Pyörät pois Kaivokadulta

05/11/2018 : Hannu Oskala 5 kommenttia

Huomenna kaupunkiympäristölautakunta esittää valtuustolle miten pyörätie linjataan rautatieaseman kohdalla. Yli vai ali.

Virkamiesten esitys on alikulkutunneli. Tätä ratkaisua kannattavat myös mm. pyöräilyjärjestöt. Keskeiset perustelut ovat:

1. Korkeusero ja mukavuus

Tunnelissa korkeusero on 5,3 metriä, sillalla 8,5 metriä. Pyöräily pitää tehdä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi jotta se olisi suosittua. Ehdoin tahdoin rakennettu kolmen metrin lisänousu ei ole helppoa eikä mukavaa. Tunnelissa ei myöskään koskaan sada eikä tuule toisin kuin korkealla sillalla.

2. Linjaus

Tunnelin linjaus on suorempi ja paremmin pyöräilyn kaikkien päävirtojen mukainen. Siihen on helppo ja suora ajaa niin radanvarresta kuin Kaisaniemen suunnastakin. Kuvitelkaa miten suora ja upea reitti Kaisaniemen puiston portilta on Ruoholahteen saakka jos välissä on vain yksi tunneli, johon voi ajaa ihmeemmin mutkittelematta tai puskematta tuuliseen ylämäkeen!

Miksi tarvitaan silta tai tunneli?

Miksi sitten ylipäätään tarvitaan siltaa tai tunnelia? Varsin yksinkertaisesta syystä: pyöräliikenne ei oikein enää mahdu Kaivokadulle ja nykyinen järjestely ei ole helppo, mukava eikä korkealaatuinen.

Ja erityisesti: Nykyinen pyöräreitti haittaa jalankulkua.

Helsingin rautatieasema on maamme vilkkain. Wikipedian sillä on noin 200 000 päivittäistä käyttäjää. Lähes kaikki saapuvat paikalle jalan – ainakin viimeiset kymmenet metrit metrolta tai ratikalta.

Saman vilkkaan jalankulkuliikenteen läpi puikkelehtii päivittäin tuhansia pyöräilijöitä. Tiedän itse sekä pyöräilijänä että kävelijänä että tästä seuraa vaaratilanteita – pyöräilijät töötäilevät, turistit katselevat taivaalle ja kävelevät miten sattuu. Nämä vaaratilanteet, ”konfliktit”, ovat täysin turhia. Pyöräliikenne voidaan siirtää Kaivokadulta tunnelin avulla lähes kokonaan pois!
(Luvut liikenteen kehitys Helsingissä 2015, KSV)

Erityisen turhia konfliktit ovat Elielinaukion ja Postitalon välisessä ”shared spacessa”. Paikassa on todennäköisesti eniten kävelijöitä per vuorokausi Suomessa ja läpi kulkee pyöräilyn pääreitti ilman selkeää linjausta. Järjetöntä. Aivan turhaan haittaa sekä kävelylle että pyöräilylle. Kävelyn turvallisuuden ja sujuvuuden tulee olla keskusta-alueella ykkönen – se vaatii sitä että pyöräilyn pääreitti siirretään toisaalle.

Kuvasin tämän pätkän tänään marraskuun 5. päivä. Kuvitelkaa miltä tuo näyttää kesäkuussa kun pyöriä on moninkertaisesti!

En lähde toistamaan kaikkia tunnelin perusteluja, joita on hyvin käyty läpi esim.Kaupunkifillari-blogissa sekä esityslistalta löytyvässa viraston selvityksessä. Nostan esille kuitenkin yhden, joka on mielestäni jäänyt vähemmälle huomiolle.

Kaupunkikuva ja arkkitehtuuri

Tunneli on piilossa. Se ei luo kaupunkitilaan juuri mitään uusia elementtejä. Silta puolestaan on äärimmäisen näkyvä. Lisäksi se luo ramppeineen myös esteitä – sen läpi ei pääse. Silta luo harvemmin hyvää kaupunkitilaa.

Erityisesti kun rakennamme valtakunnallisesti keskeistä sijaintia on arkkitehtuurilla ja kaupunkikuvalla suuri merkitys. Erityisen suuri merkitys sillä on sen vuoksi että olemme juuri rakentaneet noin sadalla miljoonalla eurolla uuden uljaan Keskustakirjaston.

