Et ikinä usko mitä nämä puolueet tekivät päästökaupalle – katso sitaatit!

Pääministeri Alexander Stubb Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa 22.1.2014:

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.

Sosialidemokraattinen puolue ”Politiikan A-Ö”-sivullaan:

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia. Ilmastonmuutos uhkaa johtaa suuriin ongelmiin niin ekologisesti kuin taloudellisesti ja sosiaalisestikin. Ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen vaativat muutoksia kaikilta. Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä. Kannatamme sitovia kansainvälisiä rajoituksia päästöille, investointeja ympäristöteknologiaan sekä ympäristöverotuksen kiristämistä. Samaan aikaan on saatava aikaan merkittävä asennemuutos.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.2.2015:

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka. Maailmalla luonnonvarat hupenevat, väestö kasvaa ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Tarvitsemme uusia tapoja luoda kestävää kasvua siten, että ympäristöstä pidetään huolta ja että se jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Kestävien ratkaisujen tarve kasvaa ja edelläkävijä voittaa tulevaisuuden markkinoilla.

Sosialidemokraattinen puolue ilmasto-ohjelmassaan:

Sosialidemokraattien on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun päästökaupan uudistamisesta ja pyrittävä päästökaupan laajentamiseen.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen Helsingin Sanomissa 27.11.2014:

Hyviä signaaleja ovat Grahn-Laasosen mukaan myös EU:n tavoite vähentää ilmastopäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä vihreän ilmastorahaston ensimmäinen rahoituskierros.”Kunnianhimon tasoa on kuitenkin vielä nostettava. Vielä ei olla kahden asteen tavoitteessa.”

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.3.2015:

”Suomi tarvitsee ilmastoherätyksen. Ilmastonmuutoksen hillintä on paitsi välttämätöntä, myös iso mahdollisuus Suomelle, sillä meillä on paljon osaamista, kasvava cleantech-toimiala ja uusia, puhtaampia ratkaisuja.”

Sosialidemokraattinen puolue vaaliohjelmassaan keväällä 2015:

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojeleminen on nostettava erityisasemaan. Puhdas ympäristö on itseisarvo.

YLEn uutiset raportoivat tänään:

Suomi liittyi keskiviikkona EU:n päästökaupan nopean uudistamisen jarruttelijoiden joukkoon. Hallitus päätti EU-ministerivaliokunnassa, että Suomi suhtautuu ”varauksellisesti” esityksiin päästökaupan nopeutetusta korjaamisesta.

Tänään keskiviikkona hallitus otti kantaa EU:ssa käsittelyssä olevaan uuteen esitykseen, jonka mukaan päästökaupparemontti tulisikin toteuttaa jo 2017. Läntiset EU-maat, kuten Saksa, Britannia ja Ranska ajavat tätä nopeutettua aikataulua.

Uudistusta ovat vastustaneet ennen kaikkea itäiset EU-maat, kuten Puola, Bulgaria ja Romania

Jahas. Vai sillä tavalla.
53009446
Päästökauppa on erinomainen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sekään ei vaan toimi kuin automaatti, vaan vaatii säätöä – eli poliittisia päätöksiä kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi. Tahtoa ja rohkeutta. Tämän päivän jälkeen ei taas tarvitse ihmetellä ovatko Sdp ja Kokoomus johtamassa Suomea eturintamassa cleantechin ja innovaatioiden avulla hiilineutraaliin tulevaisuuteen vai harrastaako Suomi neliraaja-itkupotku-jarrutusta muiden verrokkimaidemme Romanian, Bulgarian ja Puolan kera.

Ei voi kuin yhtyä ulkoministeri Erkki Tuomiojan sanoihin seitsemän vuoden takaa:

”Iso osa saamastani kansalaispalautteesta toteaa, että SDP:llä olivat nyt kyllä vaaliohjelmat kohdallaan, mutta mitä te viimeiset neljä (tai kaksitoista) vuotta olette olleet tekemässä? Ilmiölle on hieno tieteellinen nimikin (kognitiivinen dissonanssi), joka tarkoittaa sanojen ja tekojen ristiriitaa.”

Niinpä.

