Anniskelualueista

Avasin festarikesän Sonispheressä toukokuun lopussa. Hienoja bändejä ja upeaa musaa, mutta ilmojen herra jätti vähän toivomisen varaa – vettä tuli vaakasuoraan ja tuuli mereltä tuntui vain yltyvän. Sadetakki, kurahousut ja pipo eivät olleet liioittelua.

WELKAM TU FINLAND! NAU IS SAMÖ! NAU VI FESTIVAL!

Ihmetystä aiheutti jälleen kerran myös anniskelu. Kalja-alue oli sijoitettu noin 150 metrin päähän lavasta.
sonisphere
Siellä sitä sitten tihrustettiin kaukana siintävää Slayeria ja juotiin kädenlämpöistä kaljaa huomattavasti viileämmässä kevätsäässä. Välillä kävi mielessä tykkäänkö minä todellakin näin paljon hevistä. Tai kaljasta.

Viime kesänä käväisin Saksan suurimmilla kansanmusiikkifestareilla Rudolstadtissa. Sielläkin oli yleisöä ja anniskelua. Anniskelualueet vaan puuttuivat. Toisin sanoen koko festivaalialue, saksalainen pikkukaupunki, oli yhtä ”anniskelualuetta”. Saksalaisella festivaalilla oli ihan normaalia ostaa kojusta olutta tai vaikkapa pullo paikallista valkoviiniä. Yleisössä oli väkeä vauvasta vaariin. Sehr gut.
rudolstadt_weingut
Kävin tällä viikolla Suomen suurimmilla kansanmusiikkijuhlilla Kaustisella. Olutteltan anniskelulupahakemus oli kuulemma tullut keväällä bumerangina takaisin kun ”katsomoon ei saa anniskella”. Ongelma ratkaistiin luovasti laittamalla lavan ja yleisön väliin aita. Näin sitten on erikseen katsomo, jossa ei juoda olutta ja erikseen se alue, jossa noin 90% yleisöstä istuu ja nauttii virvokkeita. Sitä aluetta jossa suurin osa yleisöstä on ei Suomessa saa siis kutsua katsomoksi.
kaustinen_anniskelu
Alkoholilain §21:

”Anniskelualueeksi ei saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomotilaa.”

Kyllä. Ihan oikeasti siellä laissa sanotaan noin.

Otetaanpa tässä välissä pieni syrjähyppy liikennesuunnittelun puolelle. Viimeisen parinkymmenen vuoden suurimpia oivalluksia katutilan suunnittelussa on ollut ”shared space” eli ”jaettu tila”. Pähkinänkuoressa se tarkoittaa suurinpiirtein sitä että katutila suunnitellaan niin että autoilijankin on ”neuvoteltava” liikennetilanteessa muiden tiellä liikkuvien kanssa. Ei saa vaan kaahata sivuille vilkuilematta. Turvallisuus parantuu vaikka liikennemerkit vähenevät.

Kyökkipsykologiaa. Liikenneympäristö suunnitellaan sellaiseksi että ihmiset käyttäytyvät ihmisiksi vaikka ovatkin ratin takana. Loppujen lopuksi ihan loogista.

Sitten takaisin anniskeluun ja Suomeen. Entä jos ympäristö vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen myös yleisötapahtumissa? Entä jos suunniteltaisiin festivaali sellaiseksi että ihmiset käyttäytyisivät ihmisiksi vaikka ovatkin tuopin ääressä?

Oikeastaan ei tarvitse paljon edes suunnitella. Riittää että poistetaan aidat anniskelualueiden ympäriltä ja annetaan kansan vaeltaa tuoppiensa kanssa. Näin muualla maailmassa, jopa Ruotsissa, on jo nyt.