Keskustakirjaston todellinen pääsisäänkäynti, siis se josta suurin määrä ihmisiä käy sisään kirjastoon, on Elielinaukion puolella. Haluammeko me todellakin rakentaa sen eteen vähintään 4,6 metriä korkean sillan? Kuvitelkaa miltä tämä pääsisäänkäynti näyttää Elielinaukiolta sen jälkeen.

Samaten koko kirjaston ja Sanomatalon välinen osuu muuttuu kapeaksi ränniksi. Tällaista ympäristöä kirjaston arkkitehti ei suunnitellut – eikä myöskään kaupunkisuunnitteluvirastomme arkkitehdit katutilaa suunnitellessaan. Tämä on myös keskeinen kulkuväylä sekä Musiikkitalolle että Kansalaistorin tapahtumiin.Sama koskee myös toista siltavaihtoehtoa. Kansalaistorin avoimuus muuttuu ratkaisevasti.
Luotan siihen että huomenna koko lautakunta tekee viisaan päätöksen ja tukee tunnelivaihtoehtoa.

Taiteen perusopetuksesta / Kulttuurijaosto 14.12.2017

21/12/2017 : Hannu Oskala Kommentoi

Viime viikon torstaina Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuurijaosto kokousti ja teki ensi vuodelle tärkeitä rahoituspäätöksiä. Jaoimme yhteensä noin 12,6 miljoonaa euroa teattereille, tanssiryhmille, festivaaleille, sirkukselle, kuvataiteelle ja taiteen perusopetukselle.

Jaettava summa kasvoi kokonaisuutena hiukan viime vuodesta. Mm. Tanssin talo sai sovitusti 176000 euroa enemmän kuin viime vuonna, jotta voivat suunnitella toimintaansa nyt kun talon rakentamispäätökset ovat valmiit. Muut lisäykset olivat pieniä, mutta tärkeitä ja kertovat usein vuosikausien hienosta työstä kengännauhabudjettia venyttäen. Itse iloitsen erityisesti mm. Koko Jazzin saamasta 10000 euron ja Huuto-gallerian 17000 euron lisäyksestä. Samaten molemmat barokkiorkesterimme (HeBO ja FiBO) saivat ansaitusti kympit lisää.

Mutta aivan kaikki eivät saaneet lisää rahaa: valtionosuutta nauttivien teattereiden tukisumma säilytettiin entisellään jo (ainakin) kolmatta vuotta – eli näiltä ammattiteattereilta efektiivisesti nipistettiin indeksin verran, ja valtionosuuden piirissä olevilta musiikkioppilaitoksilta siirrettiin tukea muille taiteen perusopetusta antaville oppilaitoksille. Tämä on herättänyt keskustelua. Mitä on taiteen perusopetus? Mitä ovat VOS-musiikkioppilaitokset?

Taiteen perusopetuksella tarkoitetaan kouluajan ulkopuolella järjestettävää opetusta erityisesti lapsille ja nuorille. Taiteen perusopetus on pitkäjänteistä, laadukasta ja tavoitteellista. Siitä säädetään lailla (633/1998) ja asetuksella (813/1998).

Opetus taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa on Opetushallituksen määräämien opetussuunnitelman perusteiden mukaista. Taiteen perusopetuksen oppimäärät jakautuvat laajaan ja yleiseen.

Oppilaitoksissa opiskellaan musiikkia, tanssia, sanataidetta, teatteri- ja sirkustaidetta, kuvataidetta, käsityötä, arkkitehtuuria ja audiovisuaalista taidetta.

Opetuksen lainmukaisuus edellyttää, että opetuksen järjestäjällä on joko kunnan hyväksymä ja vahvistama opetussuunnitelma tai opetus- ja kulttuuriministeriön lupa taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Opetustuntikohtaisen valtionosuuden edellytys on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä järjestämislupa.

Huh, olipa jargonia. Sama suomeksi?

VOS tarkoittaa valtionosuutta, eli valtio tukee sovitun tuntimäärän mukaisesti. Tunnille on olemassa laskennallinen yksikköhinta (77,14/78.78€), josta valtionosuus on 57% (eli n. 45€).