Päivän pähkinä: Remontti Oy

Meillä Suomessa on jaettu päätäntävaltaa ja vastuuta kuntien ja valtion kesken. Hyvänä esimerkkinä opetustoimi: kunnat vastaavat perusopetuksesta.

Homma on periaatteessa simppeli: valtio määrittelee opetussuunnitelmat ja kunta toteuttaa perusopetuksen kuten parhaaksi näkee. Verorahoilla koko lysti kuitenkin kustannetaan. Kunta rakentaa tai rakennuttaa koulut ja palkkaa opettajat.

Mutta aivan näin yksinkertaista tämä ei tietenkään ole. Rahoituskin tulee monesta eri suunnasta: kunnan omat verotulot ja valtion rahoitus, ns. ”valtionosuudet”. Lisäksi valtio on antanut erikseen tukia ”homekoulujen korjaamiseen” ja osa rahoituksesta on sidottu mm. ryhmäkokoihin.

Erityisesti valtion ”homekouluraha” on ollut turmiollista: remontteihin ei ole ryhdytty kuntien omin voimin kun on toivottu lisärahoitusta valtiolta. On luotu hienommin sanottuna ”virheellinen insentiivi” eli ”virheellinen kannuste”.remonttiKuvitellaanpa että jokin kunta olisi hoitanut asiat kertakaikkisen mainiosti: ei olisi säästelty koulujen rakentamisessa, huollossa ja kunnossapidossa. Yksikään koulurakennus ei tässä Shangri-Lassa tarvitsisi ”homekouluremonttia”. Olisi toimittu kuin se kuuluisa ”luokan paras oppilas”. Olisiko oikeudenmukaista että tämä kunta ei saisi lainkaan lisärahoitusta koulujensa ylläpitoon, mutta naapurikunta jossa on eletty täysin vailla huolta huomisesta lisärahoitusta saisi? No ei olisi.

Jos jaetaan valtaa, jaetaan myös vastuuta. Valtaa on jaettu kunnille ja niiden pitää vastuunsa myös kantaa. Mitä selkeämmät ja suoremmat vastuun ja vallan ketjut ovat, sen parempi. Olisi parempi että koko homekoulujen korjausrahasta luovuttaisiin ja se siirrettäisiin opetuksen perusrahoitukseen.

Valitettavasti näin yksinkertaista tämä ei ole. Suurelta osin sen takia että myös eduskunnassa halutaan olla lasten puolella. Ja kukapa olisi enemmän lasten puolella kuin poliitikko, joka haluaa remontoida homekouluja. Näinpä sitten Arkadianmäelläkin halutaan laittaa kauha jo valmiiksi monimutkaiseen soppaan. Ratkaisukin on näköjään keksitty: Remontti Oy. Jaa että mikä?

Jos olen ymmärtänyt oikein niin kyseessä ei ole oikeastaan ”osakeyhtiö” perinteisessä mielessä, vaan valtion budjettikehysten ulkopuolinen rahasto, jolla rahoitettaisiin mm. homekoulujen korjaamista ja muita infrastruktuurihankkeita.

Mihin tällaista rahastoa tarvitaan? Aikooko Remontti oy antaa lainarahaa halvemmalla kuin markkinat? Miksi mm. eläkerahastot siihen sitten osallistuisivat? Eikö kaikki raha loppujen lopuksi tule verotuksen kautta? No niinpä. Remontti Oy onkin lähinnä kirjanpidollinen ”kikka kolmonen”, jolla välttämättömät korjausmenot saadaan pois näkyvistä ja poliittisesti sovittujen menosääntöjen piiristä. Valtiohan ei ota velkaa, jos Valtion 100% omistama Remontti Oy ottaa velkaa. Just.

Ajatus on kaunis: homekoulut kuntoon. Menettely vaan väärä. Se on jo perusteiltaan virheellinen koska siinä rikotaan vallan ja vastuun johdonmukaisuus. Kunnat järjestävät kouluverkon, kunnat pääosin omistavat koulurakennukset, joten pitäisi olla täysin selvää että kuntien pitää kantaa vastuu myös koulurakennusten kunnosta. Näin on hyvä kunta toiminut jo nyt! Kirjanpidollinen kikkailu ei muuta tosiasioita. Tästähän me Kreikkaa moitimme ja nyt menemme täysin samaan suuntaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä jos homekoulut halutaan kuntoon?

