T3 ja Terveysasemat

Viime keskiviikon valtuustossa käytiin varsin pitkä keskustelu terveysasemien ulkoistamisesta. Tai oikeastaan käytiin keskustelua Kokoomuksen ryhmäaloitteesta, joka olisi luonut jonkinlaisen ulkoistamisautomaatin, mutta kuten usein valtuustossa, nytkin puhuttiin mieluummin vähän asian vierestä. Mikäpä siinä. Puhutaan vaan.

Vaikutti siltä että kaikki valtuutetut olivat jokseenkin herttaisen yksimielisiä siitä että Helsingin terveysasemien hoitoon pääsyssä on parantamisen varaa. Yleinen tapa mitata tätä saatavuutta on ns. T3-aika.

Terveysasemilla mitataan lääkärien ajanvarausaikojen jonoa laskemalla kolmas vapaana oleva kiireetön ajanvarausaika kalenteripäivissä icloud browser mehrere fotos herunterladen. Terveysaseman T3-luku on näiden aikojen keskiluku eli mediaani. Puolella lääkäreistä on varattavia aikoja ennen T3-lukua ja puolella sen jälkeen.

Tässä taulukossa on värikooditettuna Helsingin terveysasemien T3-ajat 2018-2020. Vihreällä 0-14 päivää, vaaleahko punainen 15-35 päivää ja tumma punainen 36-42 päivää.

Varsin lyhyellä aikavälillä tilanne on heikentynyt merkittävästi withholding tax rates. Tilastosta kannattaa huomata että T3-ajan maksimi Helsingissä on 42, sitä pidemmälle ajalle ei ”kalentereita ole vielä avattu”. Yhdeksän terveysaseman 42 päivää tarkoittaa siis käytännössä sitä että kiireettömiä aikoja ei ole.

Kaupunki pyrkii parantamaan toimintansa laatua monella tavalla. Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava vihreä apulaispormestari Sanna Vesikansa kertoo hyvin millä kaikilla toimenpiteillä tätä yritetään. Varsin kattava ja pitkä lista.

Keskiviikon valtuustossa keskusteltiin kuitenkin vain yhdestä ainoasta keinosta: voisiko Helsinki, kuten monet suomalaiset kunnat, käyttää hyödykseen myös yksityisten yritysten osaamista freitag der 13 kostenlosen. Voisiko esim. Mehiläinen tai Terveystalo ottaa hoitaakseen muutaman terveysaseman Helsingissä?

Tätä vastustettiin Vasemmistoliiton, Feministien, Keskustan ja Sosialidemokraattien toimesta. Kuultiin monta puheenvuoroa ”pörriäisistä”. Ratkaisuksi tarjottiin lähinnä sitä että Helsingin tulisi kehittää omaa julkista toimintaansa.

Helsingillä on 23 terveysasemaa, miten ihmeessä kahden niistä siirtäminen yksityisen operoitavaksi vähentäisi kehittämisen mahdollisuuksia 21:llä terveysasemalla download win 10 iso?

Aivan. Ei yhtään mitenkään.

Tilanne menee minulta täysin yli ymmärryksen. Meillä on käsissämme akuutti saatavuuden kriisi, joka heikentää yleisemminkin luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon ja palveluihin. Silti meidän pitäisi rajata yksi tunnetusti tehokas keino kokonaan pois.

Kyse on joka tapauksessa julkisesta palvelusta julkisella terveysasemalla. Asiakas ei parhaassa tapauksessa erota kaupungin ja yksityisen operoimaa terveysasemaa mistään muusta kuin siitä että yksityisen hoitamalta asemalta kuntalainen saa ajan sellaisen tarvitessaan opera bilder herunterladen.
Aivan samaan tapaan kouluruoka on kouluruokaa riippumatta siitä tuottaako sen kaupungin Helsingin kaupungin palvelukeskus -liikelaitos, Helsingin kaupungin 100% omistama Palmia Oy tai esim. Fazer Oy. Kyse on kuntalaisen palvelusta ja sen laadusta, ei siitä kuka sen tuottaa.

Arvelenkin että valtuuston vasen laita pelkää kokeilun onnistumista. Niin syvästi keskustelun kanta on ankkuroitu ideologiaan tosiasioiden sijaan. Tässä kohtaa on pakko lainata Kansan Uutisten entistä päätoimittajaa Yrjö Rautiota:

Moni poliitikko uskoo, että julkisuutta voi hallita kertomalla asioista (vain) sen, mikä on poliittisesti ”tarkoituksenmukaista” herunterladen. Journalismin ainoa periaate taas voi olla vain se, että olennaiset asiat kerrotaan totuudenmukaisesti, oli se poliittisille päämäärille eduksi tai haitaksi.

Totuus on sitä paitsi aina myös poliittisesti tarkoituksenmukaista. Jos tosiasiat ja ideologia ovat ristiriidassa, vain ideologiaa voidaan korjata, ei tosiasioita. Ideologia, joka ei tosiasioita kestä, on ennen pitkää tuhoutuva.

