Hannu Oskala

Re: Anna-Stina Nykänen (HS)

: 6 kommenttia

Anna-Stina Nykänen kirjoitti aamun Hesariin pitkän kolumnin otsikolla ”Pyöräilijöiden vallankumous on pelottava ajatus”. Kirjoituksessa oli useampi niin yleinen väärinkäsitys että se kaipaa muutaman rauhoittavan kommentin.
nykanen
Anna-Stina kysyy heti ingressissä että ”Helsinkiä rakennetaan pyöräilijöille. Miten kaikki muut pääsevät kulkemaan?”. Vastaan: paremmin.

Kaupungissa asuu paljon ihmisiä. Ihmiset liikkuvat. Jotta mahdollisimman moni mahtuisi liikkumaan ja jotta liikkuminen olisi luotettavaa, turvallista, terveellistä, mukavaa ja ympäristöystävällistä, on kaupunkialueella suunnittelussa päätetty priorisoida kävelyä, pyöräilyä, joukkoliikennettä ja kuljetuksia yksityisautoilun edelle. Ei siis ensinnäkään vain pyöräilyä, vaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä.

Miksi sitten pitää priorisoida? Eikö voitaisi toimia tasa-arvoisesti ja edistää kaikkia liikkumismuotoja?

Priorisointia on pakko tehdä Helsingin kantakaupungissa, sillä katutila on rajallinen. Vaikka kuinka haluaisimme, me emme voi aina yhtäaikaisesti parantaa sekä kävelyn, pyöräilyn, ratikoiden, bussien ja henkilöautojen liikkuvuutta. Katutila vaan loppuu kesken kun seinät tulevat vastaan. Manskulle ei lisää kaistoja saa purkamatta taloja – ja silloin taas tuhoutuu se kaupunki.

Toisaalta voi ajatella että priorisointia on tehty jo vuosikymmeniä – sen priorisoinnin ykkönen oli vaan henkilöauto. Niin kadunvarsille pysäköitynä kuin jalkakäytäviä kaventamassa.

Miksi sitten suositaan nimenomaan kävelyä, pyöräilyä ja julkista liikennettä?

Yksinkertaisesti siitä syystä että ne käyttävät tilaa tehokkaasti – samalla kaistamäärällä mahtuu kulkemaan paljon enemmän ihmisiä kun meillä on jalkakäytävä, ratikka- tai pyöräkaista henkilöautokaistan sijaan. Erot ovat yllättävän rajut, mutta miettikääpä esim. Mannerheimintietä Forumin kohdalla – montako ihmistä istuu niissä henkilöautoissa neljällä kaistallaan ja moniko kävelee? Ja yhteen ratikkaan mahtuu enemmän ihmisiä kuin kaikkiin autoihin yhteensä.
liikennemuotojen_välityskykyKaupungin kasvaessa kysymys katutilasta muuttuu yhä tärkeämmäksi: jos kaikki tulevat helsinkiläiset liikkuisivat henkilöautolla, katumme tukkeutuisivat täysin käyttökelvottomaksi muutamassa vuodessa. Mitä useampi liikkuu jollain muulla kulkuneuvolla, sitä useampi pystyy kaupungissamme liikkumaan.

Meidän on suosittava kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä, jotta kaupungissa liikkuminen olisi sujuvaa myös tulevaisuudessa. Hiukan paradoksaalisesti siis muun liikenteen suosiminen on henkilöautoilijan etu vaikka se ei ruuhkassa seistessä siltä tuntuisikaan. Kadun ”kapasiteetti” kasvaa.
liikennemuodotNykänen kysyy vielä miksi ”pieni joukko” on päättänyt näin. Vertaapa Helsingin kaupunginhallitusta, päätöksen sinetöinyttä toimielintä, stalinisteihinkin. Varmasti ensimmäinen kerta Lasse Männistölle! Itse olen tällaisena viherhippinä jo tottunut olemaan yhtäaikaisesti sekä kamala uusliberaali että stalinisti. Mutta kysymys on sinällään hyvä – jos priorisointia, pyöräväyliä ja joukkoliikenne-etuuksia rakennettaisiin vain pienen vähemmistön edun nimissä, niin hulluahan se olisi.

