäärä jäi ennakoidusti lopulta vähäiseksi, mutta niiden suurin vaikutus oli narratiivin muokkaajana. Ne vahvistivat jatkuvalla somehuudollaan kertomusta että Vihreät ovat hylänneet lähiluonnon. Ja tämä vahvistus oli moninkertainen äänimäärään nähden.
Tämä ei ollut minulle henkilökohtaisesti mikään ongelma. Uskon minua aiemmin ja nyt äänestäneiden kyllä tienneen mitä mieltä minä olen betonista. Sitä tarvitaan.
Mutta puoluetta tämä rokotti. Luonto-listojen suurimmaksi saavutukseksi jääkin Leo Straniuksen tiputtaminen valtuustosta. Mikään muu ei oikein selitä Leon tiputusta yli 1300 äänestä alle viidensadan. Pyrrhoksen voitto! Leo oli yksi voimakkaimmista ja asiantuntevimmista luonnon puolestapuhujista, joka ymmärsi kuitenkin myös strategisen tason.
Lähiluonto-kysymys on sikäli todella mielenkiintoinen että tämä on aito poliittinen ja ideologinen konflikti jolle ei ole helppo keksiä ratkaisua. Nämä ovat usein binäärisiä ratkaisuja. Talo ei voi olla yhtäaikaisesti olla sekä olemassa että olla olematta.
On selvää että jos ilmastonmuutosta halutaan torjua, meidän on muutettava liikennejärjestelmämme kiskoille henkilöautojen sijaan ja rakennettava tiiviimpää kaupunkia. Ja kiskot ja tiivis kaupunki ovat sidoksissa toisiinsa. Samalla se vähentää maankäyttöä koko maan tasolla, eli suojelee luontoa toisaalla.
Toisaalta lähiluonto on ihmisille tärkeää ja sitäkin tulee suojella.
Näiden kahden intressin välillä tasapainoilu on todella haastavaa. En ole aivan varma voiko se edes onnistua. Onko urbanistien etsittävä uusi poliittinen koti? Helppoa se ei ole, niin autokeskeistä ja siten antiurbanistista kaikkien muiden puolueiden liikennepolitiikka on.
4. ”Oikeisto”
Moni on halunnut selittää Vihreiden tappiota liialla punaisuudella. Pitäisi siirtyä ”keskemmälle”. Tämä olisi minulle kaikkein luontevin selitys, toivoisin puolueeni olevan talouspoliittisesti enemmän keskustassa. Siksi suhtaudunkin tähän selitykseen epäillen. Tai ainakin että selitysketju on monimutkaisempi kuin vain yksinkertainen ”vasemmisto-oikeisto” -jana.
Vuoden 2017 kuntavaaleissa meillä oli ehdolla merkittävä määrä ”keskustaoikeistoon identifioituvia” naisia: Tuuli Kousa, Jasmin Hamid, Elina Moisio ja Kaisa Hernberg. He muodostivat myös ehdokasasettelussa selvästi näkyvän blokin. Ja nyt he kaikki luopuivat. Yhteensä he saivat 5127 ääntä, varsin merkittävästi siis.
Mutta ääniä tärkeämpää on jälleen narratiivi. Mitä meistä kerrotaan. Vuonna 2017 meillä oli erittäin ”oikeistolainen” kansanedustaja Antero Vartia, puheenjohtajana keskustakonsensusta uskottavasti edustanut Niinistö ja iso uskottavasti ”keskustaoikeistolainen” ehdokasjoukko. Näiden tekijöiden yhdistelmä oli riittävän voimakas tekemään uskottavaksi tarinan että myös se kauppakorkeakoulun käynyt nainen voi äänestää vihreää naista. Ääni ei mene kommarille.
Nyt narratiivi oli muuttunut vaikka ehdokkaat eivät niinkään. Yhä emme ole vasemmistoliitto, mutta julkisuudessa käyty keskustelu on korostanut miten köyhyystutkijan vetämä puolue on teemoiltaan ”aivan sama kuin Vasemmistoliitto”. Todellisuudessa olemme selvästi markkinamyönteisempi ja avoimempi erilaisille ratkaisuille kuin perinteiset vasemmistopuolueet, mutta jälleen: image is Everything, thirst is nothing. Ei tätä peliä voiteta selittämällä miten terveysasemien ulkoistusta nyt sitten meidän päätöksellämme ensimmäistä kertaa kokeillaaan. Kyse on ajatuksesta, luottamuksesta, ”luvasta äänestää” (licence).
