thl

Väärän tupakan kieltäjät

02/12/2014 : Hannu Oskala 23 kommenttia

Onko mitään järkeä kieltää ratkaisua, joka poistaa suurimman osan ongelmasta? Tavallisesti ei. Sähkötupakan kohdalla tämä on osa virallista päihdepolitiikkaamme.

Tupakka on ollut seuralaisenamme jo Kolumbuksen ajoista lähtien. Se ei ole tuore muotihuume – sitä se oli 1600-luvulla. 1900-luvulla poltettavan tupakan käyttö lisääntyi huimasti, suurena syynä mainostaminen ja vasta 1960-luvulta lähtien todisteet terveysvaikutuksista olivat niin vahvoja että länsimaissa ryhdyttiin voimakkaisiin toimenpiteisiin tupakoinnin rajoittamiseksi. Tilastot kertovat että tupakoiva mies kuolee keskimäärin noin 13.2 ja nainen 14.5 vuotta aiemmin kuin savuton ikätoverinsa.

Tupakoinnin mainonnan rajoittaminen, savuttomat ravintolat, savuttomat työpaikat ja verotuksen kiristäminen ovat tuottaneet tulosta. Tupakoinnin rajoittaminen ollut kiistatta julkisen terveystyön menestystarina. Hyvä.

Tupakan pääasiallinen riippuvuutta, ja myös nautintoa, aiheuttava aine on nikotiini. Tupakan terveyshaitat eivät kuitenkaan johdu nikotiinista, vaan tupakan palamisen vuoksi syntyvistä aineista. Entä jos haitoista voitaisiin päästä eroon?

Vuonna 2003 kiinalainen ”farmaseutti ja keksijä” Hon Lik patentoi vallankumouksellisen idean. Hon keksi nykyaikaisen sähkötupakan, jossa kuivattujen lehtien polttamisen sijaan höyrystettiin nikotiinipitoista nestettä. 2010-luvulla laitteiden kehityttyä sähkötupakointi on yleistynyt huimaa vauhtia.

Vaikka sähkötupakan pitkäaikaisen käytön haitattomuudesta ei ole vielä täysin aukotonta näyttöä, on aivan selvää että höyrystetyn nikotiinin hengittäminen on kertaluokkia vaarattomampaa kuin perinteisen tupakin röyhyttely. Vaikuttaakin siltä että sähkötupakan vaarattomuus itsessään on ongelma kansanterveyden vaalijoille. Vaikea ymmärtää miksi.

Esimerkiksi Britanniassa sähkötupakka on luvallista ja terveysviranomaisetkin suhtautuvat höyryttelyyn positiivisesti. Sen hyötyjen nähdään ylittävän haitat. Arviolta noin 700 000 brittiä on jo lopettanut tupakoinnin sähkötupakan avulla. Tuoreessa hollantilaisessa tutkimuksessa kahdeksan kuukautta kestäneen koejakson jälkeen 21 prosenttia oli lopettanut nikotiinin käytön kokonaan ja kokonaisuutena kaikkien kokeeseen osallistuneiden keskuudessa tupakoiden päivittäinen kulutus laski 60%. Ja koehenkilöt eivät olleet lähtökohtaisesti halukkaita lopettamaan polttamista! Kontrolliryhmässä lopettajia oli 0%.

(Kuva: Apollostowel, Flickr, cc-lisenssi)

Meillä Suomessa suhtautuminen lähtee toisesta lähtökohdasta: tavoitteena on savuton Suomi. Ja tämän tavoitteen nimissä ei haluta hyväksyä edes vaarattomia tapoja nauttia nikotiinia. Meidän tulisi kyetä erottamaan toisistaan nikotiinin käyttö ja tupakointi. Perinteisen, taatusti tappavan tupakan vastustamiselle on olemassa pätevät perustelut, sähkötupakan kohdalla perustelut ontuvat tai uupuvat kokonaan.

Ovat viranomaiset nostaneet esiin hyviäkin kysymyksiä: mm. nesteiden laatu ja koostumus vaihtelevat. Niitä tulisi valvoa ja säännellä.

Mutta tämä ei ole mikään ratkaisematon ongelma. Valvotaan vaan – tehdään se vaan riittävän kevyesti jottemme tuhoa monipuolisesti kehittyvää alaa. Lääkkeen kaltaisesti säädeltyä tuotetta voisivat tuottaa vain suuryritykset.