Mitä tehdään ulkoistuskokeilun päättyessä jos yksityiset tuottajat kykenevät tuottamaan samalla hinnalla – tai jopa edullisemmin – parempaa laatua comic bilder kostenlos herunterladen? Luovutaanko vai laajennetaanko? Miten otetaan opiksi? Jos kanta ei ole alunperinkään perustunut tosiasioihin, voiko tiedon lisääntyessä tehdä uuteen tietoon perustuvia päätöksiä? Voiko laatua ylipäätään kehittää jos ei ole valmis uskomaan mitä excel kertoo?

Minun mielestäni tärkein ideologinen kysymys on se onko meillä laadukas julkinen terveydenhuolto. Ehdottomasti. Näen terveydenhuollon ihmisoikeutena. Se ei ole ala, jolla ”vapaa markkinatalous” toimii – ja onneksi kukaan ei sellaista haluakaan adwcleaner german free of charge. Meillä on oltava yhteisvastuullinen terveysvakuutusjärjestelmä, se on yksi pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin peruslupauksista. Kaveria ei jätetä, kaikki hoidetaan. Tästä perusoikeudesta olen valmis taistelemaan.

Sen sijaan en näe juuri lainkaan ideologisena kysymystä siitä kuinka julkinen terveydenhuolto järjestetään. Se tulee järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Joiltain osin se tarkoittaa kunnan, kuntayhtymän, valtion tai tulevaisuudessa ehkä maakunnan itse ylläpitämää palvelua epub reader downloaden. Joiltain osin se voi tarkoittaa julkisen tahon tarjoamia palveluseteleitä (esim. hampaat, kaihi). Ja joiltain osin se voi tarkoittaa yksityisen yrityksen operoimaa julkista palvelua (sairaankuljetus, terveysasemat, hoiva). Eikä yksityinen sektori tarkoita vain voittoa tavoittelevia yrityksiä – meillä on koko joukko ns. kolmannen sektorin toimijoita mm. päihdepalveluissa, joita ilman yhteiskuntamme olisi varsin toisen näköinen.

Näiden muutaman terveysaseman kohdalla uskon että lopputulos tulee olemaan hyvä. Helsinki osaa kilpailuttaa ja markkinat ovat olemassa. Toivottavasti muutama yksityinen toimija kirittää myös kaupungin omaa palveluntuotantoa tekemään parannuksia nykyistä nopeammalla tahdilla bewerbungsvorlagen design kostenlos downloaden. Kilpailulla tapaa olla sellainen vaikutus.

Aiheesta tullaan keskustelemaan Helsingissä vielä useita kertoja kun ulkoistamispäätös saapuu lopulta päätöksentekoon. Avoin ja harkitseva keskustelu on hyvästä. Samaten lopputulosten perkaaminen – ei tätäkään kokeilua pidä jatkaa jos lopputulokset ovat kehnoja.

Onneksi valtuuston enemmistö ei äänestänyt Vasemmistoliiton palautusesityksen puolesta. Se olisi vienyt meiltä yhden työkalun pois. Ja päätöksen kärsijöinä olisivat olleet juuri ne, joiden puolesta vasemmisto vakuuttaa taistelevansa.

Voiko kaupunkia lavastaa?

Arkkitehtuuri herättää helposti tunteikkaita keskusteluja – makuasioista kun tunnetusti voi kiistellä. Usein vastakkain ovat ”maallikot” ja toisaalta arkkitehtuurin saloihin vihkiytyneet asiantuntijat, jotka tornistaan kertovat kansalaisille että se naapuruston perseruma betonilaatikko on aivan upea aikansa mestariteos, vuoden betonirakenne 1973 ja ehdottomasti suojelukohde.

Eilen somessa keskusteluja herätti Tampereelle eestiläisten arkkitehtien toimesta suunniteltu uusvanha asuinrakennus. Moni piti ehdotetusta uskomattoman kauniina ja upeana.Ymmärrän miksi tuollainen uusvanha miellyttää. Onhan se, no, nättiä. Ja hyvinkin voi olla paikkoja, joissa jopa pastissi tai kertaustyylinen rakennus voi olla perusteltu.

Kaupungin arkkitehtuurin yleislinjaksi sellaisesta ei kuitenkaan ole peanuts bilder kostenlosen. Katsotaanpa Tampereen tapausta vähän lähemmin.

Tätä nykyä tontilla on ankea betonilaatikko ja olen samaa mieltä eestiläisten arkkitehtien kanssa sen arvosta:

The existing building does not respect the historic and logical fabric of buildings’ footprints inside the block and so destroys the continuous street front.

It steps back from the plot line leaving a narrow green area to its north and undefined partly raised terrace as parking area to its south, failing to define the border between public and private realm.

Unlike most of its historic neighbours in the area, the building has no commercial space on its ground floor. Its blind ground floor walls cannot contribute to the variety of the urban environment around it and safeguard its immediate vicinity.

The building has no recongnizable main facade nor an entrance, hence it lacks the respect both towards its inhabitants and towards the public.

It has no architectural, artistic or aesthetic value of whatsoever dragons spiele herunterladen.

Its inherently modernistic design creates an unnecessary conflict between itself and its neighbours.