Kun ihmisille annetaan vastuuta, he käyttäytyvät vastuullisemmin. Ja jos eivät siihen kykene, niin sitten luvat pois järjestäjiltä. Sanokaa minun sanoneen, tavoille opittaneen nopeasti. Ja miksei opittaisi, onhan meillä Suomessakin osattu toimia vastuullisesti jo vuosikymmeniä mm. Pori Jazzissa, jonka piknikkien kohtaloa on tänä kesänä ollut surullista seurata.
alkoholilaki
Vuonna 1995, tai oikeastaan jo vuonna 1932 säädettyä alkoholilakia oli tulkittu eri puolilla Suomea joustavasti vähän eri tavoin. Käytännössä Jazzeilla poliisiviranomainen ei ollut puuttunut omiin piknik-pulloihin kun järjestyshäiriöitä ei syntynyt. Parempaakin tekemistä heillä lienee, jopa Porissa. Tänä keväänä Valvira ojensi poliisia tiukentamaan otettaan. Ja poliisilla ei tietenkään ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin toimia ohjeistuksen mukaisesti.

Onko tässä yhtään mitään järkeä? Näinkö Suomeen luodaan vastuullinen alkoholikulttuuri? Näinkö syntyy se kauan kuulutettu ”keski-eurooppalainen juomatapa”? Ketä piknikkien jatkuminen olisi haitannut?

Alkoholilla on kiistämättömiä kansanterveydellisiä vaikutuksia ja on varmasti hyvä että sen saatavuutta jollain tavalla säännellään. Mutta toisaalta se on myös osa kulttuuriamme ja luontevaa kanssakäymistä. Sääntelyllä ja laeilla tulisi tukea vastuullista käyttäytymistä ja puuttua ongelmiin. Lainsäädäntömme tuntuu kuitenkin näkevän vain valtavan viinapeikon, joka kurkistaa joka kiven alta.

Suomessakin olisi aika siirtyä vain haittoihin keskittyvästä terveyspainotteisesta alkoholipolitiikasta kohti alkoholikulttuuripolitiikkaa, jossa otettaisiin alkoholiin kokonaisvaltaisempi näkemys. Ja ehkä vielä jonain päivänä saamme vaeltaa tuopit kädessä lähemmäksi bändejä. Vettä taivaalta tulee varmasti silloinkin. Sellainen se vaan on, Suomen kesä.

Ehdolle eduskuntavaaliehdokkaaksi!

Helsingin Vihreät järjestävät ensimmäistä kertaa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista. Näissä sisäisissä vaaleissa valitaan puolet ehdokkaista. Kaikkiin ehdokkaisiin voitte tutustua täältä. Huikeita tyyppejä!

Olen ehdolla. Haluan vaikuttaa valtuuston lisäksi myös eduskunnassa.

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa...

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa.


Olen 36-vuotias musiikkialan moniottelija ja kunnallispoliitikko Vallilasta. Mukana politiikassa olen pelastaakseni maailman.

Vihreisiin liityin 2003 Osmo Soininvaaran kirjojen innoittamana. Oli olemassa puolue, joka perusteli päätöksensä järkevästi, toi tuoreita ajatuksia suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja ajoi oikeita asioita: sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja otti ilmastonmuutoksen ja muut ympäristöongelmat tosissaan. Mun porukka, selvästikin. Ensimmäisen kerran olin ehdolla kuntavaaleissa 2004. Järjestötoiminnassa olen ollut mukana mm. Helsingin vihreiden hallituksessa, jonka jäsen olin 2007-2009 ja puheenjohtaja 2012-2013.

Viime kunnallisvaaleissa minut valittiin valtuutetuksi ja Vihreän valtuustoryhmän tuella myös kaupunginhallituksen jäseneksi. Marraskuusta lähtien olen vetänyt Vihreää kaupunginhallitusryhmää.

Kuluneet puolitoista vuotta Helsingin kunnallispolitiikan ytimessä ovat olleet mahtavaa aikaa. Ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta on ollut olo että olen – ja erityisesti isona ryhmänä me Vihreät olemme – päässeet vaikuttamaan kaupungin tulevaisuuteen.