Pitäisi tunnustaa että valtionosuuksien lasku on iskenyt liikaa kuntatalouksiin eikä säästöjä voi valtio tehdä vain siirtämällä niitä kuntien kontolle. Tai ainakaan kuvitella että silloin ei puututtaisi hyvinvointivaltion peruspalveluihin. Jos Arkadianmäellä halutaan ajatella lapsia, se tulisi tehdä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti nostamalla perusopetuksen valtionosuuksia.

Ylipäätään valtiollisen rahoituksen pitäisi olla ennakoitavaa ja pitkälinjaista eikä vuosi toiselta eri suuntiin tempoilevaa. Tällöin kunnat voisivat tehdä päätökset järkevästi ja ennakoiden – kunta, jossa koulut ovat huonossa kunnossa remontoisi ja kunta, jossa ei ole homekouluja, voisi satsata opetukseen. Ja koulujen omistajan kannattaisi rakennuttaa laadukkaasti, pitää huolta kunnossapidosta ja remontoida ajoissa.

Eduskunnassa pitäisi myös ymmärtää milloin kannattaa pitää näppinsä erossa kuntatason päätöksenteosta: vallanjaolle on perustelunsa. Ja jos kunnat eivät eduskunnan mielestä selviydy opetustoimen tehtävistä, niin sitten tulee puuttua tehtävien jakoon – siihen eduskunnan valta on juuri tarkoitettu.

Remontti Oy:tä ei pitäisi perustaa. Se on populistinen poliittis-kirjanpidollinen temppu, jollaisia ei tarvita enää ainuttakaan lisää. Yhteinen julkinen velka on yhteistä julkista velkaa kutsumme me sitä meloniksi tai appelsiiniksi.

Ceterum censeo, homekoulut on korjattava.

Sulle-mulle, mulle-sulle

Kokoomus on johtanut Helsinkiä vuoden 1980 kunnallisvaaleista lähtien. Koko 80- ja 90-lukujen ajan poliittinen marssijärjestys oli selvä: Kokoomus vie, Demarit avustavat ja muut vikisevät. Syksyn 2000 kunnallisvaalien jälkeen Vihreät olivatkin yllättäen toiseksi suurin puolue ja askelmerkit menivät uusiksi. Kaikkea ei voitukaan sopia valmiiksi Kokoomuksen ja SDP:n kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Muuttunut asetelma oli vähitellen pakko ottaa huomioon myös kaupungin johdon kokoonpanossa: vihreille räätälöitiin säälistä oma apulaiskaupunginjohtaja. Silti järjestys säilyi. Kokoomuksella oli kaupunginjohtaja ja yksi apulaiskaupunginjohtaja, demareilla kaksi apulaiskaupunginjohtaja ja vihreillä vain yksi, Pekka Sauri. Vaikka Vihreät olivat Sosiaalidemokraatteja suurempi puolue.

2004 kunnallisvaaleissa hävisimme ja kaupungin johdon kokoonpano oli jälleen oikeutettu. Olimme sdp:tä pienempi puolue Helsingissä 2005-2008. Ja vuonna 2007 Ilkka-Christian Björklundin tilalle valittiin Tuula Haatainen (sd).

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa asetelma muuttui jälleen. Kokoomuksella on tällä hetkellä 26 valtuutettua, Vihreillä 21 ja Sosiaalidemokraateilla vain 16. Mutta koska apulaiskaupunginjohtajien toimikaudet ovat seitsemän vuoden mittaisia, ei tällä vaalikaudella ollut tulossa muutosta läänityksiin – vasta Tuula Haataisen valinta Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi sekoitti pakan.

Vuoden 2008 vaalituloksen perusteella sivistys- ja henkilöstoimen apulaiskaupunginjohtajan paikka kuuluu Vihreille.

Eilen valtuusto valitsi kuitenkin Ritva Viljasen (sd) sivistys- ja henkilöstoimen kaupunginjohtajaksi. Kaupungin toiseksi suurimmalla puolueella on yhä vain yksi apulaiskaupunginjohtaja ja selvästi pienemmällä kaksi.

Ja koska kaupunginjohtajien toimikaudet ovat seitsemän vuoden pituisia, jää Viljanen pestistään pois vasta aikaisintaan 2019! Vuoden 2004 kunnallisvaalien mandaatilla sosiaalidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja aina vuoteen 2019! Tittidii.