Ja tämän vuoksi meiltä vuosi ääniä oikealle, Kokoomuksen droppi oli selvästi pienempi kuin mitä itse ennakoin. Ne olivat ne meiltä tulleet lahjaäänet.
Tässä on mielestäni myös yksi osasyy sille että miesehdokkaiden äänimäärät droppasivat enemmän kuin naisehdokkaiden. Tämä keskustaoikeistolaisuus antoi useammille miehille mahdollisuuden, luvan, äänestää vihreää.
Mitä tälle sitten on tehtävissä? No ensin tietysti puolueen pitää jumpata ajatus siitä että halutaanko sille tehdä mitään? On ihan ok strateginen valinta radikalisoitua vasemmalle. Itse en usko että siellä on enää paljon lisä-ääniä jaossa. Keskustassa on. Me voimme olla uudet demarit jos haluamme olla, mutta se ei tapahdu itsestään. Haluammeko olla iso ja vastuullinen vai pieni ja ärhäkkä?
Seuraavaksi tulisi strategisesti nostaa usealla profiililla toimivia ihmisiä puolueen johtotehtäviin niin paikallis- kuin valtakunnan tasolla. Esim. puoluevaltuuston pj, ja valtuustoryhmän näkyvät tehtävät. Ja näihin tehtäviin valituilla pitää myös olla rohkeutta puhua markkinoiden puolesta kun on siihen hyvä paikka. Kaikki äänestäjämme eivät ole vasemmistolaisia. ja kaikkia ei kiinnosta vastuuton populismi. Kannattaa muistaa että yhä selvästi suurempi määrä helsinkiläisiä äänesti meitä kuin Vasemmistoliittoa.
5. Sohva
Me menetimme ison joukon äänestäjiä myös sohvalle. Tässä joukossa uskon olevan paljon kulttuurin tekijöitä, jotka eivät äänestäneet sitten ehkä Vasemmistoliittoa eivätkä Vihreitä. Vitutus oli niin suurta. Ja syystäkin. Sen minä ymmärrän.
Sohvalta heidät toivottavasti vetää seuraaviin vaaleihin jatkossa tehtävä politiikka. Kulttuurialan tekijöiden huomiointi, Veikkaus-rahojen täysmääräinen kompensaatio, uusien toimijoiden rahoitus jne.
Sohvalta heidät vetää myös karismaattisempi pormestariehdokas.
TULEVAISUUS
Mitäs jatkossa? Päivän politiikasta minun ei tarvitse enää vastuuta kantaa, joten en enää koe että minun tarvitsisi punnita jokaista twiittiäni puolueen tai ryhmän edun kannalta. Selvästi tämän päivän twitteristä päätellen en edes oman etuni kannalta. Jonkin verran aionkin siis vaan ”antaa palaa”. Olen enemmän oma itseni. Markkinaliberalismia luvassa!
Luottamustehtävähaussa laitoin raksit todella harvoihin mutta harkittuihin paikkoihin, jotka myös ovat ulkona päivän politiikasta. Mutta toivottavasti pääsen vähän pienemmästä kulmasta kehittämään Helsinkiä yhä parempaan suuntaan. Rakastan tätä kaupunkia.
Tämä kevät ja vuosi on ollut todella raskas. Kampanjan tekeminen vuoroviikkovanhempana myös. Samoin ylipäätään melko täyden poliittinen kalenteri (joka viikkoinen kh-ryhmä, kasko-lautakunta, kulttuurijaosto ja valtuuston kokoukset) on syönyt paljon ilta-aikojani. Olen laiminlyönyt lastani ja kiukutellut läheisilleni. Nyt aion ottaa vähän taukoa ja hengitellä. Huomenna mennään E:n kanssa Flamingoon vähän rypemään. Yritän olla enemmän läsnä enkä vain roikkua älylaitteella.
Lauran ja Silvian kanssa tehty Valtuusto-podcast oli mahtava henkireikä koko kauden ajan. Upeita vieraita ja keskusteluja. Se loppuu nyt varsin ymmärrettävistä myös ajankäyttöön liittyvistä syistä. 92 jakson tekeminen on vaatinut varsin paljon aikaa ja vaivaa vaikka kivaakin on ollut.