Taiteen perusopetus on korkeatasoista ja suunnitelmallista. Sen laatua valvotaan sillä että opetusta antavalla koululla täytyy olla kunnalta tai valtiolta saatu lupa antaa taiteen perusopetusta.

Taiteen perusopetus ei ole vain musiikkia, vaan sisältää koko taiteen kirjon sanataiteesta arkkitehtuuriin.

Ja tämän kirjoituksen ytimen osalta ehkäpä tärkeintä: opetus jakaantuu laajaan ja yleiseen oppimäärään. Näiden kahden ero on ensinnäkin määrässä: laajan oppimäärän opinnot sisältävät 1 300 opetustuntia, ja yleisen oppimäärän 500 opetustuntia, jotka jakaantuvat 10 opintokokonaisuuteen.

Kaupungin näkökulmasta tärkeä huomio on se että laajan oppimäärän musiikkiopistot saavat tukea sekä kaupungilta että valtiolta. Yleisen oppimäärän opetusta antavat opinahjot saavat tukea lähinnä vain kaupungilta.

Helsingin kulttuurikeskus tekee erinomaista selvitys- ja tutkimustyötä. Sen pohjalta virkamiehet esittävät muutoksia meille päättäjille. Tästä linkistä löytyy Helsingin selvitys taiteen perusopetuksen kehittämistarpeista. Kaikki tämän blogin myöhemmät kuvaajat ovat ko. selvityksestä, johon kannattaa perehtyä jos asia kiinnostaa.

Mitä tuossa selvityksessä sitten erityisesti havaittiin?

1. Helsingissä on havaittavissa varsin selkeitä alueellisia eroja taiteen perusopetuksen osallistumisessa.
2. Monissa taiteenlajeissa tyttöjen osuus oppilaista on korostunut.
3. Julkinen rahoitus ja samalla oppilasmäärät painottuvat musiikin opetukseen.

1. Alueelliset erot

Jakomäessä taiteen perusopetuksen piirissä 5% lapsista ja nuorista. Kulosaaressa lähes 50%.

Kuvaajista näkyy selvästi tietenkin alueiden sosioekonominen rakenne. Mutta sen lisäksi taiteen perusopetuksen osallistumiseen vaikuttaa kysynnän lisäksi tarjonta. On varsin ymmärrettävää että siellä missä on enemmän opinahjoja, on myös enemmän osallistujia:
Selvityksen mukaan:

Musiikin taiteen perusopetuksen kohdalla alueen opetustarjonnalla ja oppilaaksi hakeutumisella on varsin selvä yhteys. Eniten musiikin oppilaita oli Etelä-, Keski- ja Länsi-Helsingin alueilla, joissa myös annettiin suhteellisesti eniten opetustunteja. Lisäksi Pohjois-Helsingissä Itä-Pakila erottuu alueena, jossa oppilaaksi hakeutuminen oli suurta ja opetustunteja annettiin paljon. Osassa Itä-, Koillis- ja Pohjois-Helsinkiä musiikin taiteen perusopetuksen tarjonta oli varsin vähäistä tai sitä ei annettu ollenkaan. Näillä alueilla osallistumisaste oli Etelä- ja Länsi-Helsinkiä moninkertaisesti vähäisempää.

Saavutettavuus on siis tärkeä osa nykyistä tasapuolisempaa ja tasa-arvoisempaa taiteen perusopetuksen kenttää.

2. Tasa-arvo

Positiivinen uutinen on se että poikien osallistuminen taiteen perusopetukseen on lisääntynyt kaikilla taiteen 2008–2014. Sielläkään edistys ei ole ollut tasaista:

sirkusoppilaissa poikien osuus nousi 9 prosentista 24 prosenttiin, teatterioppilaissa 13 prosentista 26 prosenttiin ja tanssioppilaissa 5 prosentista 9 prosenttiin. Valtionosuusjärjestelmään kuulumattomissa musiikkioppilaitoksissa poikien osuus kasvoi 46 prosentista 55 prosenttiin. Valtionosuutta saavissa musiikkioppilaitoksissa sekä visuaalisten taiteiden oppilaitoksissa poikien osuus pysyi lähes samana (39–40 % vuonna 2014).

3. Musiikin korostunut asema rahoituksessa

Taiteen perusopetus, ja sen tuki, on laajentunut vasta viime vuosikymmenellä kattamaan muitakin taiteenlajeja. Helsinki aloitti esim. tanssin tukemisen muistaakseni vasta vuonna 2010.