Nykyinen rakennus on hyvä esimerkki männä vuoskymmenten surkeasta suomalaisesta rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta. Se on sekä teknisesti huono, arkkitehtonisesti arvoton että häiriö kaupunkitilassa. Mitä nopeammin tuosta talosta päästään eroon, sen parempi. Hyvä että uskalletaan purkaa. Tuleeko sen tilalle kuitenkaan rakentaa ”uusvanhaa”?

Itse olen ajatellut asiaa – näin maallikkona – kolmen funktion kautta:

    1. Massa
    2. Toiminnallisuus
    3. Muoto

1. Massa

Rakennuksen ”massoittelu” on tietenkin tärkeää. Keskelle omakotitaloaluetta ei voi rakentaa pilvenpiirtäjää Download all photos from icloud at once. Keskelle tiivistä aluetta ei kannata rakentaa lättänää. Toisaalle voi sopia pistetalo, kaupunkiin taas kortteli.

Mutta tämän kohdan alle istahtaa mielestäni myös rakennuksen suhde katutilaan ja tonttiin. Tampereen tapauksessa nykyinen rakennus on – aikansan muodin mukaisesti – vedetty metri pari ”sisään” jalkakäytävästä. Syntyy epätilaa. Kadunvarsi katkeaa. Yhtenäinen kaupunkimainen talolinja puuttuu.

Lisäksi rakennus on – aikansa muodin mukaisesti – pistetalo. Se ei ole yhteydessä viereisiin rakennuksiin tai kaupunkiin. Se katkaisee kaupungin. Takapuoli varattu – aikansa muodin mukaisesti – henkilöautojen pysäköinnille ihmisten pihan sijaan.
Tässä eestiläisten esitys onnistuu varsin mainiosti 3d printer bestandenen. Se eheyttää korttelin jälleen kaupunkikortteliksi, johon tehdään vielä vaihtelevuutta ainakin näennäisesti kolmen eri rakennuksen kautta, joissa on eri räystäslinjat ja värit.

2. Toiminnallisuus

Nykyisen rakennuksen kivijalassa ei ole mitään. ”Paraatisuuntaan” (mikä on rakennuksen pääsuunta ylipäätään?) rakennuksessa ei ole edes ovea. Se sulkeutuu pois kaupungilta, se ei tarjoa mitään kenellekään muulle kuin asukkailleen. Se on toiminnallisesti lähiötalo keskellä kantakaupunkiympäristöä.

Tässäkin kohtaa eestiläisten rakennus onnistuu hyvin. Talossa on kivijalkaliiketilaa, siinä on uloskäyntejä. Sillä on ylipäätään julkisivu ja yksityisempi puoli google photos app album.

3. Muoto

Tampereen nykyinen betonikuutio on modernistinen keskisormi. Se ei välitä lainkaan ympäristöstään – todennäköisesti tarkoituksellisesti. Se on tehty tehdasvalmisteisista elementeistä ja olisi voitu pudottaa Kirkkokadun sijaan Tsheljabinskiin, Kouvolaan tai Tampereelle. Kukaan ei huomaisi eroa.

Hyvä kaupunkiarkkitehtuuri keskustelee ympäristönsä kanssa. Se ymmärtää alueen historian, esteettisiä reunaehtoja ja aikansa. Se on paikallinen. Muoto myös seuraa tekniikkaa.

Tässä tarkastelussa eestiläisten ehdotus on mielestäni hirvittävä. Se on pastissi. Se on avaruusalus, kermakakku, kulissi barcoo app for free. Nykyaikaisella rakennustekniikalla toteutettu halpa kopio. Rakastamaani vanhaa jugendia tuo uusvanha möykky ei olisi. Yhtä vähän tamperelainen kuin edeltäjänsä – vastaavia löytyy varmasti myös Tsheljabinskista.

Hirvittävän betonikuution ainoa vaihtoehto ei ole hirvittävä historiaton lavaste.

Mitä sitten?

Mielestäni viime vuosina Suomessa on opittu kaupunkien rakentamista. Meillä on erinomaisia uusia kohteita, joissa laadukas arkkitehtuuri onnistuu luovimaan hienosti kaupunkisuunnittelun laadullisten vaatimusten, estetiikan ja ympäristön ristiaallokossa. Laadukasta, inhimillistä ja kaunista arkkitehtuuria on mahdollista toteuttaa myös ajassa eläen. Muutamia esimerkkejä Helsingistä.

As Oy Posteljooni, Käpylä

Käpylän varsin keskeisellä sijainnille rakennettiin muutama vuosi sitten kokonaan uusi talo herunterladen.

Kuva: HS, Kimmo Penttinen

Se on massaltaan onnistunut. Se täydentää aukion. Se on kiinni kadussa.
Siinä on kivijalassa liiketilaa, se keskustelee ympäristönsä kanssa.

Kuva: HS, Markku Niskanen

Ja se on yhtäaikaisesti selvästi aikansa lapsi, modernia arkkitehtuuria modernilla tekniikalla toteutettuna että yhteydessä ympäröivään Käpylään. Rapattu pinta, harjakatto, ikkunoiden koko. Sillä on myös erikseen julkisivu ja yksityisempi puoli vaikka ei umpikortteli olekaan – eikä Käpylässä sellaisia olekaan.