Puolueelleni toivon hyvää ja avointa ja rehellistä keskustelua vaalituloksesta. Mielestäni mikään yksittäinen seikka ei selitä Helsingin romahdusta, vaan se on useamman tekijän ”täydellinen myrsky”. Politiikan ydin ja arvomaailma on kuitenkin justisa kohdallaan ja kestää tarkastelun. Vihreä ryhmä on Helsingissä johdonmukaisesti – konkretian tasolla mm. vasemmistoa johdonmukaisemmin – pitänyt huolta vähäosaisista ja puolustanut niin luontoa kuin Helsingin tuleviakin asukkaita, heidän asuntojaan kun vain harva jaksaa puolustaa.
Yhteiskunnallista ajattelua, myös julkista sellaista, en aio lopettaa. Näitä traktaatteja tulee varmaan aika-ajoin niin tänne kuin muillekin alustoille. Lisäksi toivottavasti voin jatkaa julkista viisastelua siellä sun täällä, ehkä mediassakin.
Kiitos kaikille äänestäjilleni, teitä oli Tavastiallinen ja se on ihan mahtavaa! Kiitoksia luottamuksesta. Äänenne ei mennyt hukkaan. Hyvää kesää kaikille!
Hieno, analyyttinen ja aito kirjoitus. Vaikka tultiinkiin vaaleihin aika eri asemista, koin tulokset tosi paljon samoin kuin sinä.
Olen pitkälle samoilla linjoilla myös vihreiden linjasta ja mietin itsekkin tulevaa. Haluaako vihreät ”korjata” tilannetta ja näenkö itseni siinä. Minä uskon vahvasti että siinä RKP:n alapuolella olisi hyvä paikka vihreille ja se on paikka jossa uskottavalla ja kokonaisvaltaisella vastuullisuudella voi tavoittaa ison kasan äänestäjiä ja kansaa🤔
Saatanan tunarit. Ei mitään vihreää, vaan betoninharmaata.
Vihreät ovat vieraantuneet ns. tavallisista äänestäjistä. Heistä tulee vaikutelma elitistisestä ja itseään täynnä olevasta jengistä. Kannattaisi ehkä laskeutua alemmas sieltä kymppikerroksesta ja kuunnella vähän toisinajattelijoitakin. Jopa RKP tuntuu lähestyttävämmältä puolueella.
Tästä jäi pois se vaihtoehto, että aika moni – ml. minä – on huomannut, että itse asiassa oletkin aika mulkku. Et osaa keskustella ja kuunnella vaan paalutat mielipidettäsi totuutena. Olet ideologisesti markkinauskovainen ja väität, etteivät sen uskon nojalla tehdyt päätökset ole ideologisia päätöksiä. Tämä bullshit ei enää mene läpi. Lisäksi kyseessä ei ole mikään tittelipeli, jos konsultintyösi kavahduttaa tervejärkisiä ihmisiä: kun myyt konsultointia firmoille, joita et suostu nimeämään, ja samaan aikaan teet politiikkaa, jossa yhä suurempi osa vallasta viedään demokratian ohi firmoille, kyllähän se herättää vahvoja ja oikeutettuja epäilyksiä korruptiosta. Onneksi et ole enää mukana kähmimässä yhteistä omaisuutta ja kaupunkitilaa veroparatiiseihin rekisteröityjen keinottelijoiden käsiin. Ehkä hanurinsoitto on sinulle ”pikku-Sipilänä” kuitenkin se paras elämäntyö – kunhan jatkossa jätät kulttuuripoliittiset kähminnät ja siihen liittyvät ohivedot. This all being said: tervemenoa kepuun, se on sinulle oikea poliittinen koti.
Etsin yhtä sanaa, mutta sitä ei näy vaikka sillä meni varmasti monta ääntä. Se sana on Malmi.
Voi Vesa. Mä oon kertonut kannattavani Malmin rakentamista blogillani jo muistaakseni 2010 ja vastannut vaalikoneisiin saman suuntaisesti joka ikinen kerta. Ei se kuule Malmista johdu.
Ja jos johtuu, niin olen siitä ylpeä! 25000 uutta helsinkiläistä ansaitsevat puolustajansa.
Hienoa! Jatka vaan sitä ylimielistä besserwisseröintiä, mikä rökäletappionne aiheuttikin. Pysyttepähän jatkossakin poissa.