Tästä syystä perinteisesti tukea on saanut eniten musiikki. Ja musiikin lajeista perinteisesti tietenkin eniten klassinen musiikki, jota suurin osa valtionosuuksia nauttivista musiikkiopistoista pääosin opettaa. Erityisesti valtion tuki on huomattavan voimakkaasti painottunut musiikille:

Mutta myös kaupungin avustuksista valtaosan saa musiikki, ja kaupungin avustuksistakin suurimman osan valtionosuuksia nauttivat musiikkiopistot. Ensi vuonna, tehdyn leikkauksen jälkeen, kaupungin tuki VOS-musiikkiopistoille on 2,98 miljoonaa euroa. Muille musiikkioppilaitoksille 0,8 miljoonaa euroa.

Selvityksen perusteella kulttuuritoimemme ehdottikin seuraavia toimenpiteitä:

1. Lisätään opetuksen saatavuutta
2. Tasapainotetaan opetuksen alueellista tarjontaa väestömuutokset huomioiden
3. Vahvistetaan opetuksen sukupuolista tasa-arvoisuutta
4. Lisätään monimuotoisuutta taiteen perusopetuksessa

Juuri näihin tavoitteisiin viime viikon päätöksellä pyrittiin.

1. Saatavuutta/saavutettavuutta parannettiin mm. tukemalla lisää Resonaaria, joka tekee työtä erityislasten taidekasvatuksen parissa.
2. Alueellista tarjontaa parannettiin tukemalla oppilaitoksia muualla kuin Etelä-Helsingissä. (mm. Pitäjänmäki, Pohjois-Helsinki, Vuosaari, Itäkeskus, Pukinmäki)
3. Lisättiin mm. Apinatarha / Kinetic Orchestra:n tukea, joka tukee pojille suunnattua taiteen perusopetusta ja Jamkicks, joka harjoittaa poikien suosimaa bänditoimintaa.
4. Tuettiin lisää taiteen perusopetusta monilla aloilla: nykytanssia, arkkitehtuuria, musiikkiteatteria, monitaiteisuus, kuvataide, käsityö, teatteri.

Useimmissa tapauksissa perusteita per hakija oli useita. Esimerkiksi:

Suomen musiikkikasvatuskeskus ry:n toiminta-avustusta nostetaan 7 700 eurolla 80 000 euroon maahanmuuttajille suunnatun toiminnan tukemiseksi sekä ryhmäopetuksen kehittämiseksi. Nostolla huomioidaan toiminta matalan osallistumisen ja rahoituksen alueella Itäkeskuksessa ja tuetaan musiikin yleisen oppimäärän opetusta. Toiminta toteuttaa tasa-arvon, moninaisuuden ja saavutettavuuden arviointiperusteita.

Päätöksen perusteet jokaisen tuen saajan kohdalta ovat löydettävissä täältä

Helsinki ei siis leikannut taiteen perusopetuksesta. Me suuntasimme rahaa uudelleen, satsaten vähän lisää niille toimijoille, jotka harkinnan perusteella toteuttavat julki lausuttuja tavoitteitamme parhaiten.

Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö VOS-musiikkiopistot tekisi hyvää ja tärkeää työtä. Tekevät. Ja ne saavat yhä tämänkin päätöksen jälkeen 2,98 miljoonaa euroa tukea kaupungilta vuodessa. Sen lisäksi ne saavat valtiolta 11,2 miljoonaa euroa. Niiden julkinen tuki 2018 on siis yhteensä noin 14 miljoonaa euroa.

Some-keskusteluissa mainitaan useimmiten Helsingin tuen alentuminen viidellä prosentilla. Mutta tämä on tosiaan vain Helsingin osuudesta. Kokonaisuutena oppilaitosten julkinen tuki laskee 0,5-1,6% ja jos huomioidaan lukukausimaksutkin, niin tulojen pudotus on 0,4-1,1%, keskimäärin -0,8%.

Kannattaa muistaa että samaan aikaan musiikin yleistä oppimäärää tarjoavat laitokset saavat tukea vain Helsingiltä ja summa on 0,8 miljoonaa euroa.