Sähkötupakka on laillista jo suurimmassa osassa läntistä Eurooppaa. Sen tulisi olla sitä myös Suomessa.

Ei ole yhtään mitään järkeä ryhtyä kieltämään vaaratonta tai lähes vaaratonta tuotetta jos samanaikaisesti on laillista myydä todistetusti tappavaa tupakkia.

Viinapirusta alkoholikulttuuriin

22/01/2014 : Hannu Oskala 5 kommenttia

Sosialidemokraattisen peruspalveluministeri Susanna Huovisen alkoholipoliittiset avaukset ovat puhuttaneet viime päivinä. Syystäkin. Baarien aukioloaikoja ollaan suitsimassa ja kaupassa myytävä olutta laimentamassa.

Ministerin ja THL:n terveysargumentit ovat vahvoja. On selvää näyttöä että saatavuuden kiristäminen vähentää ainakin rekisteröityä kulutusta ja terveysongelmilla ja alkoholin saatavuudella on selvä korrelaatio. Kohtuullisemmin alkoholia kuluttava Suomi olisi terveempi ja eläisi iäkkäämäksi.

Kohtuukäytön valtakunta, kuten Otto Köngäs blogissaan toteaa, ei kuitenkaan ole terveysviranomaisten tavoitteena, vaan horisontissa kangastelee alkoholin kulutuksen pysyvä lasku – kansallinen absolutismi, kieltolain itseohjautuva versio.

THL ja peruspalveluministeri unohtavat että alkoholin typistäminen vain terveyskysymykseksi tuottaa ratkaisuja, jotka eivät välttämättä edes edistä kohtuukäyttöä. Alkoholi eri muodoissaan on ollut osa kulttuuriamme jo tuhansia vuosia. Ei ole lainkaan samantekevää missä, miten ja millaista alkoholia nautitaan. Kärjistäen: ryypätäänkö yksin kossua kämpillä vai lasillinen pienpanimo-olutta ravintolassa ruoan kanssa.

Nykyisen alkoholi-keskustelun pääkysymys tuntuu olevan: Miten paljon alkoholin saatavuutta voitaisiin rajoittaa?

Voitaisiinko sen sijaan etsiä vastausta kysymykseen: Voisiko meillä olla terveyspainotteisen alkoholipolitiikan sijaan kokonaisvaltaista alkoholikulttuuripolitiikkaa?

Voimme yhteiskunnan keinoin vaikuttaa lähinnä alkoholin saatavuuteen ja hintaan. Näitä voidaan ohjata mm.:
– anniskeluajoilla ja anniskeluluvilla
– vähittäiskaupan alkoholimonopolilla ja myyntirajoitteilla
– alkoholiveron suhteella alkoholin vahvuuteen

Mitä tavoitteita meillä voisi olla pelkän kieltolinjan sijaan?
– suomalaisten tulisi juoda nykyistä miedompia juomia ja
– se mikä juodaan, tulisi nykyistä useammin juoda ravintolassa eli työllistäen ja sosiaalisessa kontrollissa

Tämän lisäksi tulisi keskustella myös vähittäiskaupan keskittymisestä, jossa Alkojen sijoittuminen ei ole vähäinen tekijä – yli 70 prosenttia Alkon myymälöistä sijaitsee tällä hetkellä kauppakeskuksen, marketin tai tavaratalon yhteydessä. Ja ne eivät muuten ole niitä kivoja pieniä korttelikauppoja: kaikista Alkon myymälöistä 43 % sijaitsee lähempänä suurimman kauppaketjun myymälää ja 38 % lähempänä toiseksi suurimman kauppaketjun myymälää.

Suoraan alkoholiin liittyvien tavoitteiden lisäksi me siis voisimme ainakin:
– vastustaa kaupan keskittymistä ja tukea pienempiä liikkeitä
– tukea monipuolista alkoholikulttuuria edistämällä mm. pienpanimoiden toimintamahdollisuuksia

Mitä konkreettisia keinoja meillä on?

Voisimme esim.:
– suosia pienpanimoita mm. sallimalla ulosmyynnin.
– muuttaa alkoholiverotusta siten että THL:n suosima II-olut olisi käytännössä verotonta ja vastaavasti kossu kallistuisi kunnolla. Käytännössä tämä tarkoittaisi vain nykyisen asteikon tiukentamista.
– alentaa alkoliveroa ravintoloille ja helpottaa anniskelulupien saantia. Nostaa veroa vähittäismyyntiin.