Mielestäni erittäin onnistunut esimerkki aluetta ymmärtävästä modernista arkkitehtuurista. Kaupunginmuseo toki vastusti tätäkin.

Linnankatu 3, Katajanokka

Tämä tapaus on tavallaan aika lähellä Tampereen esimerkkiä mag je films downloaden in nederland. Linnankatu 3:ssa sijaitsi alunperin upea jugend-rakennus.Valitettavasti se tuhoutui sodan aikana pommituksessa ja sen tilalle rakennettiin melko kamala rakennus joka ei istunut Katajanokan upeaan ympäristöön.Muutama vuosi sitten sen tilalle rakennettiin uusi asuinrakennus.

Kuva: HS, Joonas Vohlakari

Tämäkin on mielestäni onnistunut. Se on selvästi osa samaa kaupunkia. Se hakee (ehkä jopa liikaakin) muotokieltä viereisistä rakennuksista, pintamateriaali myös kunnioittaa kaupunginosaa, räystäslinja elävä herunterladen. Kivijalassa liiketilaa ja ovia.

Samalla se on kuitenkin myös moderni ja äkkiväärä. Leikittelee muodolla ja suunnilla. Se on tietoisen kulmikas eikä edes yritä esittää olevansa ”sulava ja pehmeän aistikas” jugend-linna.

Väitän että ajan myötä tuo rakennus istuu paikalleen uusvanhaa kermakakkua paremmin. Tuo rakennus ei ole kulissi, vaan aikansa tuote, joka luo kaupunkiin aitoa ja laadukasdta kerroksellisuutta.

Historiattomuus

Ehkäpä uusvanhan näköisarkkitehtuurin suurin ongelma minulle onkin sen historiattomuus. Se on kitschiä. Se on aina vain halpa kopio alkuperäisestä, joka syntyi täysin erilaisiin oloihin, erilaisille omistajille ja täysin erilaisella teknologialla. Uusvanha talo on kuin uusrikkaan kipsiset roomalaiset pylväät sipoolaisen pakettiomakotitalon kuistilla.

Toisaalta on ehkä niinkin että keskustelu uusvanhasta arkkitehtuurista on osa suurempaa muutosta whatsapp android herunterladen kostenlos. Ehkä arkkitehtuurikunnan ”asiantuntijavalta” on liudentumassa? Voiko enää tulevaisuudessa paeta ”asiantuntijuuden” verhon taakse? Kaupunkiemme suunnittelun ja arkkitehtuurin linjauksista pitää voida käydä julkista keskustelua kielellä jota myös me maallikot ymmärrämme. Kyllä ainakin osa meistä varmasti ymmärtää myös muita ratkaisuja kuin uusvanhaa.

Mitä tehdä Aleksanterinteatterille?

HUOM! En tunne talon tilannetta lehtijuttuja syvemmin. En siis tiedä onko ostajaa löytynyt tai mitä Senaatissa suunnitellaan.

Aleksanterin teatteri valmistui vuonna 1879 venäläiseksi valtionteatteriksi. Jo alusta pitäen toiminta oli kansainvälistä: näyttä­mötek­nii­kka tilattiin Pietaris­ta ja lavasteet Berliinis­tä, teatterin avajaisissa italialainen oopperaseurue esitti Gounod’­n Faustin. Itsenäistymiseen saakka teatterin ohjelmisto sisälsi venäläistä teatteria ja oopperaa. Mariinski-teatteri vieraili Helsingissä ensimmäisen kerran 1906 ds download games for free. Itsenäistymisen jälkeen Aleksanterin teatteri siirtyi Suomalaisen Oopperan tilaksi, jossa Kansallisoopperamme toimi aina vuoteen 1993, jolloin uusi talo Töölönlahdella valmistui. Aleksanterin teatteri jäi valtion omistukseen ja siirtyi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan (valtion kiinteistöyhtiö).

Sen jälkeen teatterista on tullut tärkeä vierailunäyttämö teatterille ja tanssille. Näyttämön takana olevassa siivessä puolestaan harjoittelevat lukuiset tanssin ammatti- ja harrastajaryhmät. Tilojen käyttöaste on kova.

N musik herunterladen von amazon. Aleksanterin teatteri n. vuonna 1880. Kuvaaja Charles Riis. CC-BY 4.0.

Elokuun lopussa Senaatti-kiinteistö kertoi käynnistävänsä Aleksanterinteatterin myynnin, ehdotusten määräaika päättyi toissa viikolla.

Ymmärrän miksi Senaatti haluaa eroon talosta. Teatteri kaipaa kipeästi täysremonttia lattiasta kattoon. Myös teatteritekniikka kaipaa uusimista. Talo on myös läpeensä (syystäkin) suojeltu – sille on mahdotonta keksiä oikeastaan mitään muuta käyttöä kuin esitystoiminta. Suomen vanhinta suurta näyttämöä ei nyt vaan voi pistää umpeen ja marketiksi, toimistoiksi tai asunnoiksi gta 5 free download ios.

