Asukaspysäköinti on joustava järjestelmä

Viime tiistainen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous oli dramaattinen ja useampi hyvä pyöräilyhanke palautettiin valmisteluun. Sellaista se politiikka toisinaan on. Välillä edistys ei edisty eikä kehitys kehity.

Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen edustajat kantoivat erityisesti huolta pysäköintipaikkojen riittävyydestä – kun sekä Hesarilta että Runeberginkadulta niitä joudutaan pyöräkaistojen alta muutamia vähentämään. Korvaavat paikat olisivat olleet Mäntymäen kentällä ja Satamaradankadulla.

Kokouksessa Sosiaalidemokraattien Jape Loven teki palautusesityksen, jossa oli useita ”ranskalaisia viivoja”. Yksi niistä kiinnitti erityisesti huomioni:

- Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava korvaavaa pysäköinitilaa (Satamaradankatu ei ole vaihtoehto Helsinginkadun asukaspysäköinnille matkaa noin 500-1000m, koko suunnittelualueella, vrt. raideliikenteen 600m läheisyysvaatimus kaavoituksessa)

Olen nimittäin tästä täysin samaa mieltä valtuutettu Lovenin kanssa. Olisi aivan kohtuutonta siirtää asukaspysäköintipaikkaa jopa kilometrin, kun raideliikenteen läheisyysvaatimuskin on 600 metriä!

Ongelma on vain se että kukaan ei ole koskaan esittänyt asukaspysäköintipaikkojen siirtämistä kilometrillä. Selitän.

Kuvitellaan Parkkilan kaupunki, jossa elämä on eri laadukasta ja asukaspysäköintiä on jokaisen talon edustalla.

Parkkilan kunnanisät kuitenkin päättävät rakentaa kaksi uutta pienempää taloa, joiden vuoksi neljä pysäköintipaikkaa joudutaan poistamaan! Viisaat päättäjät kuitenkin korvaavat pysäköintipaikat kaupungin toisella laidalla eli pysäköintipaikkojen kokonaismäärä säilyy samana.

Mutta nythän pysäköintimatka lisääntyy jopa kilometrillä!

Yksiselitteisesti: eikä lisäänny. Asukaspysäköinti on joustava järjestelmä, joka sopeutuu muutoksiin. Käytännössä uusille parkkialueille pysäköivät niitä lähimmissä taloissa asuvat parkkilalaiset. Punaiset siirtyvät sinisten paikoille, siniset vihreiden, vihreät pinkkien jne. Ja keskimääräinen matkan muutos pysäköintipaikalle ei kasva merkittävästi.

Asukaspysäköinnissä tärkeintä on siis pysäköintipaikkojen kokonaismäärä. Hesarilla pysäköity auto siirtyisi Kustaankadulle, Kustaankadulla pysäköity Aleksis Kiven kadulle ja Aleksis Kiven kadulta sitten Satamaradankadulle.

Satamaradankadun paikat siis korvaisivat Hesarin paikkoja varsin hyvin.

Asukaspysäköintialue J, jota myös Helsinginkatu on, eroaa Helsingin muista kantakaupungin alueista siinä että alueella on 300 kpl asukaspysäköintipaikkoja enemmän kuin mitä asukaspysäköintilupia on myyty. 300 kpl enemmän. Tilanne esim. Töölössä on täysin päinvastainen.

Asukaspysäköinti toimisi Japen esittämällä tavalla vain, jos Hesarin parkkipaikoille olisi kirjoitettu parkkiruudun omistajien rekisterinumerot. Näin ei ole. Pysäköinti, ja itseasiassa myös liikenne, on erittäin joustava järjestelmä. Se on nimenomaan sen vahvuus – se sopeutuu, mukautuu ja löytää lokeronsa.

Pysäköintinormit minimeistä maksimeihin

Helsingissä määritellään autopaikkanormilla tarkasti kuinka montako parkkipaikkaa pitää uusiin taloihin rakentaa. Esim. esikaupunkialueilla määräys on että ”autopaikkoja tulee rakentaa vähintään suurempi luvuista 1 ap / 100 k-m2 tai 0,7 ap/asunto”.