Eihän tän kansanvallan näin pitäny mennä. Täysin kestämätön tilanne. Aivan päivänselvää vaalituloksen ja yleisen toimintatavan halveksuntaa. Myös Kokoomuksen osalta. Sulle-mulle, mulle-sulle.

Miksi näin sitten toimittiin? Pääsyy lienee se että Paasitornissa odotellaan ensi syksyn kunnallisvaaleja housunpuntit tutisten. Tuore gallup ennustelee paitsi Kokoomuksen johtoaseman säilymistä (29,7%) myös Vihreiden kakkossijan vahvistumista (22,6%) ja Demareiden äänimäärän merkittävää laskua neljän vuoden takaisesta (14,1%).

Sosiaalidemokraatit pitävät kynsin hampain saavutetuista eduistaan. Kuvaa puolueen toimintaa mainiosti yleisemminkin.

Vihreät on perinteisesti tehnyt Helsingissä erittäin rakentavaa politiikkaa: kompromisseja on haettu ja niihin ollaan sopeuduttu. Kivuliaastikin. Eilinen päätös apulaiskaupunginjohtajan valinnassa osoitti liian selkeästi että muut suuret ryhmät eivät ole valmiita vastaavaan reiluun peliin.

Vihreä valtuustoryhmä onkin linjannut että vetäydymme toistaiseksi kaikista neuvotteluista. Turha joustaa omista linjoista jos kukaan muukaan ei viitsi.

Eräs linjauksistamme on se että Helsingissä tulee seuraavalla valtuustokaudella siirtyä ns. pormestari-malliin. Eli tulevat ”Pajuset” valittaisiin suoralla henkilövaalilla. Tällöin esim. Guggenheimin kaltaiset avaukset pitäisi kertoa kansalle jo vaalikampanjan aikaan eikä vedellä hihasta matkan varrella. Ja toimikaudet olisivat vaalikauden mittaisia, jolloin vaalitulokset vaikuttaisivat suoraan vallankäyttöön.

Omassa unelmamallissani apulaiskaupunginjohtajista luovuttaisiin kokonaan ja muodostettaisiin ”ministereistä” koostuva kaupunginhallitus, jonka jokaisella jäsenellä olisi oma vastuualueensa. Näin poliittinen valta jakautuisi nykyistä tasaisemmin myös pienemmille puolueille. Lisäksi muutos vahvistaisi poliitikkojen valtaa suhteessa virkamiehiin.

Jos tähän ei vielä olla valmiita, niin vähimmäisvaatimus on se, että myös apulaiskaupunginjohtajien toimikaudet muutetaan nelivuotisiksi ja valta jaetaan vaalituloksen mukaisesti. Mä kun oon aina luullu että se on demokratian perusidea. Ilmeisesti Helsingin Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit ovat eri mieltä.

Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta

Helsingin liikennesuunnitteluhistorian ehkä kauhein suunnitelma tunnetaan nimellä ”Smith-Polvinen”. Se on vuonna 1968 julkaistu rohkea visio, jossa uljaiden moottoriteiden alta olisi purettu korttelikaupalla vanhaa kantakaupunkia. Hyvän kuvan ajan hengestä saa ihailemalla Ruoholahteen suunniteltua monitasoliittymää.

Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.

Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.

Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.

Näyttääkö linjaus tutulta?

Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.

Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.

Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.

Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:

(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)

Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.

Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.

Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.

minun ehdokkaani on Jukka Relander

Huhtikuun eduskuntavaalit ovat merkittävimmät aikoihin. Syitä on useita.

Ensinnäkin Perussuomalaisten nousun ja vastaavasti muiden isojen puolueiden kannatuksen suhteellisen tasaantumisen vuoksi seuraavaa hallitusta ei perusta kaksi suurta puoluetta siten, että pienpuolueet (PS, RKP, Vihreät, Vas) ovat mukana vain somisteena. Vaikka nykyinen hallituspohja jatkaisi, Keskusta ja Kokoomus eivät enää saa enemmistöä taakseen. 

Muutos voi vaikuttaa pieneltä, mutta politiikan dynamiikan kannalta kyseessä on lähes vallankumous. ”Apupuolueen” yli ei enää voi noin vain kävellä, edes hyvän tsoukin varjolla.