Minun on helppo perustella julkisesti tekemäämme päätöstä. Se on oikeudenmukainen ja laajentaa taiteen perusopetuksen piiriin pääsevien lasten ja nuorten joukkoa Helsingissä. Se pohjaa huolelliseen selvitystyöhön ja on hyvin perusteltu. Se on toivottavasti askel entistäkin laajemman ja kattavamman taiteen perusopetuksen tiellä. Toivottavasti 2020-luvulla yhä useampi lapsi ja nuori on taideharrastuksen piirissä.

Tämän kaiken todettuani on pakko myöntää että Helsinki käyttää todella vähän rahaa per asukas taiteen perusopetukseen. Vain hiukan yli 8€, kun Espoossa vastaava luku on 19,1 euroa ja Vantaallakin 17,8 euroa.
Helsingin tulisi tulevaisuudessa nostaa taiteen perusopetuksen tukea kaikille toimijoille. Mutta sen tulee samanaikaisesti toteuttaa myös taiteen perusopetuksen rakennemuutosta. Kulttuurijaoston päätös oli hyvä ja perustui laajaan näkemykseen taiteen perusopetuksen tilasta ja kehitystarpeista Helsingissä.

Kulttuurijaosto 7.11.2017

03/11/2017 : Hannu Oskala Kommentoi

Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialalautakunnan alainen kulttuurijaosto (huhhuh) kokoustaa toisen kerran ensi viikon tiistaina. Lista on lyhyt ja selkeä. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

2 Taiteen perusopetuksen kehittämisavustukset vuodelle 2018

ok. Taiteen perusopetuksen kolmivuotisia kehittämisavustuksia seuraavalle vuodelle.

Neljä avustuksista (Pohjois-Helsingin bändikoulu, Kallion musiikkikoulu, Meri- Helsingin musiikkiopisto ja Vuosaaren musiikkikoulu) liittyvät samaan ”Rytmimajakka”-hankkeeseen, joka on esittelyn mukaan ”matalan kynnyksen yhtye- ja ryhmäopetustoimintaa, joka suunnataan lapsille ja nuorille, jotka eivät muuten päätyisi taiteen perusopetuksen oppilaiksi”, joka kuulostaa kyllä hyvältä. Yhteensä nämä muodostavat 180 000 euroa 300 000 euron kokonaispotista.

Hanke vaikuttaa hyvältä ja summa kokonaisuutena sellaiselta että sillä pitää hyvän kokoista putiikkia pystyssä. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla miksi samaa hanketta tuetaan useamman hakijan kautta eikä yhtenä kokonaishakemuksena. Lisäksi kun kehittämishankkeet ovat kolmevuotisia, niin kiinnostaisi kuulla miksei joka vuosi starttaa uusia, kolmen vuoden väli tuntuu aika yllättävän pitkältä jättää uudet ideat vaille mahdollisuutta.

3 Helsingin mallin hankeavustukset vuodelle 2018

ok. Helsingin mallin kehittäminen on erinomainen avuas ja sitä pilotoidaan nyt 2016-2018. Tätä toivon rahoitettavan lähivuosina enemmän. Nyt vuodelle 2018 jaettava summa on 156 934 euroa.

Tavoitteena on ”vahvistaa asukkaiden kulttuurista osallisuutta sekä kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista. Samalla tuettava toiminta tuo taiteen entistä selvemmin osaksi laajempaa alueellista ja sosiaalista kehitystyötä sekä mahdollistaa uusien toimintamallien muotoutumisen taideorganisaatioiden sisällä”. Sama suomeksi tarkoittaa sitä että viedään keskustassa toimivia teattereita tekemään yhteisöllistä teatteria Jakomäkeen, Maunulaan, Vuosaareen ja Kaarelaan.

Helsingin mallin juuret piilevät Lyonissa, josta kulttuurikeskuksen väki kävi opintomatkalla vuosituhannen alkupuolella. Ei voi väittää etteikö kansainvälinen toiminta toisi hyviä juttuja Helsinkiin. Lyonissa toiminta on luonteva osa kaikkien tukea nauttivien kulttuurilaitosten toimintaa ja on ymmärtääkseni ollut hyvä kokemus paitsi alueille ja Lyonille, myös kulttuurilaitoksille.