Meitä tänne Stadiin syntyneitä inhottaa tämä joka paikan kiveäminen ja betonointi. Moni on halunnut ikkunansa alle muutaman vehreän puun ja luontokaistaleen. Siitä syntyy edes jonkinlainen heiveröinen napanuora luontoon ja sen vuodenaikoihin. Kun ne puut viedään urbaanin ympäristön nimissä ja ns. vihreät ovat päättäjinä, se ei ole sitä politiikkaa, jossa haluan olla mukana. Viikissä täydennysrakentaminen vei meiltä satakielen laulun, josta saimme nauttia avaamalla ikkunan. Raidejokerin linjaus älyttömine mutkineen ja tasoristeyksineen maksaa vielä ihmishenkiä.
Malmin lentoaseman hävittäminen… syntilista on pitkä!
Eikä ympäristö suojellu sillä, että Stadi pakataan paksuksi ja korkeaksi. Helsingin Satama Oy ulostaa hankalat, vaaralliset ja myrkylliset rahtieränsä pikkuruiseen Loviisaan. Siellä Uudenmaan Vihreitten hallituksessakin vaikuttava vihreä ukko puolustaa Seveso-direktiivin mukaista kemianterminaalia. Hän on jopa ehdottanut kaupungin siirtoa Kiirunan malliin! Missä joukkopsykoosissa vihreät oikein ovat?
Täytyy vielä kommentoida tuota Hannun kommenttia tuosta 25000 uuden helsinkiläisen puolustamisesta. Siitä voi saada sellaisen käsityksen, että Malmin lentokentän puolustajat eivät puolustaisi helsinkiläisiä. Näinhän se ei tietenkään ole. Malmin lentokentän puolustajathan nimenomaan puolustavat uusia ja vanhoja helsinkiläisiä pyrkimällä säilyttämään lähiluontoa, toimivaa kaupunkia, sekä jo olemassaolevaa infraa. Malmin lentokentän puolustajat haluavat säilyttää Helsingissä joitakin vihreitä henkireikiä, eivätkä halua räjäyttää jokaista kalliota ja täyttää joka paikkaa betonilla. Asuntorakentamista tietysti myös kannatetaan jos se tehdään järkevästi, ympäristöä ja luontoa tieten tahtoen vahingoittamatta ja pyrkimättä tähtitieteellisen suuriin rakennuskustannuksiin.
Todella hyvä ja kattava analyysi. Olen käytännössä kaikesta samaa mieltä. Paitsi siitä, kannattaako twitterissä jatkossa lähteä ottomereilemään. Onneksi en ole itse enää ollut viime vaaleissa ehdolla, vaan olen voinut äänestää sua. Jatka omalla rehellisellä tyylilläsi! Mutta älä lähde sinne merelle kalastelemaan. Se on sitä samaa populismia, josta vasemmalle annoit aiheellista palautetta. Oikeistolainen versio samasta konseptista ei ole yhtään parempi. Ole aina Oskala!
Hei Hannu. Vesan tavoin minäkin etsin tuota “Malmi” sanaa kirjoituksestasi. Tämä sana on kuitenkin sellainen sana, jota Malmin lentokentän, lähiluonnon ja monimuotoisen kaupungin vastustajat eivät halua ottaa esille. Tämä johtuu siitä, että Malmin lentokentän muuttamista asuinalueeksi ei voi perustella järkisyillä. Ylen vaalikonetta selatessa tämä kävi hyvin selväksi. Melkein kaikki ne jotka kannattivat Malmin lentokentän rakentamista perustelivat sitä ainoastaan kertomalla, että “asia on jo päätetty”. Onhan se jo päätetty, mutta huonoja päätöksiä voi muuttaa. Muunmuassa Anni Sinnemäki kirjoittaa fb-sivullaan 3/3/2021siitä kuinka Helsingissä on rakentamispäätöksiä muutettu luonnon ja helsinkiläisten hyväksi. Tämän hän esittää positiivisena asiana. Jos huonoja päätöksiä ei voisi muuttaa niin meillä ei olisi enää Puu-Käpylää eikä Tukholman vanhaa kaupunkia, mutta kieltolaki olisi yhä voimassa.