Autopaikkojen pykääminen ei ole ihan halpaa puuhaa. Kellaripaikan hinta voi olla jopa 50 000 – 70 000€ ja nämä kulut jaetaan kaikkien asukkaiden kesken – myös niiden, jotka eivät autoa omista. Asuntokohtaisesti nykyinen normi nostaa hintatasoa noin 40 000€, joka tarkoittaa noin 150 euroa kuukaudessa. Autopaikasta jota et tarvitse, se on aika paljon, eikö?

Jos Helsingin Kokoomus luottaisi markkinatalouteen, pysäköintinormista voitaisiinkin kokonaan luopua. Kyllä markkinat rakentavat parkkitilaa sinne, missä sille on kysyntää. Helsingin kantakaupungissa, jossa 60-80% kotitalouksista on autottomia, kysyntä olisi varmasti nykyistä vähäisempää.

Autopaikoissa kannattaa muistaa myös että tarjonta luo kysyntää. Jos paikkoja ei ole, ihmiset käyttävät enemmän julkista liikennettä ja näin tarvetta paikoille ei synny. Ylimääräisten paikkojen rakentaminen on siis kaksinkertaisesti tyhmää.

Jos pysäköintinormista ei kokonaan haluta luopua, pitäisi se kääntää kuitenkin päälaelleen. Minimien sijaan tulisi määritellä maksimit. Esim. nykyinen autopaikkanormi, jota enemmän autopaikkoja ei käytännössä juuri minnekään rakenneta, olisikin erinomainen maksimi. Sitten kohteesta riippuen voitaisiin rakentaa pysäköintitilaa kysyntää vastaavasti. Metroasemien tai ratikkapysäkkien vieressä niitä tuskin montaa kaivataan.

Zürichissä toimittiin näin jo vuonna 1989. Mm. tämän tietoisen päätöksen (ja ehkä maailman toimivimman ratikkaverkoston) yhteistuloksena 65% työmatkailee julkisilla ja vain 17% käyttää henkilöautoa.

Kumpi katunäkymä näyttää mukavammalta? Kummassa kaupungissa mieluummin asuisit?

Talvipysäköinti kuntoon!

Tämä on toivoakseni automyönteinen kirjoitus – siihen ainakin pyrin. Emme me Vihreätkään kaikkea autoilua vastusta, katutilaa vaan on Helsingissä niin vähän että sen pitää olla tehokkaassa käytössä!

Kävelin noin kuukausi sitten lounaspaikasta työhuoneelle Helsingin eteläisessä kantakaupungissa. Välimatkaa ei ollut kuin muutamia kortteleita mutta silti sain napattua kuvan paristakymmenestä autosta, joita ei selvästikään oltu siirretty paikaltaan pitkään pitkään aikaan. Lumen kertymisestä kun voi helposti päätellä käyttöasteen.

Typerää. Kantakaupungissa parkkipaikan löytäminen talvisaikaan, parkkipaikkojen kunnosspidosta puhumattakaan, on ihan riittävän hankalaa ilman pitkäaikaispysäköityjä kesäautojakin.

Ei näin.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Muutama ehdotus:

1. Asukaspysäköintitunnus pitäisi myydä erikseen talvi- ja kesäkausille.

Nykyisin asukaspysäköintilupa on voimassa vuoden kerrallaan. 105 euron (8,75€/kk) maksulla saa pitää autoa vaikka koko vuoden kadunvarressa. Liikuttamatta kertaakaan.

Olisi selvästi parempi ratkaisu myydä pysäköintiluvat erikseen vaikkapa kahdelle eri ”vuodenajalle” lokakuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta syyskuuhun. Toinen vaihtoehto voisi olla kk-pohjainen asukaspysäköintimaksu.

Tällöin kesäautot saataisiin pois katujen varsilta ja pysäköintipaikat vapaina niille, jotka niitä todella tarvitsevat ympäri vuoden.

2. Asukaspysäköintimaksun alueellinen tarkastelu

Olen aiemminkin ehdottanut että asukaspysäköintimaksuja tarkasteltaisiin alueellisesti. Tavoitteeksi tulisi ottaa se, että jos on maksun maksanut, paikan sitten myös aina saisi. Nyt tämä tavoite ei toteudu. Ymmärrettävästi parkkimaksun maksavaa, mutta paikkaa vaille jäävää autoilijaa ottaa ns. ”pannuun”.