Keskeinen ongelma on se että kymmenien miljoonien arvoista remonttia ei oikein pysty kukaan kulttuuritoimija kustantamaan. Sellaista yhtälöä on vaikea kuvitella ilman Kansallisoopperan tai Kaupunginteatterin tasoista tukea – ja sellaista toimijaa ei oikein vapaalla kentällä ole.

En siis pidätä hengitystäni että Senaatti olisi saanut uskottavia tarjouksia. No mitä sille sitten pitäisi tehdä? Pitäisi ajatella konsepti uusiksi, laskea kustannukset toisin päin ja vetää kaikki tahot mukaan.

1. Avoin ideakilpailu

Vaikka nykyinen vierailuteatteritoiminta on laadukasta, se ei välttämättä ole ainoa talossa mahdollinen toimintakonsepti – tai nykyisin toimintaa pyörittävä yhdistys ainoa mahdollinen bose soundtouch app herunterladen.

Senaatin tulisi järjestää avoin ideakilpailu talon tulevasta käytöstä. Tähän voisivat osallistua taiteilijat, taiteilijaryhmät, yhdistykset, yritykset, yhteenliittymät. Ehdotuksia, niiden taloudellista kestävyyttä ja taiteellista laatua (ja tarvetta Helsingin kulttuurikentässä) arvioitaisiin työryhmässä, jossa olisivat edustettuina ainakin OKM, Helsingin kaupunki, Taike ja Senaatti-kiinteistöt.

Ideatason konsepteista seulottaisiin 3-5 seuraavaan vaiheeseen. Ja voittajaksi sitten näistä kehitelty toimija.

Voisin kuvitella voittajaksi esim eps consisted of free download. ”yhteenliittymän”, jossa olisi mukana helsinkiläisiä tanssikouluja, tanssiryhmiä ja vapaita oopperaryhmiä.

2. Kustannukset käänteisesti

Perinteinen ”Senaatin” ja myös Helsingin kaupungin tapa laskea tilavuokria on rankasti yksinkertaistettuna seuraava:

Pääomavuokra + käyttökulut + laskennallinen tuotto = vuokra /m2

Pääomavuokra sisältää kiinteistön ”arvon” sekä sen teknisen ylläpidon (peruskorjaukset jne.) kustannukset.

Yhtälö on sinällään ihan toimiva tapa arvottaa esim. yleisiä toimistokiinteistöjä tai uusia kouluja. Se kuitenkin sakkaa pahasti tällaisen historiallisen kiinteistön kohdalla, jonka mahdolliset käyttötarkoitukset ja siten sen ”markkinat” ovat erittäin rajalliset.

Pitäisikin lähteä laskemaan vuokraa toisesta suunnasta. Lähtökohdaksi on otettava käyttäjien maksukyky. Teatterit tai vaikkapa lapsille tanssikouluja järjestävät yritykset eivät voi maksaa tilastaan kovaa vuokraa autorennen zum kostenlos herunterladen. Toiminta ei vaan kertakaikkiaan kannata vaikka penniä venyttäisi kuinka.

Siksipä yhtälöstä vääjäämättä seuraa se että peruskorjauksen jälkeinen pääomavuokra on ainakin osin negatiivinen. Ts. Senaatin olisi hyväksyttävä että se kirjaa Aleksanterinteatterin myynnistä tappion. Ja peruskorjauksen kustannus tulee pääosin valtion kannettavaksi.

Tila mielestäni kannattaisi myydä Senaatista erilliselle kiinteistöyhtiölle ja vuokrata toimijoille sitten sillä vuokratasolla jonka kykenevät maksamaan Download office student for free. Valtion ei kannata lahjoittaa peruskorjausta millekään yksittäiselle ryhmälle tai yhteenliittymälle.

Voikin kysyä miksi ylipäätään sitten lähteä ”myymään”? Hyvä kysymys. Minusta on kuitenkin selkeää että Senaatti-kiinteistön, jolla on hoidettavanaan valtaisa omaisuusmassa, aika ja erityisosaaminen eivät välttämättä riitä Aleksanterinteatterin kaltaisen erityiskiinteistön hoitoon, vaan siinä kannattaisi olla sitä varten erikseen perustettu yhtiö. Pois Senaatin tasetta ”haittaamasta”. Samalla sen omistuspohjaa voisi laajentaa.

Tämä kokonaisuus vaatii valtion suunnasta hyväksynnän sille tosiasialle että mistään ei maagisesti synny toimijaa, joka voisi tilan täydellä hinnalla ostaa ja korjata omin avuin download ls19 mb trac.

3. Kaikki tahot mukaan

Aleksanterin teatterin tilanne on tietenkin pääasiassa sen omistajan, Suomen valtion, ongelma. Ja Helsinki on vuosia pitänyt itseään niin kaukana sen kohtalosta kuin vain mahdollista. Ymmärrän kaupunkia. Meillä on aivan valtaisa rakennusmassa korjausvelkaisia kiinteistöjä omastakin takaa. Miksi hankkisimme yhden valtavan remontoijan unelman lisää vaivoiksemme?