Seuraavan hallituksen perustaa siis joko kolme suurta puoluetta (esim. Kesk., Kok, PS), tai kaksi puoluetta ja muutama pienpuolue (esim. Kok, SDP, Vihr, Rkp). Pääministeripuolueena on todennäköisesti Kokoomus, mutta vaalien tulos on todella ratkaiseva koko hallituksen kokoonpanoa ajatellen.

Toisaalta taas Perussuomalaisten piiristä nouseva herravihainen ja rasistinen kumu on saavuttanut ennennäkemättömän paljon kaikupohjaa. Sulkeeko Suomi ovensa maailmalta ja pyrkii takaisin 50-luvulle? Toivottavasti ei.

Bonuksena koko länsimainen talousjärjestelmä painii tulevan vaalikauden ajan taannoisen taantuman jälkiseurausten kanssa. Sillä miten tulevina vuosina säästetään, verotetaan tai tuetaan on todella kauaskantoisia vaikutuksia. Mielestäni tärkeää olisi, että Suomessa ei apinoida ainakaan “Cameronin mallia”.

Hyvinvointivaltion pelastaminen ei riitä, vaan sen perusta on valettava uudelleen. Tulevaisuuden menestyvää Suomea ei rakenneta haikailemalla menneeseen tai keskittymällä vain menestyjien menestykseen. Tarvitaan uusia ajatuksia ja uutta solidarisuutta.

Helsinkiläisistä kansanedustajaehdokkaista näihin haasteisiin vastaa mielestäni parhaiten Jukka Relander.

Aina yhtä hauska juttu tämä obamisaatio.

Jukka on tullut tunnetuksi mm. kirjailijana, yhteiskunnallisena keskustelijana, kolumnistina sekä pitkäikäisen radio-ohjelmansa kautta. Politiikan tekemistä Relander on harjoitellut mm. eduskunta- ja eurovaaliehdokkaana, Suomen kirjastoseuran ja Vihreän miesliikkeen puheenjohtajana ja johtamalla Vihreän liiton periaateohjelman kirjoitusprosessin.

Jukka sekä ymmärtää 2010-luvun haasteet että osaa viestiä fiksut vastaukset ymmärrettävällä tavalla. Jukka Relander on sivistynyt ja solidaarinen eurooppalainen suomalainen, jolle olisi tilausta Arkadianmäellä, kun ajan henki tuntuu olevan enemmänkin lyhytnäköisen itsekeskeisyyden ja populistisen urpouden puolella.

Paitsi äänestämällä ja tukiryhmäilemällä, tuen Jukan kampanjaa myös rahallisesti. Lahjoitin männä viikolla 50€ tämän sivun kautta – lahjoittaminen onnistuu helposti kaikkien pankkien tunnuksilla.

Miksi kansalaisten pitäisi tukea poliittisia kampanjoita? Annetaan ehdokkaan itse kertoa:

Vihreät eivät saa tukea kaupalta ja teollisuudelta. Emme kaavoita liikemiesten toiveiden mukaan, emmekä tee poliittisia linjauksia kysymällä ensin kolmikannalta, että sopisiko tämä. Emme toteuta Metalliliiton ilmastopolitiikkaa, vaan omaamme.

Siksi uskomme yksityisten ihmisten lahjoituksiin. Niillä ei osteta poliittisia päätöksiä, vaan edesautetaan sitä, että oma ehdokas menee läpi.

Helsingin vaalipiirissä joudun kilpailemaan Mari Kiviniemen kanssa, joka sai viime vaaleissa tukea 57.000 euroa, tärkeimpänä tukijanaan turkistarhaajien järjestöt. Sinun tukesi tekee kisasta vähän vähemmän epätasaisen ja samalla se tekee politiikasta taas kerran vähän puhtaampaa.

[youtube=”http://www.youtube.com/watch?v=9Slej4m4j6Y”]

Lahjoittaa voi myös tekstiviestitse: lähetä viesti “TUE10 Jukka Relander” tai “TUE20 Jukka Relander” numeroon 16511. Viestin hinta on 10/20€. Jokainen euro auttaa hyvän taistelussa pahaa vastaan.