Onneksi näin ei ole. Vuonna 2014 Helsingin niemen rajan ylittävistä matkoista tehtiin 73% julkisella liikenteellä. Ja kantakaupungin sisäisistä matkoista henkilöautolla tehdään vain 12% – suurin piirtein saman verran kuin pyöräillen, mutta selvästi vähemmän kuin julkisilla kulkuvälineillä tai kävellen.
kantakaupungin_matkamuodotKaupunkiliikenteen priorisointi perustuukin siis selvän enemmistön kulkumuodon priorisointiin. Onko se todella sellainen vallankumous jota tarvitsee pelätä? Itse uskon sen auttavan meitä kaikkia liikkumaan sujuvammin, oli kulkuneuvona sitten fillari tai foordi.

Helsinki voittaisi, jos lompakko äänestäisi

: 2 kommenttia

HS julkaisi tänään lyhyen vastineeni eiliseen pääkirjoitukseen. Alkuperäinen otsikkoni oli: ”Haaveita ja valintoja”, mutta Hesari tapansa mukaan otsikoi jutun uudelleen itse.

Haaveita ja valintoja

Pää­kir­joi­tus (HS 6. 5.) ker­toi, et­tä kol­me nel­jäs­tä suo­ma­lai­ses­ta ha­luai­si asua oma­ko­ti­ta­los­sa. Ha­vain­non toi­nen puo­li on, et­tä yli mil­joo­na suo­ma­lais­ta asui­si mie­luum­min jo­ten­kin muu­ten.

Par­haan ku­van to­del­li­sis­ta toi­veis­ta saa kat­so­mal­la, mis­tä ih­mi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan. Kun lom­pak­ko ää­nes­tää, Suo­men ha­lu­tuin asuin­ym­pä­ris­tö on Hel­sin­ki, jos­sa kaik­ki on lä­hel­lä ja jul­ki­nen lii­ken­ne toi­mii.

Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gin oli­si­kin jo syy­tä kas­vaa so­taa edel­tä­neis­tä ra­jois­taan. Sik­si on ku­mot­ta­va sää­dök­set, jot­ka ny­kyi­sin es­tä­vät ra­ken­ta­mas­ta tii­viis­ti ja kau­pun­ki­mai­ses­ti. Näin saa­daan myös ym­pä­ris­töä, jos­sa asuk­kai­den mää­rä riit­tää kat­ta­vien pal­ve­lui­den yl­lä­pi­tä­mi­seen ja liik­ku­mi­nen on help­poa.

Hy­väs­sä ja ha­lu­tus­sa kau­pun­gis­sa on rai­tio­vau­nu­ja, his­se­jä ja kaup­pa ki­vi­ja­las­sa. Ei­kä elä­mä edel­ly­tä au­ton omis­ta­mis­ta. Ky­sy­mys on tah­dos­ta sel­lai­sen ra­ken­ta­mi­seen.

Han­nu Os­ka­la
kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen (vihr), Hel­sin­ki

Pyöräparkit kuntoon!

: Yksi kommentti

Lähetin oheisen tekstin viime viikolla HS:n mielipidepalstalle, mutta ilmeisesti eivät sitten julkaise. EDIT: Julkaisivat tänään 29.6.! Hyvää kannattaa odottaa!

Blogin lukijat varmaankin huomaavat, että olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin.


Pyöräparkit kuntoon!

Käytän säännöllisesti työmatkoillani Pasilan rautatieaseman pyöräparkkia. Fillarilla kun suhauttaa todella kätevästi junalle. Loppusyksystä huomasin Asemasillan pyörätelineiden olevan jatkuvasti täynnä, vaikka aktiivisten pyöräilijöiden määrä marraskuussa ei ole kovin kummoinen.

Suuri osa pyöristä vaikuttaa hylätyltä, yleisilme on ankea ja aktiivipyöräilijät joutuvat kiinnittämään fillarinsa sinne sun tänne mihin vain kiinni saavat.