Olen itse ollut viime kuukausina suuna päänä puolustamassa Malmin lentokenttää vähän joka paikassa. Vaalien jälkeen olen huomannut useilla alustoilla, että meitä Malmin puolustajia on aika lailla, mutta vihreistä on jostain syystä tullut betoniuskovaisia ,eikä heitä kiinnosta helsinkiläisten/malmilaisten mielipide eikä lähiluonto. Fatim Diarran facebook sivulla joku minunlaiseni kiteytti asian hyvin. Hän kertoi löytäneensä vihreämmän ehdokkaan toisesta puolueesta.
Hienoa, että nostit tuon rehellisyyden esille. Valitettavan harva seuraamani vihreä poliitikko on sitä vieläkään uskaltanut ottaa suorasanaisesti esille.
Itse olen äänestänyt vihreitä aina. Nyt ääneni meni ensimmäistä kertaa vasemmistolle. Ylivoimaisesti tärkein syy oli koulutusleikkausten spinnaus. Vielä itse leikkaus ei olisi ääntäni vienyt; politiikkaan kuuluu kompromissit ja omaa tahtoaan ei aina voi saada sellaisenaan läpi. Mutta häikäilemätön spinnausyritys, joka jatkui kaiken lisäksi käsittämättömän kauan, sai karvani pystyyn.
Vielä aivan vaalien alla monet edellisissä vaaleissa äänestämäni ehdokkaat jatkoivat vänkkäämistä ja spinnaamista somessa, vaikka kakka oli jo osunut tuulettimeen moneen kertaan. Hämmentyneille ja kiukkuisillekin omille äänestäjille syötettiin edelleen sanaa tuubaa ja mustamaalattiin vastustajaa, kiukuteltiin ja hyökättiin. Toki ymmärrettävä reaktio vaalien alla, mutta kuuntelu ja spinnauksen myöntäminen olisi ainakin omalla kohdallani vielä todennäköisesti kääntänyt kelkkani takaisin vihreisiin.
Olen pitänyt vihreitä luotettavana ja suoraselkäisenä puolueena. Nyt jouduin todenteolla kyseenalaistamaan tuon uskoni. Enkä pitkän kipuilun ja puntaroinnin jälkeen vain pystynyt äänestämään puoluetta, joka on niin härskin epärehellisesti toimistaan viestinyt. Kuten sanoit, leikkaus on leikkaus. Piste.
Aina vihreitä äänestäneenä päätös ei ollut itselleni helppo tai kevyt.
Toivon lämpimästi, että vihreät oppivat tästä episodista, ja palaavat suoraselkäiseen viestintään, myös ikävistä asioista. Toivon, että tulevissa vaaleissa koen voivani taas äänestää vihreitä.
Kiitos Hannu rehellisestä analyysistä tämän asian suhteen (ja muutenkin)! Tuntui todella raikkaalta tuulahdukselta. Arvostan.
Ja aurinkoa ja kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
En tiedä näistä vaalianalyyseistä. Osuuhan niistä paljon, mutta mielestäni kukaan ei ole päässyt ns. juurisyyhyn ja ratkaisuun.
Vihreät mokaavat siinä, kun tavoittelevat valtaa ja miettivät liiaksi ääniä. Eniten puolue on aikaansaanut valistusliikkeenä. Ympäristö ylipäänsä, ilmastonmuutos, eivät ne itsestään ole agendalle nousseet. Soininvaaran blogi ja LKH ovat luultavasti vaikuttaneet enemmän laupunkisuunnitteluun kuin yksikään poliitikko luottamusasemastaan käsin 2000-luvulla. Ja niin edelleen.
Ja sitten hallituksessa, siellä vihreät eivät saa mitään aikaan. Kaupunkilaispuolue ei pysty pitämään huolta kaupunkilaisten rahoista, kepu kuppaa. Turvetta tuetaan mielipuolisesti. Turkistarhaus jatkuu Suomessa, vaikka läntisen Euroopan valtiot lopettavat.
Ymmärrän henkilökohtaisella tasolla, että ministerimersu houkuttelee, mutta Vihreät saisivat enemmän aikaan, olisivat vaikuttavampia poliittisena liikkeenä, kun pysyisivät poissa kumileimaamasta sitä samaa eturyhmäpolitiikkaa, jota tässä maassa on SAKn, MTKn ja muiden kirjainyhdistelmien johdolla aina harjoitettu.
Valta ei luottamusasemissa, ei ainaakaan 10-15 prosentin puolueelle.