Koulutukseltani olen musiikin maisteri, haitarinsoittaja. Työelämässäni musisoin mieluummin bändissä yhdessä muiden kanssa kuin tuuttaan sooloja. Samoin on poliitiikassa. Tätä työtä tehdään yhteisten Vihreiden tavoitteiden eteen yhdessä. Hoidan oman tonttini – välillä komppaan muita ja välillä soitan melodiaa – enkä pelkää vastuuta tai vaikeitakaan päätöksiä. Kantti on testattu kuntapolitiikassa.

Eduskuntavaaleihin haluan ehdolle koska Vihreiden poliittiset tavoitteet ovat yhä tärkeämmät. Ilmastonmuutos ei pysähdy itsestään jos jatkamme turpeen ja hiilen polttamista nykymalliin. 2020-luku ansaitsee niin 2020-luvun sosiaaliturvaa kuin liikenne- ja kulttuuripolitiikkaakin. Olen valmis tekemään hartiavoimin töitä sekä vaalikampanjassa että Arkadianmäellä Vihreiden tavoitteiden eteen.

Olen vakaasti vihreä liberaali kaupunkilainen. Haluan rohkeamman ja vihreämmän Suomen, joka nojaa tulevaisuuteen menneisyyden haikailun sijaan. En pelkää muutoksia ja uskallan tehdä päätöksiä. Näihin kisoihin lähden mukaan voittaakseni.

Kulttuuripolitiikkaa ja kissatauluja

(Kolumni Cult 24:n kesäkuun numeroon)

Vasemmistoliitto lähti hallituksesta ovet paukkuen. Samalla kulttuuriministerin saappaat jäivät tyhjiksi ja ne kiikutettiin asuntoministerin eteiseen. Tästähän riemu repesi. Mm. laulaja Kaija Kärkisen mukaan ”Sivistysvaltiossa pitää olla kulttuuriministeri”. Taidekenttä loukkaantui – news at 11.

Seuraavan kerran päästiin naureskelemaan kun tuore asunto- ja kulttuuriministeri kehtasi kertoa Hesarille pitävänsä kissatauluista. Kissatauluista! Kuvitelkaa! Kyllähän kulttuuriministerin olisi pitänyt osata nimetä vähintään viisi suomalaista nykytaiteilijaa ja toivoa seinälleen jotain abstraktia.

Painting by Aurélia, Luc, Jennifer and Philippe Le Hégaret

Kulttuuriministerin päätehtävä ei ole taiteilijoiden fiiliksistä huolehtiminen. Kulttuuriministeri johtaa kulttuuriministeriötä, jota puolestaan ohjaavat hallitusohjelma ja valtion talousarvioesitykset. Itseasiassa kulttuurikentän kantilta eräs parhaista kulttuuriministereistä kautta aikain oli Tanja Karpela, joka ei varmastikaan erottanut Rembranttia Renoirista, mutta tajusi että kulttuuriministerin tehtävä on johtaa ministeriötä ja nyhtää valtionvarainministeriöltä lisää rahaa. Siinä hän onnistui selvästi mm. muuatta runoilevaa jazzpianistia paremmin.

Se mitä minä olen kaivannut jo vuosikausia on kulttuuriministeri, jolla olisi kulttuuripoliittinen linja. Henkilöä, joka sanoisi muutakin kuin että kulttuuri sillai ihanasti elävöittää ihmisten arkea ja terveysvaikutukset diibadaabadaabadii. Poliitikkoa, joka ottaisi kulttuuripolitiikan vakavasti.

Kulttuuripolitiikan peruslinjat valettiin betoniin 1970-luvulla ja ne eivät ole siitä liikkuneet yhtään mihinkään. Ministeriö pärjää varmasti ihan mallikkaasti vuoden ilman poliittista ohjausta – eihän sitä ole ollut vuosikymmeniin.