Mutta myös Helsingin kaupungin pitäisi hyväksyä tosiasiosta. Aleksanterinteatteri sijaitsee Helsingissä. Se ei lähde täältä minnekään Download apps on sky. Ja on myös Helsingin etu että siellä olisi kukoistava kulttuurin lähde loistavissa tiloissa.

Siksi Helsingin kaupungin tulisi lähteä osaomistajaksi perustettavaan kiinteistöyhtiöön joka rahoittaa peruskorjausta.

Lisäksi Helsingin tulisi sitoutua rahoittamaan tilan haltuun ottavia kulttuuritoimijoita toiminta-avustuksin.

Tämän lisäksi uuden talon olisi löydettävä muitakin rahoituslähteitä. Erityisesti katson Suomen kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin suuntaan. Niillä voisi olla mahdollisuus kokonsa puolesta auttaa tilanteessa. Ehkä kuitenkin hiukan eri tapaan kuin valtion adobe flash player firefox kostenlos herunterladen. Jos säätiöt esim. eivät halua lähteä osaomistajiksi, ne voisivat sitoutua teatterin kehittämiseen esim. tukemalla teknisen laitteistoin hankintaa tai uuden toimijan alkutaipaletta (esim. vuosittain laskeva tuki ensimmäiset 3-5 vuotta).

Tietysti pitäisi etsiä mahdollisuuksia myös yksityisrahoitukseen. Jollei itänaapurimme tilanne olisi se mikä se on, voisi yhtenä mahdollisuutena ajatella sitäkin että Aleksanterista tulisi jälleen Helsingin venäläinen teatteri – meillä on kansallinen Svenskan, miksei sitten Русский театр?

Eteenpäin?

En tiedä onko Senaatti saanut tarjouksia. Toivottavasti on ja tilanne ratkeaa ”itsekseen”. Hiukan kuitenkin epäilen, niin valtavat vastuut kiinteistön mukana tulevat.

Toivottavasti Suomella olisi sen verran historian ja kulttuurin tajua että 1880-luvulla rakennetun teatterin kukoistus 2020-luvulla nähtäisiin muutaman kymmenen miljoonan euron arvoiseksi. Se Suomi, johon Aleksanterin teatteri ja muutamaa vuotta myöhemmin Ateneum rakennettiin oli rutiköyhä kehitysmaa. Olisi mielen köyhyyttä väittää että meillä ei olisi nyt varaa kukoistavaan Aleksanterin teatteriin.

Ruuhkamaksu olisi ammattiautoilijan etu

Viime viikolla törmäsin nettikeskustelussa ammattiautoilijaan, joka ei uskonut ruuhkamaksujen ratkovan mitään, tai että niitä ei ainakaan saisi periä ammattiliikenteeltä. Jäin miettimään, miksi ja miten paljon taksinkuljettajan kannattaisi maksaa ruuhkamaksua?

Tässä on suosikkikuvaajani Tukholman ruuhkamaksuista:

Paksut pylväät kuvaavat keskimääräisiä matka-aikoja, jotka lyhenivät selvästi herunterladen. Ohuet janat matka-aikapylväiden päällä kuvaavat matka-aikojen hajontaa, eli kestääkö matka vartin vai tunnin. Lyhyempi jana siis tarkoittaa sitä että kun päättää ajaa vaikka Töölöstä Kauppatorille, voi luottaa siihen että se kestää suurinpiirtein saman verran ajankohdasta riippumatta.

Otetaan teoreettinen esimerkki.

Matka pisteestä A pisteeseen B on 10 km. Kummassakin päässä kuljettaja saa kyydin hetkessä.

Optimaalisissa olosuhteissa matka kestäisi 12min, eli tunnissa ehtisi ajaa viisi kyytiä ebooks kostenlos downloaden youtube.

Ruuhkaisissa olosuhteissa matka vie 20 minuuttia, eli tunnissa ehtii ajaa kolme kyytiä.

Ruuhkamaksut vähentävät liikenteen tukkoisuutta ja matka vie 15 minuuttia (25% sujuvoitus), tunnissa ehtii ajaa siis neljä kyytiä.

Taksi Helsingin hinnaston mukaan arkiajossa km-hinta on 0,99€ ja minuutti maksaa 0,79€. Pieni excelöinti:

Tässä esimerkissä kuljettaja saa siis liikevaihtoa 9,9€ enemmän per ruuhkatunti download the writing program for free. Kahdeksan tunnin kuvitteellisen työvuoron aikana, jossa stahanovilainen kuskimme ei pidä lainkaan taukoja ja kyydittäviä on jatkuvasti, syntyy liikevaihtoa 79,2 euroa enemmän. Oletetaan että tästä liikevaihdosta voittoa on 10%. Taksikuskin kannattaa siis maksaa vähintään 7,92€ ruuhkamaksua päivässä.

Samanaikaisesti myös asiakas hyötyy whatsapp gratis downloaden iphone. Yksittäisen taksikyydin luotettavuus paranee ja hinta laskee. Ero yksittäiselle asiakkaalle (25,7€ vs. 21,75€) on jo nelisen euroa, melkein 20%. Tällä on jo varmasti mitattava vaikutus kysyntään.