Olisikin fiksumpaa pyrkiä hinnoittelulla alueellisesti siihen, että pysäköintipaikkojen täyttöaste olisi noin 80-90% luokkaa. Näin asukaspysäköintimaksu ”takaisi” parkkipaikan silloin kun sitä tarvitsee.

Käytännössä tämä tarkoittaisi hintojen korottamista, mutta ehkä 0,29€ per päivä, alle 9€ kuukaudessa, kymmenestä neliömetristä tilaa Helsingin keskustassa ei ole vielä aivan kohtuuttoman paljon.

3. Säännölliset puhdistuspäivät

Kadunvarsipysäköinti olisi ylipäätään helpompaa, jos lunta pystyttäisiin useammin siivoamaan alta pois. Kantakaupungissa pitäisikin olla jokaiselle katuosuudelle selvät ennaltamääritellyt päivät, esim. kaksi kertaa kuukaudessa, jolloin lumityöt tehdään. Ja tiellä olevat autot siirretään pois armotta.

4. Väistöpysäköinnin kehittäminen

Kaupungin tulisi ehdotuksieni vastapainoksi tarjota mahdollisuutta pitkäaikaispysäköintiin hiukan syrjempänä. Vaikkapa pidemmän loman ajaksi saisi autonsa pois muiden tieltä. Kesäautot nyt ainakin hemmettiin kantakaupungin katujen varsilta.

Laskennallisia tarpeita

Kaupunginhallitus käsittelee maanantaina kokouksessaan Töölöön suunniteltua 800 paikan pysäköintiluolaa.

”Pysäköintiselvitys osoittaa, että alueella on pysäköintipaikkavajausta. Uusi rakennettava pysäköintilaitos ei täysin poista alueella olevaa pysäköintipaikkojen laskennallista tarvetta. Pysäköintipaikkoja ei näin ollen ole tarkoituksenmukaista lähteä poistamaan ilman muita liikenteellisiä tai kaupunkikuvallisia perusteita.”

Nyt sitten itse kukin voi lähteä miettimään millä tavoin määritellään ”laskennallinen tarve pysäköinnille”. Ja onko mitään järkeä laskea pysäköintipaikkojen määrä 1900-luvun alkupuolella valmistuneelle alueelle samalla tavalla kuin Kontulaan?

No ei ole.

Jos edes Taka-Töölössä, jossa 60-80% asuntokunnista on autottomia, ei voida tehdä liikenne- ja pysäköintipaikkasuunnittelua jalankulun ja julkisen liikenteen ehdoilla, niin ei sitten missään. Manskua pitkinhän kulkee vain kolme ratikkalinjaa ja Runeberginkatua kaksi. Mahtaa olla elo Töölössä kurjaa kun ei laskennallisia tarpeita tyydytetä.

Ei poliittinen valinta muutu ”tekniseksi” ja epäpoliittiseksi sillä että sitä kutsutaan ”laskennalliseksi”. Pysäköintipaikkoja tarvitaan sen verran kuin niitä päätetään rakentaa.

En vastusta pysäköintiluolia, mutta jos niitä rakennetaan lisää, niin silloin pitää kadunvarsipysäköintiä vastaavasti vähentää. Mieluusti yhden suhde yhteen – jokainen lisäpaikka luolassa tarkoittaa yhden poistamista kaduilta. Tällöin yhteistä katutilaa voidaan vapauttaa yhteiseen käyttöön: leveämmille jalkakäytäville, pyöräkaistoille, sujuvammalle julkiselle liikenteelle ja istutuksille.

vaasankatu kävelykaduksi?

Helsingissä on jo pitkään yritetty saada aikaiseksi kunnollista kävelykeskustaa. (Olen itsekin kirjoittanut aiheesta useasti.) Onko ydinkeskusta kuitenkaan ainoa paikka, johon kävely- tai pihakatu sopisi?