Opetusvirasto säästää omista tiloistaan

Suomen Kuvalehti on kunnostautunut viime viikkoina Helsingin opetustoimen päätösten uutisoinnissa. Tuoreimmassa jutussaan SK kertoo että:
Helsinki__Kouluja_lakkauttavan_opetusviraston_uudet_tilat_maksavat_miljoonia_-_Suomenkuvalehti_fi
Vierailin tänä aamuna Puistolanraitin ala-asteen Nurkkatien koulussa. Sielläkin nousi esiin se että ”miten voi olla mahdollista että kouluja lakkautetaan ja samalla Opetusvirasto käyttää 43 miljoonaa hallintobyrokraattien tiloihin”.

Ottamatta kantaa kouluverkkoa koskeviin päätöksiin, nyt on pakko oikoa faktoja virastotalon suhteen.

Opetusvirasto toimii tällä hetkellä Hämeentiellä yksityiseltä taholta vuokratussa kiinteistössä. Nyt on tarkoitus muuttaa kaupungin omistamaan kiinteistöön, jota tietenkin käyttöä varten remontoidaan.

Suurin väärinymmärrys lienee se että Opetusvirasto maksaisi ensin 43 miljoonan remontin ja sen jälkeen vielä vuokraa. Näin ei ole. Opetusviraston tulevaisuudessa maksama vuokra sisältää remontin kustannukset.

Uusiin tiloihin siirryttäessä Opetusviraston maksama vuokra laskee noin 440 000 euroa vuodessa. Eli tulevaisuudessa Opetusvirasto käyttää vähemmän rahaa byrokraattiensa tiloihin ja maksaa sisäistä vuokraa kaupungille yksityisen vuokranantajan sijaan.

Tilankäyttöä myös tehostetaan – neliömäärä per työntekijä laskee ja koko toimitilojen järjestely on modernimpi ”monitilakonsepti”. Kokonaisuudessa viraston neliömäärä laskee noin kolmanneksen.

Tämän lisäksi Teollisuuskadun varrella sijaitsevaan kiinteistöön tulee muutakin kuin ”paperinpyörittäjiä”. Sinne sijoitetaan yli 900 opiskelijapaikkaa Stadin ammattiopistolle, jonka osuus korjauskustannuksista suhteessa neliömääriin on noin kaksi kolmasosaa. Näitä lisäpaikkoja kaivataan Helsinkiin kipeästi jotta kykenemme toteuttamaan nuorisotakuuta! Tässä niitä saadaan erinomaiselle sijainnille sekä opiskelijoita että ammattiopistoa ajatellen – läheiset toiminnot tukevat toisiaan. Erinomaista.

Närää ovat herättäneet myös Opetusvirastolle läheisestä pysäköintilaitoksesta vuokrattavat 58 parkkipaikkaa – edellisessä kohteessa pärjättiin 40:llä. Tämä päätös ei ole kuitenkaan opetuslautakunnan tai opetusviraston, vaan johtuu suoraan kaupunkisuunnittelulautakunnan pysäköintinormista. Tätä normia me Vihreät olemme yrittäneet vuosikausia muuttaa järjellisemmäksi, valitettavan heikoin tuloksin. Tämä on kokoomuslaisen parkkipaikkasosialismin lopputulos.

Kouluverkkoa koskevat päätökset herättävät ymmärrettävästi kuumia tunteita. Tätä hanketta ei kuitenkaan ole yhtään mitään syytä vastustaa. Syntyy sekä aitoa säästöä että erittäin tarpeellisia lisäpaikkoja nuorille opiskelijoille.

Kaupunginhallitus 14.4.

Kaupunginhallituksella harvinaisen tyhjä lista. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

1 V 23.4.2014, Kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsenen valinta

ok. PS valitsee uuden varajäsenen Tom Packénille.

2 V 23.4.2014, Kaj/Kunnan asukkaan aloite (Merihaka-seura r.y.) Hakaniemen
sillan ajoneuvoliikenteen tunneloimisesta ja pyörätien rakentaminen

ok. Merihakaseura esittää että Merihaan silta korvattaisiin tunnelilla jahka sen uusimisen aika tulee.
www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2014_Kanslia_2014-04-14_Khs_15_El_C6694695-9188-44DC-87A3-A025443CF245_Liite_pdf
Olen samaa mieltä moottoritiemäisten rakennelmien rumuudesta – ja sen takia silta kannattaakin aikanaan korvata matalammalla. Merihakaseura ei ota huomioon tunnelin suuaukkoja, jotka ovat nekin valtaisat. Esittelijä on vastauksessaan pitkälti samaa mieltä. Esittelijä kertoo meille myös että ”Aluetta käsittelevä ”Hakaniemen sillan ympäristö, suunnitteluperiaatteet” -työ käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa syksyllä 2014.”