4 Taide- ja kulttuuriavustusten myöntäminen, 2. jako vuonna 2017

ok. Edesmennyt kulttuuri- ja kirjastolautakunta oli jakanut avustuksia tälle vuodelle jo 17 miljoonan edestä (sisältäen kaikki toiminta-avustukset jne.), joten meidän osaksemme tämän vuoden loppupuolella jää myöntää vain 36 500 edestä apurahoja erinäisiin projekteihin Standin slangin konsertteihin ja Lokal Collectiven festivaaliin.

Avustusrahoja on tälle vuodelle käyttämättä päätöksemme jälkeen noin 300 000 euroa. Oletan että päätämme vielä muutaman avustuksen vielä viimeisessä kokouksessa joulukuussa ja/tai delegoimme päätösvaltaa osastopäällikölle. Mielenkiintoista on tietää että onko jo ennakoitavissa että avustusrahaa olisi jäämässä yli? Ovatko kriteerit joltain osin liian tiukat? Olisiko pitänyt avustaa suuremmilla summilla (harvoin myönnetään haettua).

Ehdotus sisäisistä vuokrista

18/08/2017 : Hannu Oskala Kommentoi

Sisäisellä vuokralla tarkoitetaan vuokraa, jonka kaupungin virasto maksaa kaupungin tilakeskukselle. Eli esim. opetusvirasto maksaa koulusta Tilakeskukselle vuokraa summan X per vuosi. Simppeliä? Kyllä, tavallaan.

Järjestelmään siirryttiin vuonna 1994. Perustelu on hyvä ja helposti ymmärrettävä. Mikään tila ei koskaan ole ilmainen ja on hyvä että kustannus näkyy tilan käyttäjälle. Vain tällöin ”turhista” tiloista kannattaa luopua, tilankäyttö tehostuu ja veronmaksajien rahaa säästyy. Tai virkakielellä:

”Sisäisen vuokrajärjestelmän tavoitteena on tilakustannusten kohdistaminen täysimääräisinä tilojen käyttäjille ja sitä kautta palvelutuotannon kokonaiskustannuksiin. Tavoitteena on ohjata tilojen optimaaliseen ja tarpeen mukaiseen käyttöön. Tavoitteena on myös tilakustannusten läpinäkyvyys ja tasapuolisuus.”

Vuodesta 2015 lähtien sisäisten vuokrien kokonaisvuokraa tarkastetaan kuluttajahintaindeksin mukaisesti. Tämäkin on ok, täytyyhän vuokran nousta kustannusten mukaisesti. Samaten on ok, että vuokra nousee kun rakennuksia korjataan, onhan sen arvo noussut.

Sisäisten vuokrien perustehtävä on siis tehdä kustannus näkyväksi.

Valitettavasti sitä käytetään kaupungissamme kuitenkin ”piilosäästöruuvina”. Otetaan rautalankaesimerkki.

Meillä on virasto, jonka kuluista vaikkapa 25% on tiloja, 50% henkilöstöä ja 25% ”palveluja”. Palkat nousevat työehtosopimusten mukaisesti. Vuokrat nousevat kuluttajahintaindeksin mukaisesti.

Tämä olisi varsin ok, jos viraston käytettävissä oleva rahasumma kasvaisi samalla summalla. Tällöin tilakustannus olisi näkyvä. Ja palveluihin käytettävissä oleva rahasumma säilyisi ennallaan.

Mutta kun ei kasva.

Virastojen käytettävissä oleva rahasumma, eli ”raami”, on pysynyt monena vuonna jäljessä kustannuskehityksestä. Tästä seuraa se että todellinen säästöprosentti on paljon kovempi kuin mitä suoraan talousarvioehdotuksesta näkee.

Jos emme ota sisäisten vuokrien nousua huomioon hallintokuntien raameissa, tosiasiallisesti säästämme palveluiden laadusta ja sisällöstä. Säästöt kun kohdistuvat vääjäämättä enemmän palveluihin – eli esim. kirjastossa kirjoihin, kouluissa kouluavustajiin ja kulttuuritaloissa konsertteihin, kuin tiloihin tai vakituiseen henkilöstöön.

Tämä toki kannustaa tarkastelemaan palveluverkkoa. Mutta kun se palveluverkko on paljon monisyisempi poliittinen päätös. Me olemme päättäneet tarjota palveluita kaupungissa tietyllä tiheydellä. Se ei ole vahinko, vaan se on päätös, jolla silläkin on kustannus.