Yhden esiin nostetun syyn allekirjoitan: kaupunkilaismiesten äänet menevät, kun markkinaliberaalit poliitikot on ajettu puolueessa marginaaliin. Pursiaisen ja sitä ennen Soininvaaran hylkääminen oli monelle merkki, ettei korkean profiilin markkinaliberaalit kelpaa. Ihan ok keräämässä ääniä ja luomassa imagoa, mutta eivät päättämässä. Sinä, Hannu, ja esim. Kiesiläinen olisitte monille varteenotettavia ehdokkaita, jos puolueen linja olisi keskustalaisempi tai edes reilusti ympäri laitoja.
En sano, että puolueen linjan pitäisi olla markkinaliberaalimpi, vaan että sen ei pitäisi puolueessa olla keskeinen kysymys. Kokoomukseen mahtuu markkinaliberaaleja ja sitten puhdasta oligarkkitaloutta kannattavia, siis näitä yhteiset investoinnit, yksityiset voitot -linjan ”yrittäjähenkisiä” kuppaajia. Paljon mieluummin minä sosialistia äänestän kuin pro-bisnes -kuppaajaa. Sosialisteilla on yleensä sentään jalot tarkoitukset siinä rahan jaossa, pro-bisnes -kuppaajia ajaa puhdas itsekkyys.
Tietysti tasapainon hakeminen ja pitäminen tässä markkinaliberaali-sosialismi -kysymyksessä on vaikeaa. Puheenjohtajat etsivät mieluusti samanmielisiä ympärilleen. Vihreiden vahvuus oli joskus, että monenlaisia mielipiteitä mahtui, katto oli korkealla, joten uskon kyllä, että edellytykset onnistumiseen ovat olemassa. Se kuitenkin edellyttäisi vahvaa puheenjohtajaa, jolla olisi uskallus antaa valtaa myös erimielisille.
Jutussa ei mainita Malmin Lentokenttää sanallakaan vaikka se on varmasti suurin yksittäinen syy Vihreiden tappioon vaaleissa. Malmivaalit lehti jaettiin lähes jokaiseen kotiin, niin kyllä se varmasti rokotti ääniä, Plus kaikki muu luonnon tuhoaminen. Jo ympäristöliike Helsinki söi teidän ääniä yli 2000 kpl.- Vihreä liike on ajautunut todella kauas Vihreästä aatteesta. Pohjois Helsingissä on paljon äänestäjiä ja miksei muuallakin joille Malmi on todella tärkeä alue.
Hei Andy! Vihreiden Malmin lentokenttään kohdistama vaino oli varmasti suuri syy vaalitulokseen, mutta ei pidä unohtaa myöskään Kumpulan päiväkotia. Paikallisten asukkaiden rakastama kallio (viihtyisyyttä lisäävää lähiluontoa) piti räjäyttää, vaikka vieressä oli paremmin rakentamiseen sopiva hiekkakenttä. Olisi tullut halvemmaksikin. Sinnemäki perusteli tätä joillakin latteuksilla. Niin….ja sitten nämä kaupunkibulevardijutut…..
Ihan hyvää analyysiä ja nostan hattua tuollaiselle itsekriittisyydelle. Ole ollut kokoomuslainen yli 50 vuotta, mutta kerran äänestänyt vihreitä. Nyt se ei olisi tullut missään nimessä kysymykseen – on se niin eri puolue. Tuota betoninhalaamista en ymmärrä lainkaan. Kantakaupunkimainen rakentaminen ei ole järkevää eikö terveellistä. Varsinkin, kun asunnoista tehdään luolia, joista näkyy naapuritalon seinä. Se että Hesassa rakennetaan tiiviisti ei säästä yhtään vanhaa metsää tai merenrantaa muualla Suomessa. Päinvastoin sitä matkitaan muualla. Joutomaita puolestaan syntyy itsestään, kun maaseutu autioituu kovaa vauhtia. Kaupungissakin ikkunasta pitää näkyä puita ja vihreää. Se on korostunut korona-aikana. Jokainen vihreitä seurannut ei ymmärrä tuollaista politiikkaa. Valta on annettu rakentajille. Sen seurauksena rakennetaan pieniä ja kalliita asuntoja. Ja se henkilöityi näissä vaaleissa Sinnemäkeen. Saatte kiittää onnea, ettei teille käynyt huonommin. Jos äänestysprosentti olisi ollut korkeampi vihreiden suhteellinen osuus olisi laskenut.