Miten kuvittelen näiden toimien muuttavan kulutusta? Varmaankin nykyistä suurempi osa alkoholista olisi ostettu ravintolassa verot maksaen ja työllistäen Suomessa Viron sijaan, juomat olisivat nykyistä miedompia ja toivottavasti esim. pienpanimoita suosimalla nykyistä laadukkaampia.

Erityisen tyhmältä Huovisen ehdotukset tuntuvat mielestäni siksi että alkoholikulttuurin tervehtymisestä on ollut hyviä merkkejä: nuorison humalajuominen ja kuukausittain alkoholia käyttävien määrät ovat laskeneet ja jopa täysraittiiden osuus nuorisosta on lisääntynyt. Nuoriso on ollut viimeksi yhtä kunnollista vuonna 1985! Ja muutostrendi on todella nopea.

Jotain on selvästikin tapahtunut kulttuurissa kun saatavuus on säilynyt käytännössä samana.

Ministeri ei ehdotuksissaan ota myöskään huomioon sitä että vain saatavuuteen ja hintaan perustuvan alkoholipolitiikan ohjausmahdollisudet ovat varsin rajalliset. Kimmo Herttuan väitöstutkimuksen mukaan:

”Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että alkoholin hinnanalennus voi johtaa huomattavaan kasvuun alkoholiin liittyvässä kuolleisuudessa ja sairastavuudessa. Suuret väestöryhmittäiset erot ovat kuitenkin todennäköisiä. Erityisesti huono-osaiset, kuten pitkäaikaistyöttömät, ovat erityisen herkkiä hintojen laskulle, mitä taas nuoremmat sukupolvet ja varsinkaan työssäkäyvät eivät sen sijaan näytä olevan. Vanhimmat ikäluokat ovat ehkä jopa hyötyneet halvemmista hinnoista vähentyneen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden ja kokonaiskuolleisuuden muodossa. Halvempi alkoholi ei näytä välttämättä lisäävän väkivaltarikollisuutta. Alkoholi- ja sosiaalipoliittiset toimenpiteet tulisi kohdistaa niihin väestöryhmiin, joissa alkoholihaitat lisääntyvät herkästi hintojen laskiessa.”

Hyvä esimerkki ohjausvaikutusten hankaluudesta on Kampin K-marketin oluthylly. Kuvan kaikki tuotteet siirtyisivät Alkoon kansanterveyden nimissä. Arvatkaa ostetaanko näitä pelkän halvan hinnan ja nopean kännin vuoksi? Keskihinta 0,5 litran pullolle taitaa olla neljän euron tuntumassa. Hintaohjautuvuutta ei oikein ole.

Eikä näitä laatuoluita aleta tuottaa vain muutamaa hassua pohjoismaata varten laimeampina versioina. Kotimaisilla pienpanimoilla taas ei olisi mahdollisuutta kilpailla kaupan hyllyllä isojen kanssa kun ravintoloihin pitää kuitenkin tuottaa se laadukkaampi vahva olut. Kakkoshylly tarjoaisi tulevaisuudessa todennäköisesti vain kotimaista bulkkikaljaa. Palaisimme nykytilanteesta 1990-luvun alkuun. Olisiko tämä toivottavaa kehitystä oluen kulutuksen kulttuurille?

Ja jos laadukas keskiolutkin pitää hakea Alkosta, tarttuu mukaan helposti väkevämpääkin. Alkoholin kokonaissaatavuuden heikkeneminen on vähintäänkin kyseenalaista, jos Alko todella suunnittelee perustavansa sata uutta myymälää lakimuutoksen toteutuessa. Kossun saatavuuttako tässä yritetäänkin edistää? Altian ongelmat kerralla kuntoon?

Loppujen lopuksi kysymys on myös periaatteellinen. Voidaanko yksilön vastuu ulkoistaa kokonaan ”kansanterveydelle”? Missä määrin vapaassa yhteiskunnassa ylipäätään pitää rajoittaa yksilöiden valintoja? 1970-luvun pakkokeinot eivät toimi enää 2010-luvulla. Viron matkailuakaan ei oikein voi estää.