Olen verrannut tällaista säästämistä siihen että meillä on ollut varaa ostaa kallis Mersu autotalliin, mutta ei ajaa sillä.

Todellinen tehokkuus ei tällä käytännöllä nouse.

Itse uskon että hallintokunnille jäisi kannuste tarkastella tilojaan kriittisesti vaikka sisäisten tilakustannusten indeksinousut huomioitaisiin täysmääräisesti. Johtaisihan joka tapauksessa jostain tilasta luopuminen merkittävään säästöön ja resursseihin toisaalle.

Tarkoitushan piti olla vain se että kustannus on näkyvä, eikö niin?

Arabian koulun homekorjausta. Kuva: Vesa Lindqvist

Toinen, monimutkaisemmin pohdittava kysymys on kokonaan uusien tilojen kustannusten huomiointi talousarviossa. Toisinaan voi olla perusteltua nostaa hallintokunnan menoja täysmääräisesti uuden rakennuksen myötä (Keskustakirjasto?), toisinaan taas ei. Automaattinen uusista tiloista syntyvien kustannusten huomioiminen saattaisi johtaa tilamäärän turhaan kasvuun. Toisaalta joka tapauksessa hallintokuntien investointeja tulee tarkastella pitkäjänteisesti ja palveluverkkoa kokonaisuutena, joka antaa hyvän mahdollisuuden pitää uusinvestoinnit kurissa.

Sama koskee myös peruskorjauksia, joista osa sisäilmakorjauksia. Niiden kohdalla kannattaisi harkita käytäntöä että ainakin sisäilmaremonttien kustannukset huomioitaisiin täysmääräisesti – niitä kun ei saisi jättää tekemättä vain budjettisyistä. Tämä saattaa hankaloittaa päätöksenteon selkeyttä kun osassa peruskorjauksistakin sisäilman laatu paranee jne. Mutta tämäkin sisäilmaremontteihin kannustava muutos kannattaisi tehdä rikkomatta sisäisten vuokrien määräytymisen peruslogiikkaa ja korjata virheet talousarvion kautta läpinäkyvästi. Järjestelmä on riittävän monimutkainen ilman lisäpurkkavirityksiäkin.

Eli vaatimaton ehdotus strategianeuvotteluihin harkittavaksi:

Vuodesta 2018 lähtien Tilakeskuksen sisäisten vuokrien indeksikorotukset otetaan täysmääräisesti huomioon hallintokuntien menoissa.

Tämä ei maksa meille ”mitään” koska se on osin laskennallista rahaa taskusta toiseen. Mutta se poistaa ylimääräisen näkymättömän säästöruuvin palveluista. Jos halutaan säästää, tehdään se mieluummin näkyvästi ja selkeästi. Silloin poliittiset päättäjätkin pysyvät paremmin kartalla.

Kaupunginhallitus 31.10.2016

31/10/2016 : Hannu Oskala 2 kommenttia

Tällä viikolla meidän piti päättää ensi vuoden talousarviosta. Mutta emme päätä kun ei ole valmista. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

1 V 16.11.2016, Vuoden 2017 tuloveroprosentin määrääminen
2 V 16.11.2016, Vuoden 2017 kiinteistöveroprosenttien määrääminen
3 V 9.11.2016, Helsingin kaupungin talousarvio vuodeksi 2017 ja taloussuunnitelma vuosiksi 2017 – 2019

Ryhmät eivät vielä viikonloppuna päässeet sopuun edes kokoustarjoiluista, talousarvion sisällöstä puhumattakaan. Yritämme tällä viikolla uudestaan ja toivomme valkoisen savun nousevan piipusta ennen ensi maanantaita.

4 V 9.11.2016, Hallintosäännön hyväksyminen

ok. Johtamisjärjestelmän uudistus etenee. Nyt ollaan valmiit hyväksymään uusi hallintosääntö ja lisäksi on valmisteltu ehdotus toimikuntien ja neuvottelukuntien kokonaisuudesta.

Johtamisen jaosto teki viime viikolla muutoksia, jotka lisäsivät mm. kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojaostojen valtaa, jotta niistä tulee mielekkäämpiä päätöksentekoelimiä.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 V 9.11.2016, Hotelli Marskin asemakaavan muuttaminen (nro 12355, Kamppi tontti 63/1)

ok. ”Asemakaavan muutos mahdollistaa hotelli Marskin Lönnrotinkadun puoleisen siiven korottamisen kolmella kerroksella, ilmanvaihtokonehuoneen laajentamisen korttelin keskiosassa sekä osan maanalaisista autopaikoista muutettavan hotellitoiminnan käyttöön.”