Otin joulukuussa yhteyttä VR:n asiakaspalveluun, josta sain kuulla, että vaikka asema onkin VR:n, niin pyöräparkkien ylläpidosta vastaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Tosin HKR tulee kuulemma siivoamaan telineitä vasta kun VR lähettää virka-apupyynnön rakennusvirastolle. VR:n asiakaspalvelun mukaan Pasilan pyöräparkkia koskeva virka-apupyyntö lähetettiin rakennusvirastolle 14.12.2010.

Maaliskuussa 2011 mitään ei ollut tapahtunut, joten soitin tällä kertaa suoraan rakennusvirastoon. Siellä pyöräparkkien huono kunto tunnustettiin ja luvattiin hoitaa asia kuntoon.

Ainakin vielä tänään (22.6.) parkki oli täsmälleen samassa kuosissa kuin vuosi sitten. Mikä mättää?

Koko rakenne virka-apupyyntöineen on turhan monimutkainen ja byrokraattinen. VR:n ja HKR:n tulisikin sopia että virka-apupyyntö on jatkuvasti voimassa ja että HKR vastaa liityntäpyöräparkkien ylläpidosta säännöllisesti.

Pyöräilyn osuuden kasvua työmatkaliikenteestä Helsingissä voi toivoa monestakin syystä; ruuhkien helpottumista ja päästöjen vähenemistä tuskin kukaan vastustaa. Asialliset liityntäparkit ovat tärkeä osa työmatkapyöräilyn houkuttelevuutta. Toivottavasti rakennusvirasto hoitaakin pysäköinnin kuntoon ennen pyöräilykauden päättymistä.

Kuinka kauan henkilöautoille tarkoitettu liityntäpysäköintipaikka jäisi vaille siivousta, jos suuri osa autoista olisi hylättyjä?

tanssin perusopetukselle esitetään tukea Helsingissä

: Yksi kommentti

Kaupunginvaltuutettu Jaana Pelkonen (kok.) ilmaisi huolensa tanssin perusopetuksen tukitilanteesta keskiviikon Hesarissa. Vastasimme Johanna Sumuvuoren kanssa lyhyesti tämän päivän lehdessä.

LYHYESTI
Tanssin perusopetukselle esitetään tukea Helsingissä

Hannu Oskala

Johanna Sumuvuori

Jaana Pelkonen toi esille (HS Mielipide 13. 10.) tanssin perusopetuksen muita taiteenlajeja heikomman aseman Helsingissä.

Huomio on aiheellinen. Tästä syystä kulttuuri- ja kirjastolautakunta onkin esittänyt ensi vuodelle ensimmäistä kertaa tanssin laajan perusopetuksen tukemista. Kaupungin tuen avulla tanssin opetusta järjestävät laitokset voivat tulevaisuudessa hakeutua myös valtion tuen piiriin.

Esitetty avustus (60 000 euroa) ei varmastikaan riitä täyttämään kaikkia tanssikoulujen tukeen kohdistamia odotuksia, mutta Helsingin kulttuurikeskuksen supistuvassa budjettiraamissa tämä on tärkeä uusi avaus.

kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen (vihr)

kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja (vihr)
Helsinki

Aiheesta on ollut blogillani keskustelua aiemminkin ja kuten jo tuolloin totesin, on jossain määrin erikoista, että Helsinki ei tue tanssin perusopetusta lainkaan, toisin kuin muut pääkaupunkiseudun kunnat.

Nyt esitetty tuki on supistuvassa budjettiraamissa todella merkittävä uusi avaus, jonka avulla tulevaisuudessa tukea voitaneen kehittää edelleen. (Lue: tulevaisuudessa tuki voi olla isompi.) Lautakunta on yleisesti ottaen erittäin tanssimyönteinen. Ja jos/kun tanssikoulut pääsevät myös valtion tuen piiriin, ahdinko alkaa varmasti helpottaa.