Alppiharjun osa-alue Harju on Suomen tiheimmin asuttu alue: Harjussa asuu 7335 asukasta, asukastiheys on yli 26 000 asukasta per km2! Harjun päällä kulkee Vaasankatu, kaupungin ”eloisin” baarikatu. Vaasankadulla ei käytännössä ole läpiajoliikennettä – sitä pitkin ei pääse kätevästi juuri minnekkään. Helsinginkatu ja Aleksis Kiven katu hoitavat liikennevirrat.

Miksei Vaasankadusta tehtäisi kävely- tai pihakatua Flemarilta Sörnäisen Metroasemalle? Jotenkin paikka tuntuisi luontevalta. Vastaavat kadut esim. Berliinissä ovat mielestäni viihtyisiä. Eikä Vaasankadusta välttämättä tarvitse tehdä kävelykatua – pihakatu riittäisi vallan mainiosti. Tuntuu usein siltä, että kävelykatu-sana saa osan kunnallispoliitikoista vastustamaan mitä tahansa aloitetta. Pihakatu lienee terminä neutraalimpi ja vaikutukset ovat parhaassa tapauksessa pitkälti samanlaiset.

Vaasankadulla on tuolla välillä tällä hetkellä ilmakuvasta päätellen noin 90-100 asukaspysäköintipaikkaa. Eli parkkipaikkoja 1,36%:lle alueen asukkaista. Pysäköinnin vähentämisestä nousee kuitenkin useimmiten paha poru. Olisiko näille paikoille mahdollista löytää mitään korvaavaa ratkaisua?

On. Viistopysäköinti.

Viistopysäköintiä on käytetty Helsingissä lähinnä lisäämään parkkipaikkoja jo ennestään alueilla, joissa tilasta on puute. Pahin esimerkki on ehkä Museokatu, joka voisi olla viihtyisä bulevardi leveillä jalkakäytävillä, pyöräkaistoilla ja terasseilla, mutta nykyisin sen leveydestä käytetään noin kahdeksan metriä autojen säilömiseen.

Viistopysäköinnillä on kuitenkin myös hyviä puolia: Jos pysäköintikulma on 90, mahtuu samalle kadunpätkälle kaksinkertainen määrä autoja. Lisäksi viistopysäköinnissä ei synny niin helposti ”hukkapaikkoja”, joita tavallisessa kadunvarsipysäköinnissä syntyy varsin helposti kun ihmiset eivät yllättäen orjallisesti noudata ruutuja ja autotkin ovat harvoin täsmälleen saman pituisia.

Lähde: TKK:n arkkitehtuurin laitos ,yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu

Miten pysäköintipaikkoja sitten saataisiin Harjuun lisää? Kustaankatu ja Harjukatu eivät ole varsinaisia läpiajokatuja. Jos ne muutettaisiin yksisuuntaisiksi ja niiden pysäköinti viistopysäköinniksi toisella puolella katua, voitaisiin saada alueelle arviolta 55 paikkaa lisää. (Helikopterikuvasta laskien ko. kaduilla on tällä hetkellä noin 110 asukaspysäköintipaikkaa.) Viistopysäköimällä molemmat puolet uusia paikkoja saattaisi syntyä jopa enemmän kuin mitä Vaasankadun pysäköinnin poistamisesta häviäisi, mutta todennäköisesti sivukaduista tulisi tällöin liian kapeita ja vaarallisia.

Kävelyalue vihreällä, viistoparkki punaisella

Pysäköintipaikkojen menetys olisi siis vain noin 35-45 paikkaa, eli noin 0,5% alueen asukkaista menettäisi paikan, mutta 100% asukkaista saisi kävelykadun. Lähistöltä löytyy kuitenkin jopa täysin ilmaisiakin pysäköintipaikkoja, jotka ovat muualla kantakaupungissa harvinaisuus. Kaavoittamalla Harju- ja Kustaankadut pihakaduiksi, myös turha läpiajoliikenne estyisi ja koko alue rauhoittuisi liikenteellisesti.

Iänikuisen ”ilman keskustatunnelia kävelykeskustaa ei voi laajentaa” jankkauksen sijaan kantakaupungissa voitaisiin tutkia myös muita mahdollisuuksia edistää kaupunkimaista elämää.