Eli teoreettisen esimerkkimme kuljettaja pystyi ajamaan suuremman määrän kyytejä per päivä ja taksikyytien kysyntä nousi xbox 360 games to download. Tosin esimerkissämme jossa kysyntä oli jo valmiiksi 100%, kysynnän kasvu ei juurikaan olisi kuskia hyödyttänyt…

Palataan tästä lähemmäksei todellisuutta. Ruotsin radio raportoi vuonna 2013 että ”Autoliikenne keskustassa on vähentynyt 10-20 prosenttia amazon unlimited songs. Taksinkuljettajat ovat tyytyväisiä. Liikenne sujuu, eikä aika kulu jonoissa seisomiseen.”.

Jutun mukaan Göteborgissa ruuhkamaksuportin ohitus maksaa 8, 13 tai 18 kruunua ajankohdasta riippuen, maksimisumman päivässä ollen 60 kruunua (n. 5,6€).

Helsingin seudulla HSL on suunnitellut ruuhkamaksuja. Vuonna 2016 julkaistu selvitys päätyi esittämään mallia, jossa portit olisivat kantakaupungin rajalla sekä kehä III:n tasolla sekä poikittaislinjoilla (kehä I:n ja poikittaisliikenteen ruuhkaisuutta helpottamaan) download games or cd. Keskimääräisen työmatka-autoiljan vuotuinen kustannus tässä mallissa olisi noin 670€ (3,35€/työpäivä) ja järjestelmän nettotuotot noi n. 150 miljoonaa euroa per vuosi. ”Yhteiskuntataloudellinen optimi”, eli taso, jossa yhteiskunnan kustannus ja käyttäjän maksama lisämaksu kohtaavat, tuottaisi noin 80m€ ja vuotuinen keskimääräinen ruuhkamaksu olisi noin 340€ (1,7€/päivä) download fortnite on nintendo 3ds.

No entäs se ammattiautoilija? Kannattaako hänen maksaa ruuhkamaksua? Teoreettisen esimerkkimme kuskin kannatti ehdottomasti. Todellisuus on tietysti monimutkaisempi, jossa voi löytyä yksittäisiä voittajia ja häviäjiä minecraft pocket edition. Taksiyrittäjät ottaisivat ruuhkamaksun tietysti huomioon hinnoittelussaan – suurin voittaja saattaisi olla kantakaupunkiin keskittyvä taksiyrittäjä, joka vain harvoin ylittäisi ruuhkamaksurajan (ja voisi siirtää sen suoraan hintaan), mutta voisi ajaa ruuhkattomassa ydinkeskustassa nykyistä useampia kyytejä per päivä.

Ja jotenkin sitä ajattelisi että ammattiautoilijan verenpainekin olisi matalampi jos liikenne sujuu eikä töki. Ehkä silläkin on hinta?

Maailmalla monet kuljetusfirmat, mm kostenlose bücher für kindle herunterladen. Uber, kannattavat ruuhkamaksuja. Kotoinen Taksiliittomme ”ei kannata varauksetta” ja ehdottaa taksien jättämistä maksun ulkopuolelle ”joukkoliikenteenä” – tämä toki hiukan haastavampaa nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmasta löytyy kirjaus: ”Säädetään laki, joka mahdollistaa kaupunkiseutujen liikenteen hallintaan tähtäävien ruuhkamaksujen käyttöönoton.” Laki siis tullaan nyt säätämään. Sitten on tietty vielä ihan oma soppansa, miten ja milloin se oikeasti toteutetaan. Ammattiautoilijoiden kannattaisi kuitenkin ryhtyä kannattamaan ruuhkamaksuja jo nyt. Silloin voisi myös paremmin vaikuttaa siihen millainen järjestelmästä ja lainsäädännöstä tulee.

Kotihoito ja pysäköinti Helsingissä

Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma nosti pari viikkoa sitten esiin kotihoidon pysäköintiongelmat, jotka ovat puhututtanut pariin otteeseen myös Helsingin kaupunginvaltuustossa mm. Arja Karhuvaaran toimesta.

Kysymyshän vaikuttaa melko selvältä youtube download app iphone kostenlos. Etenkin kantakaupungissa parkkipaikkojen hakemiseen kuluu aikaa, joka on pois hoitokäynnistä. Miksei kukaan tee mitään?

Arja Karhuvaara ehdotti viime vuonna ”asioimispysäköintipaikkajärjestelmän” kehittämistä – eli siis ilmeisesti järjestelmää, jossa jokaisesta korttelista varattaisiin parkkipaikkoja kotihoidon käyttöön.

Eveliina puolestaan haluaisi ”kotihoidon työtehtävään liittyvän pysäköintiluvan” joka rinnastuisi vammaisten pysäköintilupaan google earth download windows 7. Vammaisten pysäköintiluvalla saa ajoneuvon pysäköidä yleisillä alueilla:
– Vammaisille autoilijoille tarkoitetuille pysäköintipaikoille, jotka on merkitty pyörätuolimerkillä
– Maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta
– Yleisellä alueella, missä pysäköinti on kielletty liikennemerkillä (pysäköinti kielletty – tai pysäköintikieltoalue – liikennemerkki)
– Rajoitusta pidemmäksi aikaa sellaiselle pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaikaa on liikennemerkein rajoitettu. Pysäköinnin kestoa ei ole tarkemmin laissa määritelty.