Täys pelle tämä Oskala.
Kyllä kaikki kiteytyy siihen, että Vihreät ovat Anni Sinnemäen johdolla pistäneet maan tasalle kalliota, metsää ja niittyä, eikä loppua näy. Teillä oli paras mahdollinen paikka vaikuttaa siihen, mitä Helsingin kaupunkiympäristölle tehdään ja teitte sitten kaikkea sitä, mihin uskoin jonkun Rahamies Kokoomuslaisen ainoastaan kykenevän – pahimmissa painajaisissani – sillä erotuksella, että se olisi ollut heille huomattavasti vaikeampaa, sillä tokihan Vihreät olisivat siinä tapauksessa iskeneet kapuloita rattaisiin yhtä kiivaasti kuin mitä luonnonsuojelujärjestöt, Helsingin ympäristöliike ja asukasyhdistykset ovat nyt tehneet. Tilaisuus ei taida enää toistua. Mokasitte käsittämättömällä tavalla.
Olen ollut äärimmäisen vihainen Vihreiden toimista ja paluuta tuskin on teidän äänestäjäksenne, ennen kuin sinnemäkeläisyys on taakse jäänyt virhe Vihreiden historiassa. Siihen mennee ikuisuus, sillä jotenkin te ette vain tunnu tajuavan. Olette kadonneet oman kuplanne sisään.
Kumpulan uuden päiväkodin tapauksessa kiteytyy KAIKKI, mikä Vihreissä on pielessä. Kalliot vs. hiekkakenttä, asukkaat vs. kaupunki. Käsittämätön tapaus.
Äänestin ennen vihreitä mutten enää. Viimeinen pisara oli kun Soininvaara oikein innoissaan kirjoitteli kuinka hienoa on kun Marian sairaalan alueelle 1800-luvun puutalojen ja puiden tilalle saadaan korkeita toimistotaloja. Alueen, jossa on vanhoja puutaloja Baanan vieressä pingispöytineen ym. olisi luullut olevan vihreiden mielestä tärkeä mutta kun ei. Ja kaupunki vielä itse omistaa alueen mutta koska kehittämisvaraus. Vähän olisi voinut ajatella myös Kampin, Ruoholahden ja Jätkäsaaren asukkaita joiden asuinalue on jo erittäin tiiviisti rakennettu.
En voi kuin allekirjoittaa nämä kommentit x 100 ja tiedän että nimenomaan nämä kysymykset (mukaanlukien älyttömät kaupunkibulevardit) ja kokemus siitä, että Sinnemäen johdolaa Vihreät ovat olleet suuressa määrin vastuussa siitä, että Helsingin perusluonnettaa vihreänä ja ihmisen kokoisena kaupunkina on jatkuvasti ja kiihtyvästi tuhottu ovat johtaneet siihen että omastakin vasemmistovihreästä kuplastani suuri osa entisiä Vihreiden kannattajia ei vaan enää pysty äänestämään Vihreitä. Osoittaa melkoista ylimielisyyttä ja älyllistä myopiaa olettaa että enemmistö helsinkiläisistä jotenkin jakaa n. 30-kymppisten uusurbaanikkojen unelman Helsingistä jonkinlaisena Pohjolan Berliininä. Vihreät ovat sokeasti ajaneet Sinnemäen ja kumppaneiden visiota, jolla ei ole Helsingissä, etenkään kantahelsinkiläisten piirissa kannatusta. Viime valtuustokaudella aiheutettuja tuhoja ei pysty korjaamaan ja minäkään entisenä Vihreiden uskollisena äänestäjänä en voi itselleni älyllisesti enkä moraalisesti kannattaa Vihreiden nykyistä linjaa vaan vein ääneni vasemmalle. Kuten yllä todettiin, riviin palaaminen Sinnemäen linjan ollessa vallassa on täysin mahdotonta ja arvet ovat sen verran syviä että niiden paraneminen tulee ottamaan aikansa. Pettymys Vihreiden kaupunkipolitiikkaan on todella suuri. Helsinki ei ole teidän omanne, ei teidän leikkikentänne vaikka koettekin että ”2010-luvun alkupuolella me Vihreät omistimme kaupunkipolitiikan”. Jos tuo lausahdus ei kerro ylimielisyydestä ja omaan visioon rakastumisesta ja sen kautta toisenlaisten ihmisten unohtamisesta niin ei mikään.