Itse olen sitä mieltä että oikeiden, eli tässä tapauksessa terveellisten, valintojen tekeminen pitää tehdä helpoksi. Tätä voimme edistää mm. edellä mainitsemallani alkoholiveron painopisteen muutoksella. Haittojen torjumisessa toimenpiteet pitäisi puolestaan kohdentaa niihin väestöryhmiin, joissa alkoholihaitat ovat lisääntyneet. Hallinnollisesti tämä tarkoittaa uutta ajattelua – viinapiru ei kuuluisikaan enää vain peruspalveluministerin asialistalle, vaan mukaan olisi otettava ainakin elinkeinopolitiikkaa ja ehkä ripaus kulttuuriakin.

Kieltolakia kokeiltiin ja sen ansiosta koko Suomi oppi juomaan viinaa. Voitaisiinko nyt yrittää jotain muuta?

THL ja kansan alkoholiasenteet

16/03/2012 : Hannu Oskala 5 kommenttia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julisti viime viikon torstaina että ”vastuullisella alkoholipolitiikalla on väestön vahva tuki”. No ihan takuulla. Harvapa meistä vastuuttomuutta päättäjiltämme toivoo. Etenkään alkoholin suhteen. Mutta mitä tällä ”vastuullisuudella” sitten tarkoitettiin?

Annetaanpa THL:n kertoa:

”Alkoholin kulutus ja alkoholihaitat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Kehityksen myötä kansalaisten alkoholipoliittiset asenteet ovat kiristyneet. Vuonna 1994, vuosi ennen EU-jäsenyyttä tehdyssä tutkimuksessa noin 40 prosenttia kansalaisista kannatti alkoholipolitiikan väljentämistä. Tänä keväänä väljentämistä kannatti vain 11 prosenttia. Vuonna 1994 vain 13 prosenttia kansalaisista halusi alkoholipolitiikkaa kiristettävän, nyt kiristämistä halusi 24 prosenttia. Tänä keväänä tehdyssä mielipidemittauksessa 89 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että nykyinen alkoholipolitiikka on sopivaa tai sitä pitäisi kiristää.”

Onko todella näin? Ovatko ”kansalaisten alkoholipoliittiset asenteet kiristyneet”? Ja onko syynä ”kiristymiseen” ollut haittojen lisääntyminen? Väitteet olivat mielestäni sen verran yllättäviä että lähetin eilen sähköpostia THL:ään ja pyysin hiukan lisätietoja asennetutkimuksesta. (Kiitos nopeasta vastauksesta!)

Ensinnäkin THL:n tiedotteessa minua häiritsee vertailuun valitut vuodet; vuonna 1994 oli tiukentamisen kannatus koko gallup-historian alimmalla tasolla ja väljentämisen suosio vastaavasti huipussaan. Maksimeihin viittaamalla saa varmasti raflaavampia lukuja kuin vertaamalla esim. vuoteen 2007, josta olisi voinut otsikoida vaikkapa seuraavasti:

”Alkoholilainsäädännön tiukentamisen kannatus romahtanut kolmanneksen viidessä vuodessa!”

Se kun on ihan oikeastikin laskenut vuoden 2007 33%:sta vuoden 2011: 23%:iin. Tämä olisi tilaston mukaan aivan yhtä totta kuin se että ”kansalaisten alkoholipoliittiset asenteet ovat tiukentuneet” vuodesta 1994. Viesti vaan olisi ollut ”ehkä” hiukan eri. Tarkemmin ajatellen se olisi ollut itseasiassa ihan päinvastainen.

Myös viime vuoden tilaston olisi voinut otsikoida toisin:

76% suomalaisista oli sitä mieltä, että nykyinen alkoholipolitiikka on sopivaa tai sitä pitäisi väljentää..

Verrataanpa tätä vielä alkuperäiseen THL:n tiedotteeseen:

89% suomalaisista oli sitä mieltä, että nykyinen alkoholipolitiikka on sopivaa tai sitä pitäisi kiristää.

Molemmat ovat aivan yhtä tosia. Ja molempien prosentit olisivat tiedotteessa olleet vakuuttavia ”enemmistöjä” ”kansasta”.

Tässä vaiheessa Tommilla vielä kaikki hyvin. Reikäleipää katon täydeltä.

No mitä ”kansan alkoholipoliittisille asenteille” on sitten tapahtunut? Joko raittiusliike nostaa päätään kansan syvissä riveissä vai yhäkö viettelee väkijuoma nuorisoamme turmion tielle? Mitä näistä tilastoista voi päätellä?

No, ensinnäkin pitää mielestäni tarkastella alkoholin vähittäismyyntiä vuosina 1994 ja 2012. Mitä, missä ja milloin?