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1 V 16.11.2016, Valtuutettujen Thomas Wallgrénin ja Veronika Honkasalon aloite hätämajoituksen järjestämisessä noudatettavasta ohjeistuksesta

ok. Romanien hätämajoitusasia on saamassa ainakin jonkinlaisen välipäätöksen: Diakonissalaitos on ottamassa vastuun hätämajoituksesta ja Helsinki tukee Diakonissalaitosta avustuksella tätä varten.

Ja jahka eduskunnan apulaisoikeusasiamies antaa päätöksensä Sosiaali- ja terveysviraston kriisimajoitusohjeistuksesta, ohjeistusta tarvittaessa muutetaan. Tähän siis palattaneen vielä tämän vuoden aikana.

KAUPUNGINJOHTAJA

3 Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsenen valinta

ok. Tuuli Kousa erosi maakuntavaltuustosta ja valitsemme hänen tilalleen uuden vihreän jäsenen.

4 Valtuutettu Paavo Arhinmäen toivomusponsi vuoden 2017 kiinteistöveroprosentin valmistelun yhteydessä selvitettävästä mahdollisuudesta nostaa rakentamattoman tontin kiinteistöveroa asuntotuotannon vauhdittamiseksi

ok. Paavo on ponnessaan pohtinut asiaa, joka itselläkin on käynyt useasti mielessä: vauhdittaisiko rakentamattoman tontin kiinteistöveron merkittävä nosto asuntotuotantoa?

Esittelijä toteaa että vaikutus olisi todennäköisesti melko vähäinen ja että valtion toimien johdosta ko. kiinteistövero on nousemassa 2,3 prosentista 3,93 prosenttiin.

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1 Lausunto Uudenmaan ELY-keskuksen tienpidon ja liikenteen suunnitelmasta 2017-2020

Dokumentti josta lausutaan löytyy täältä.

Esittelijä toteaa lähinnä Helsinkiin suunnattujen varojen olevan liian vähäisiä suhteessa koko valtakunnan liikennesuoritteeseen (19%/33%). Helsinkiin hankkeista suuntautuu vain muuttuvat nopeusrajoitukset välille Kehä III – Munkkivuori ja Jokeri kakkosen vaihtopysäkkijärjestelyt, joilla on jo kiire.

Välikevennys, vißiin tällainenkin silta pitää korjata.

2 Helsingin kaupungin liittyminen World Urban Parks järjestön jäseneksi

Julkisen puistosektorin maailmanjärjestö – World Urban Parks! Esittelijän mukaan jäsenyydestä on konkreettista hyötyä. Mm.
– Yardstick -benchmarkkausjärjestelmä antaa kansainvälistä vertailutietoa eri kaupunkien puistopalveluista, toimintaprosesseista ja toiminnan tehokkuudesta.
– Certified International Parks Professional -koulutus?
– kansainvälistä tutkimustyötä ja verkostotoimintaa

Jäsenyys maksaa 1 750 euroa/vuosi. Käytännössä siis rakennusviraston puistosuunnittelijoiden ammattitaidon kehittämistä. Pieni hinta sellaisesta.

3 Selvitys länsimetron viivästymiseen johtaneista syistä

ok. Länsimetron osalta todetaan että Länsimetro Oy on käynnistänyt oman selvityksensä kustannusnousuista ja kaupunginhallitukselle esitetään että odottelemme sen tulokset ennen kuin käynnistämme mitään muuta selvitystä.

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1 Valtuutettu Laura Rissasen toivomusponsi mahdollisuudesta siirtyä kasvisruokapäivään myös päiväkodeissa

ok. Esittelijä toteaa että päiväkotien ruokailu valmistellaan kuuden viikon sykleissä. Aiemmin kuudesta viikosta viitenä on ollut yksi kasvisruokapäivä. Nyt on sitten jokaisena kuutena. Ja kas näin, kasvisruokapäivä on tullut päiväkoteihinkin. Ihme fillarikommunismia Kokoomuksen Rissaselta!