Arja ja Eveliina ovat oikeassa siinä että ongelmaa pitää ratkoa – etenkin nyt kun kotihoitoa tarvitsevan väestön määrä kasvaa nopeasti anno 1404 herunterladen. Kyse on sekä paremmasta hoidosta, paremmista työolosuhteista että yhteisten verorahojen järkevästä käytöstä. Meidän ei kannata tuhlata rahaa siihen että kotihoitaja etsii parkkipaikkaa.

Valitettavasti molempia ratkaisuja yhdistää oikeastaan se että ne eivät varsinaisesti ratko ongelmaa. Arjan ehdotus vastaisi vaihtuvaan tarpeeseen huonosti ja Eveliinan esitys ei oikein auta kantakaupungissa, jossa parkkipaikkoja ei kadunvarteen synny lisää vaikka olisikin lupa pysäköidä vapaammin Download hd movies for free. (Kuten kaupunki asiaan vastasi jo vuonna 2012.)

Mitä itse ehdottaisin?

1. Teknologia käyttöön

Brittiläinen Guardian kertoi jokunen viikko sitten miten Helsinki käyttää hienoa Videovisit -järjestelmää vähentämään tarvittavien kotihoitokäyntien määrää google play music alles herunterladen. Yksi hoitaja voi hoitaa suuren joukon asiakkaita, ja parkkipaikkatarve vähenee kun käyntitarve jää vähäisemmäksi. Vastaavia teknologioita on muitakin. Nämä tulisi ottaa täysmääräisesti käyttöön. Helsingin tulisi olla etäkotihoidon edelläkävijä koko maailmassa.

Vähennetään tarvetta käynteihin aok mitgliedsbescheinigung herunterladen. Samalla vähenee parkkipaikkojen tarve. Mutta se ei tietenkään poistu täysin.

2. Muut kulkuneuvot

Arja Karhuvaaran aloitteeseen vastatessaan Kaupunkiympäristön toimiala selvitti lausuntoa varten kaupungin sosiaali- ja terveystoimelta kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Kävi ilmi että:

”Kokemukset pysäköintipaikkatilanteesta vaihtelevat. Täysin ongelmatonta se ei ole missään ja esimerkiksi eteläisessä kotihoitoyksikössä autoja ei käytetä vaikeiden liikenneolosuhteiden vuoksi lainkaan alben kostenlosen legal. Pysäköintilupakaan ei välttämättä auttaisi, jos paikkoja ei ole tarjolla.

Kyselyn vastauksissa ehdotettiin myös sähkömopojen ja skoottereiden käyttöä, koska ne ovat autoja helpompi pysäköidä.”

Polkupyörän, kuormapyörän tai niiden sähköistetyn version voi pysäköidä pihalle, kadunvarteen tai puistoon. Samoin sähköskootterin tai muun pienen sähkökulkuneuvon. Otetaan auto pois yhtälöstä siellä missä sitä ei välttämättä tarvita. Käytetään muita kulkupelejä herunterladen. Pysäköintiongelma poistuu.

Tämäkään ratkaisu ei tietenkään sovellu kaikkialla ja kaikille, mutta kuten eteläisen kotihoitoyksikön esimerkki näyttää, se on täysin mahdollista. Tämäkin ratkaisu tulisi käyttää täysmääräisesti.

3. Hinnoitellaan pysäköinti oikein

Pysäköintipaikkojen puute ei ole vain kotihoidon ongelma fifa spiele zum herunterladen. Se on ihan yhtä iso haaste putkimiehille, siivoajille, pitsakuskeille, tavarantoimittajille, turisteille, kauppojen asiakkaille – ja tietenkin myös asukkaille, jotka eivät löydä kadunvarsipaikkaa sitä tarvitessaan.

Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Dynaaminen hinnoittelu.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä että pysäköinnin hinta vaihtelee alueittain, kortteleittain, jopa kadun pätkittäin niin, että aina korkeintaan 90% paikoista on varattuna herunterladen. 10% aina vapaana. Aina on tilaa kotihoitajalle kun paikkaa tarvitaan.

Tämä tietysti ratkaisee kadunvarsipysäköinnin ongelmat myös kaikkien muiden kuin kotihoitajien kohdalla.

Ja mikä parasta, mitään uusia lakeja ei tarvita. Helsingin kaupunkiympäristölautakunta, jonka jäsen Eveliina on, voi tehdä päätöksen halutessaan vaikka jo ensi syksynä. Kadunvarsipysäköinnin ja asukaspysäköinnin hintaa nostamalla kysymys ratkeaa, kotihoito sujuvoituu.

Toimiva ratkaisu siis tiedetään jo. Mutta sitten päästäänkin politiikkaan. Löytyykö uskallusta nostaa pysäköinnin hintaa Helsingin keskustassa?