1994 41% vastanneista toivoi alkoholipolitiikkaa väljennettävän ja näin myös tapahtui. Tuolloin Alkon myymälöitä oli 248 kappaletta ja tänä vuonna niitä on 348 eli sata enemmän.

Anniskelulupien määrä puolestaan: ”on enemmän kuin kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta, jolloin lupien lukumäärä kipusi reiluun 2000. Vuoden 2008 lopussa A-lupia oli myönnetty jo 5700. Vielä enemmän oli kasvanut ravintoloiden asiakaspaikkojen määrä… …Myös anniskeluravintoloiden aukioloajat ovat pidentyneet sitten 1990-luvun alun.”

Voidaanko sanoa kansalaisten alkoholipoliittisten asenteiden huomattavasti ”kiristyneen”, jos todellisuus jossa kysymykseen vastataan on aivan toinen? Me elämme jo ”löysemmän” alkoholipolitiikan Suomessa – lähtötilanne on tyystin erilainen ja kyselyn tulokset eivät mielestäni ole järkevästi suoraan verrannollisia.

Kippis vaan kaikille! Seuraava kierros minun piikkiini!

Entä sitten se viinien myynti? Alkoissa vai ruokakaupoissa? THL:n tutkimuksen mukaan viinimonopolia kannatti 64% vastaajista. Vakuuttava enemmistö siis.

Uskaltaudun väittämään että tämäkin luku viestii virheellisesti kansan asenteita. Alkojahan on nykyisin selvästi enemmän kuin vielä 90-luvun puolivälissä ja ne sijaitsevat jo nyt usein ruokakaupoissa:

”Samalla uusia myymälöitä on perustettu yhä enemmän keskeisille kauppapaikoille. Yli 70 prosenttia Alkon myymälöistä sijaitsee tällä hetkellä kauppakeskuksen, marketin tai tavaratalon yhteydessä. Myös Alkon aukioloajat ovat pidentyneet noin 50 prosenttia sitten 1990-luvun alun.”

Äkkiseltään tarkastellen Alkon vähittäismyymälöiden lisäämisellä ja viinin myynnin vapauttamisen suosiolla saattaa olla vahva korrelaatio. Mikä mahtaisi olla punaisen käppyrän taso, jos maassamme olisi yhä vain 248 Alkoa kuten vuonna 1994?

Huraa! Viinit ovat siis jo kaupoissa! Mutta missä kaupoissa?

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Katja Taimela esitti viime syksynä eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ”Alkon myymälöiden sijoittamispäätösten vaikutuksesta kaupan keskittymiseen”. Taimela kertoi kysymyksessään Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) arvioineen ”Alkon tulon marketin kylkeen vauhdittavan myyntiä 10-15 prosenttia.”.

Niin ikään sosiaalidemokraattinen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson vastasi kysymykseen seuraavasti:

”Kuten kysymyksessä todetaan, kaksi kauppaketjua hallitsee noin 80 prosenttia Suomen ruokamarkkinoista. Suurimman markkinaosuus oli vuoden 2010 lopussa noin 44 % ja toiseksi suurimman noin 35 %. Kaikista Alkon myymälöistä 43 % sijaitsee lähempänä suurimman kauppaketjun myymälää ja 38 % lähempänä toiseksi suurimman kauppaketjun myymälää.”

Viinin myynti Alkosta keskittää siis Suomen jo valmiiksi erittäin keskittynyttä vähittäiskauppaa entisestään. Hiphei. Tästä tietenkään THL:n ei tarvitse välittää, mutta voisi kuvitella että edes tiedotusvälineitä kiinnostaisi. Ei se vain sattumaa ole että Alko on noiden suurimpien ketjujen kylkeen sijoittautunut.

THL päättää tiedotteensa seuraavaan väitteeseen:

”Uusimmat tulokset osoittavat, että vastuullisella suomalaisella alkoholipolitiikalla on vahva väestön tuki. Sen taustana ovat varmaan niin tutkimustulokset kuin kansalaisten omat havainnot alkoholin aiheuttamista suurista kansanterveydellisistä ja sosiaalisista haitoista sekä vastaavista yhteiskunnallisista kustannuksista.”

Varmaankin sitten näin. Pakkohan sen on olla totta kun kerran Hyvinvoinnin Laitos niin sanoo. Ja oikein tutkittua tietoa perusteiksi.

Tai sitten yhä suurempi osa kansasta elää jo todellisuudessa, jossa lähikaupasta saa kossua.