3 Määrärahan myöntäminen kiinteistövirastolle ja rakennusvirastolle alueiden tutkimuksiin ja rakentamiskelpoiseksi saattamiseen

ok. 5,12 miljoonaa euroa pääasiassa maaperän puhdistamiseen, pohjatutkimuksiin ja johtosiirtoihin. Mukana myös ”aaltoilututkimus” ja ”historiallisten karttojen digitointia”.

4 Valtuutettu Silvia Modigin toivomusponsi tuottavuustoimenpiteiden suunnittelusta siten, että niillä ei ole kielteisiä vaikutuksia asukkaiden hyvinvointiin

ok. Pöydältä. Esittelijä toteaa, että lautakunnat ovat tuottavuusohjelman toimenpiteitä valitessaan ottaneet huomioon toivomusponnen tavoitteet.

5 Vaalivalmistelutoimikunnan varajäsenen valinta

ok. Bella Selenen eroprosessi jatkuu. Melkoinen määrä varajäsenyyksiä.

7 Kaupunginhallituksen edustajan valinta rakennuslautakuntaan ja ruotsinkielisen työväenopiston johtokuntaan sekä varaedustajan valinta kaupunkisuunnittelulautakuntaan

ok. Kaupunginhallituksen varajäseneksi Tuomas Kurttilan tilalle nousee Kaarin Taipale, samalla Kaarin ottaa Tuomaksen seurantavastuut.

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1 Lausunto Helsingin Energian Munkkisaaren huippu- ja varalämpökeskuksen ympäristölupamääräysten tarkistamisesta ja toiminnan muuttamisesta

ok. Puollamme ympäristöluvan myöntämistä. Helsingin Energia hakee lupamääräysten tarkistamista siten, että lämpökeskuksen polttoaine muutetaan vaiheittain raskaasta polttoöljystä kokonaan tai osittain kevyeen polttoöljyyn. Polttoainemuutos tehdään lämpökeskuksen savukaasupäästöjen vähentämiseksi.

2 Lausunto Vantaan Energia Oy:n jätevoimalan tarkkailusuunnitelmasta

ok. Vantaan jätteenpolttolaitos käynnistyy ensi syksynä. Nyt lausutaan laitoksen tarkkailusta. Ympäristökeskuksen mukaan tarkkailusuunnitelma täyttää tarkkailusuunnitelmalta kohtuudella edellytettävät vaatimukset.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyistä valituksista asemakaava-asiassa (piirustus nro 12191, Tapaninkylä, Suutarila, Maatullinpuiston eteläosa)

ok. Valtuuston tammikuussa päättämästä kaavasta on jätetty neljä valitusta. ”Kaupunginhallitus katsoo, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia laillisuusperusteita, joiden perusteella asemakaavapäätös tulisi kumota. … Valitukset on jätettävä osin tutkimatta ja tutkituilta osin hylättävä.”

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1 Muutos vanhusneuvoston kokoonpanossa

ok. Kulttuurikeskus vaihtaa edustajaansa vanhusneuvostossa.

SIVISTYSTOIMI

1 Valtuutettu Sirpa Puhakan toivomusponsi Roihuvuoren ala-asteen oppilaspaikkojen riittävyydestä

ok. Roihuvuori-Marjaniemi -alueella on väestöennusteiden mukaan muutaman kymmenen oppilaspaikan vajaus. Tämän vuoksi opetusvirasto tuo kevään 2014 aikana opetuslautakunnan suomenkieliseen jaostoon tarkastelun, jossa asia selvitetään.