Helsinki vaan on niin valtaisa laiva, että tätä ei käännetä hetkessä vaikka kuinka näkyisi jäävuoria horisontissa. Lisäksi tukisummalle pitää olla läpinäkyvät ja selkeät laskennalliset perusteet, jotta sen piiriin voisivat tulevaisuudessa päästä muutkin tanssin perusopetuksen laajaa oppimäärää opettavat laitokset kuin nyt tuen piiriin pääsevät kaksi ahjoa.

epäuskottavia laskelmia

: Kommentoi

Männä kuussa virheet HS:n jutussa energiaverojen korotusten vaikutuksista palkansaajien ostovoimaan kirvoitti minut ja Martin kirjelmöimään aiheesta Hesarin mielipidepalstalle:

(HS Mielipide 13.9.2010)

HS esitteli 12. 9. SAK:n ekonomisti Ville Kopran laskelmia kunnallis- ja energiaverojen korotusten vaikutuksista palkansaajien ostovoimaan. Kopran mukaan “ostovoima painuu rajusti pakkaselle erityisesti pieni- ja keskituloisissa kaupunkilaistalouksissa” ja “keskeisimpänä syynä tähän ovat kunnallis- ja energiaverojen korotukset”.

Väitteistä ensimmäinen voi toteutua, mikäli vuokrataso jatkaa nykyistä nousuaan. Asuntojen vuokrien kehitys ei kuitenkaan selity kunnallis- ja energiaveroilla, vaan se johtuu kysynnän ja tarjonnan muutoksista asuntomarkkinoilla.

Kopran toinen väittämä ei pidä hänen omien lukujensa valossa paikkaansa. Esimerkissä käytetyn pienituloisen palkansaajan kustannustason noususta 64 prosenttia (344 euroa), eli selkeästi valtaosa, johtuu juuri edellä mainitusta vuokratason noususta. Myöskään esimerkin 60 neliön vuokra-asunto yksinasuvalla pienituloisella palkansaajalla ei anna totuudenmukaista kuvaa helsinkiläisten asumisolosuhteista. Helsingissä asuntojen keskikoko on 62,8 neliötä ja keskimääräinen asumisväljyys 34,5 neliötä per asukas.
Realistisempia lähtöoletuksia käyttäen jutusta ei tosin olisi tullut yhtä raflaavaa.

Vaikka energiakustannusten nousun merkitystä ei tule vähätellä, on syytä korostaa, että lämmön osuus Kopran luvuista on vain 20 prosenttia (110 euroa) ja sähkönkin osuus vain 7 prosenttia (39 euroa).

Olisi ollut hyvän journalistisen tavan mukaista kertoa HS:n lukijoille, että Ville Kopra on paitsi SAK:n ekonomisti myös Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen (sd).

Hannu Oskala
Martti Tulenheimo
Helsinki

Kopran käyttämät satuhahmot olisivat kyllä vaatineet enemmän puimista, mutta päätimme keskittyä yhteen asiaan emmekä rönsyillä.

Pidän henkilökohtaisesti Kopran yksin 90m2 rivarikämpässä tai 60m2 vuokralla kerrostaloasunnossa asuvaa esimerkkihenkilöä melkoisen huonona kun vuonna 2008 Helsingissä yhden hengen kotitalouksien asunnon keskikoko oli 48,4 m^2. Ja oletettavasti useimmat asuvat keskiarvoa pienemmissä kämpissä. (Lukua nostavat mm. yksinasuvat vanhukset.)

Lisäksi Kopran esimerkkihenkilö 2:n 2188 euron kuukausittaisista nettotuloista menisi 1754 euroa (eli 80 %) asumiseen, energiaan, liikenteeseen ja tv-lupaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2006 kotitalouksien kulutusmenoista asumisen, energian ja liikenteen kustannusten osuus vaihtelee suurin piirtein 42-45% välillä. Eroa todellisuuteen vain kevyet 40%…

Olimme muuten laittaneet allekirjoituksiin oman puoluekantamme näkyviin. Soittivat Hesarin toimituksesta ja kysyivät olemmeko valtuutettuja. Ja kun minä en ole ja Marttikin (vain) vara, niin ottivat (vihr)-merkinnät pois.